Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 15/2012

Havaintoja viime viikon (9.4.2012-15.4.2012) uutisista:

Viime viikko toi mukanaan mielenkiintoisia uutisia tuulivoimasta. Ensinnäkin Amerikan tuulivoimayhdistys AWEA julkisti raporttinsa Yhdysvaltain viimevuotisesta tuulivoimatilanteesta. Vuonna 2011 Yhdysvalloissa rakennettiin tuulivoiman tuotantokapasiteettia noin 6800 megawatin verran, mikä on noin 31 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltoihin on nyt rakennettu yhteensä noin 47 tuhannen megawatin tuulivoimakapasiteetti. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta oli vuonna 2011 osavaltiotasolla suurin Etelä-Dakotassa, missä noin 22 prosenttia sähköstä väännettiin tuulesta. Saman tilaston kärkisijoille nousivat myös Iowa (noin 19 % tuulisähköä) ja Pohjois-Dakota (noin 15 %).

Lisää tuulivoimakapasiteettia on tällä hetkellä rakenteilla Yhdysvalloissa yhteensä noin 8300 megawatin verran; osavaltioista eniten Kansasissa, Texasissa ja Kaliforniassa.

Kalifornialaista tuulipuistomaisemaa. (Kuva: Erik Ogan/Creative Commons)

Yhdysvaltain tuulivoimasektorista uutisoi yksityiskohtaisemmin AlertNet.

Viime viikolla julkistettiin myös raportti merituulipuiston vaikutuksesta kalojen elämään. Raportti tarkastelee kalatilannetta seitsemän toimintavuoden jälkeen Horns Rev 1 -tuulipuistossa, joka sijaitsee Tanskan läntisellä merialueella. Vuonna 2002 rakennettu Horns Rev 1 käsittää kahdeksankymmentä turbiinia noin 28 neliökilometrin alueella. Se on yksi maailman suurimmista merituulipuistoista. Kuten merituulipuistot yleensäkin, Horns Rev 1 sijaitsee suhteellisen matalassa vedessä, paikassa jota monet kalatkin suosivat.

Tuuliturbiinit on pystytetty merenpohjaan siten, että niiden tyvi on ympäröity erikokoisista kivistä kootulla suojakerroksella. Turbiinien perustukset suojarakenteineen kattavat noin 0,14 prosenttia koko Horns Rev 1:n pinta-alasta. Kivien tarkoituksena on estää eroosiota, eli sitä että meriveden virtaukset kuljettaisivat hiekkaa pois turbiinien tyveltä.

Horns Rev 1:n alue oli alunperin pelkkää paljasta hiekkapohjaa. Sellaista pohjaa tarvitsevat välttämättä esimerkiksi solakan pitkulaiset tuulenkalat, joiden elintapoihin kuuluu piileskellä pohjahiekkaan kaivautuneena. Tuulipuiston alueella esiintyy neljä lajia tuulenkaloja: merituulenkala (Ammodytes marinus), pikkutuulenkala (Ammodytes tobianus), isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus) ja silotuulenkala (Gymnammodytes semisquamatus).

Tuulenkalat ovat tärkeää ravintoa monille linnuille, ja ne ovat ihmisillekin merkittävä kalastuksen kohde. Moni taho voi nyt iloita siitä havainnosta, että tuulipuistosta kiviröykkiöineen ei ilmeisesti ole ollut tuulenkaloille haittaa, jos ei hyötyäkään.

Havainnot viittaavat myös siihen, että turbiinien tyvikivikot houkuttelevat Horns Rev 1:n alueelle sellaisia kaloja, jotka viihtyvät luonnostaan kivikkopohjaisissa vesissä. Sellaisia tuulipuistosta löytyneitä uusia lajeja ovat kivihuulikala (Ctenolabrus rupestris), kivinilkka (Zoarces viviparous) ja rasvakala (Cyclopterus lumpus).

Tutkijat huomauttavat raportissaan, että Horns Rev 1 sijaitsee paikassa, jossa aallokko on voimakasta. Rauhallisempiin vesiin rakennetut tuulipuistot saattavat tarjota kaloille vielä suojaisampia sopukoita. Varsinaisessa kalakantojen suojelussa yksittäisen, Horns Rev 1:n kokoisen tuulipuiston merkitys on kuitenkin vähäinen.

Rasvakala (Cyclopterus lumpus). (Kuva: Vidar A/Creative Commons)

Britanniassa on tehty tutkimus tuulipuiston vaikutuksesta maa-alueen linnustoon. Tutkimuksessa seurattiin kymmenen lintulajin elämää kahdeksantoista tuulipuiston alueella. Lintujen runsautta tarkkailtiin sekä tuulipuiston rakentamisen että varsinaisen toiminnan aikana.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tuulipuiston vaikutus riippuu hyvin paljon lintulajista. Ainakin osa lajeista tottuu tuuliturbiinien läsnäoloon. Tässä tutkitut lintulajit eivät myöskään näyttäneet olevan korostuneen alttiita törmäämään turbiinin lapoihin.

Tärkeimpiä tutkimustuloksia on se havainto, että tuulipuiston rakennustyöt voivat häiritä lintuja enemmän kuin valmiin tuulipuiston toiminta. Tämä johtopäätös tehtiin kahdesta lintulajista, taivaanvuohesta (Gallinago gallinago) ja isokuovista (Numenius arquata). Ne vähenivät jo rakennusvaiheessa, eivätkä niiden kannat palautuneet ennalleen rakennustöiden päätyttyä.

Vastaavanlaista haittaa ei huomattu koituvan muille tutkituille lajeille, jotka olivat nummiriekko (Lagopus lagopus scoticus), kapustarinta (Pluvialis apricaria), töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), suosirri (Calidris alpina), niittykirvinen (Anthus pratensis), kiuru (Alauda arvensis), mustapäätasku (Saxicola torquata) ja kivitasku (Oenanthe oenanthe).

Tutkijat ehdottavat, että selvitettäisiin vielä, voisiko vaikkapa tuulipuiston rakennustöiden ajoittaminen lintujen pesimäkauden ulkopuolelle vähentää lintujen kokemaa haittaa.

Taivaanvuohi (Gallinago gallinago). (Kuva: Elma/Creative Commons)

Tutkimus tuulipuistojen vaikutuksesta linnustoon julkaistiin Journal of Applied Ecology -lehdessä. Siitä kirjoittivat muun muassa BBC ja The Guardian.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 6.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 6/2012

Havaintoja viime viikon (6.2.2012-12.2.2012) uutisista:

Arktisen merijään laajuus kasvoi tammikuussa ajankohtaan nähden ennätyksellisen hitaasti. Jään keskimääräiseksi alaksi kertyi 13,73 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian neljänneksi pienin arktisen merijään tammikuinen ala. Näitä satelliittiavusteisia mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien.

Jäätä oli keskimääräistä vähemmän lähinnä Atlantin puoleisilla merialueilla, erityisesti Barentsinmerellä.

Arktiksen vastakkaisella laidalla Beringinmerellä jäätä taasen oli paljon enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Beringinmerellä saavutettiin mittaushistorian toiseksi suurin merijään tammikuinen ala. Pohjoisenpuoleisten tuulten tuomat jäät muun muassa hankaloittivat polttoaineen kuljettamista Nomen pikkukaupunkiin Alaskan länsirannikolle ja aiheuttivat päänvaivaa Beringinmeren ammattiravustajille.

Beringinmeren viimekuiset jäämassat eivät kuitenkaan siis riittäneet kompensoimaan koko arktisen merialueen yhteenlaskettua jääkatoa. Vuosien 1979-2000 keskimääräinenkin tammikuinen arktisen merijään ala jäi nyt vielä 1,1 miljoonan neliökilometrin päähän.

Satelliittikuva Alaskan lounaisosista 15.1.2012. Keskeltä kuvaa kurkottaa lounaaseen Alaskan niemimaa. Sen vasemmalla puolella sijaitseva Bristolinlahti jatkuu Beringinmerenä kuvan vasemmassa laidassa. Nome sijaitsee hieman pohjoisempana Beringinmeren rannikolla kuin mitä kuvassa näkyy. (Kuva © NASA/Jeff Schmaltz/LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team at NASA GSFC)

Arktinen merijää saavuttaa vuosittaisen maksimialansa helmi-maaliskuussa. Jäätilanteen kehittymistä voi seurata NSIDC:n kartasta, joka päivitetään kerran vuorokaudessa.

Tuulivoimasta on taas hyviä uutisia kerrottavana. Euroopan unionissa rakennettiin tuulivoimaloita viime vuonna teholtaan runsaan 9600 megawatin verran. Se oli noin 21 prosenttia kaikkien energiamuotojen viime vuonna rakennetusta kapasiteetista EU:ssa.

EU:n tuulivoimakapasiteetti on tämän lisäyksen jäljiltä noin 94 tuhatta megawattia. Se riittäisi tuottamaan 6,3 prosenttia kaikesta Euroopan unionissa kulutetusta sähköstä, arvioi Euroopan tuulivoimayhdistys EWEA.

EWEA:n havainnollisista tilastoista (pdf) löytyy mielenkiintoisia lukuja myös muista energiamuodoista. Niistä uutisoi monipuolisimmin Climate Progress.

Kaiken kaikkiaan tuulivoimaa on rakennettu Euroopassa eniten Saksaan. Muita isoja eurooppalaisia "tuulimaita" ovat Espanja, Ranska, Italia ja Iso-Britannia. Iso-Britanniasta tuleekin viikon toinen iloinen tuuliuutinen: Irlanninmerellä otettiin viime viikolla käyttöön maailman tällä hetkellä suurin merituulipuisto. Walneyn merituulipuistossa on 102 tuuliturbiinia, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 367 megawattia. Sen on laskettu täyttävän 320 tuhannen kotitalouden tarpeet.

Walneyn tuulivoimasta kirjoittivat Yale Environment 360, Reuters ja The Guardian.

Euroopan eteläpuolella tuulivoimaloiden käyttö on toistaiseksi niukempaa. Afrikkaan rakennetusta tuotantokapasiteetista 97 prosenttia eli 550 megawattia sijaitsee Egyptissä. Euroopan komission raportin mukaan Afrikassa on sentään potentiaalia nykyistä laajempaan tuulivoiman hyödyntämiseen.

Jos otetaan huomioon Afrikan nykyinen infrastruktuuri ja tuuliolosuhteiden alueellinen vaihtelu, suuremman mittakaavan tuulivoima olisi helpointa toteuttaa pohjoisessa - etenkin Välimeren rannikolla - ja lisäksi maanosan eteläpäässä. Afrikan tilanteesta kiinnostuneille samainen raportti tarjoaa tietoa myös muista uusiutuvan energian muodoista.

Irene of Bridgwater, ketsi joka palasi "hitaan rahdin" pariin. (Kuva: Ru Lochlea/Creative Commons)

Lopuksi vielä yksi tuulahdus Iso-Britanniasta! Jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, tätä luettaessa Irene on seilannut vesille Plymouthin satamasta. Irene on 105-vuotias pieni puinen purjelaiva, jolla "Uuden aamunkoiton kauppiaat", The New Dawn Traders, aikovat purjehtia Atlantin valtameren poikki ja takaisin kauppatavaroita kuljettaen (seuraa matkan edistymistä kartalla tai Twitterissä).

Plymouthista lähtiessä Irenen lastina on brittiläistä luomuolutta, Espanjasta on tarkoitus ottaa mukaan oliiviöljyä, Brasiliasta on suunnitelmissa tuoda kaakaota, kahvia ja muita sikäläisiä kasvikunnan tuotteita, ja sitten vielä rommia Karibialta. Laiva palannee Iso-Britanniaan kesäkuussa.

Irene on lajinsa viimeisiä aluksia, ja tämän luonteeltaan symbolisen kauppamatkan yhtenä tavoitteena on kiinnittää huomiota tulevaisuuden vähähiilisen purjehdustekniikan mahdollisuuksiin.

Millaisia nuo modernit rahtilaivat sitten voisivat olla? Kenties jotain sellaista kuin Greenheart, B9 Ships, Aquarius Eco Ship tai Orcelle.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 38/2010

Havaintoja viime viikon (20.9.2010-26.9.2010) uutisista:

Biosfäärin maailmanlaajuinen lämpeneminen tuntuu myös valtamerten syvissä vesissä, ja niissä kaikkein voimakkaimmin Eteläisessä jäämeressä. Ilmakehään kertynyttä lämpöä siirtyy ja varastoituu syvänmeren vesimassoihin yli neljän kilometrin syvyyteen saakka.

Tämä syvän meriveden lämpeneminen havaittiin 1990- ja 2000-luvulla tehdyissä mittauksissa, joiden tulokset on julkaistu nyt. Valtamerten pintakerrosten lämpenemisestä on raportoitu jo aiemmin (ks. esim. Tietoukan blogin uutiskatsaus 20/2010).

Syvänmeren lämpenemisvauhti on Etelämantereen tuntumassa vain noin 0,03 celsiusastetta vuosikymmenessä, ja muilla merialueilla sitäkin vähäisempää. Lämpöasteissa mitattuna muutos on siis pieni, mutta nämä vesimassat ovat tilavuudeltaan valtavia. Niinpä kyseessä on koko maapallon energiataseen kannalta merkittävä lämpövarasto. Jos tämä lämpö ei varastoituisikaan syväänmereen vaan jäisi ilmakehään, ilmakehän lämpötila nousisi vuosikymmentä kohti peräti kolmella celsiusasteella.

Vuoden 1993 jälkeen maailman valtamerten pinta on noussut keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Noin puolet tästä noususta on seurausta meriveden lämpölaajenemisesta, ja se toinen puoli lähinnä siitä, että meriin on tullut lisää vettä jäätiköiden sulaessa. Lämpenevä ja nouseva meri puolestaan sulattaa mereen ulottuvia jäätiköitä entistä tehokkaammin.

Tutkimus syvänmeren lämpenemisestä julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Yale Environment 360 uutisoi siitä.

Miten meriveden lämpeneminen vaikuttaa syvänmeren vuorten eliöyhteisöihin? Miten meriveden samanaikainen happamoituminen tulee vaikeuttamaan esimerkiksi syvänmeren korallien elämää?

Emme osaa vastata, koska syvänmeren vuorten ekologiasta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Näitä vedenalaisia vuoria on maailmassa ehkä noin sata tuhatta, joista vain vajaat kolmesataa on tutkittu hyvin. Marine Ecology -lehti käsittelee aihetta juuri julkaistussa erikoisnumerossaan. Se sentään tiedetään, että pohjatroolaus vahingoittaa syvänmeren vuorten eliöyhteisöjä pahasti. Troolauksesta toipuminen vie vuosikymmeniä.

Tilanne helpottunee hieman nyt, kun Pohjois-Atlantin keskiselänteelle on pantu alulle kuusi uutta suojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 285 000 neliökilometriä. Uusilla suojelualueilla on myös syvänmeren vuoria. Kyseessä on maailman ensimmäinen kansainvälisillä vesillä sijaitseva suojeltujen merialueiden verkosto. Myös yksi yksittäinen suojelualue on tätä ennen perustettu Eteläiselle jäämerelle.

Historiallisesta suojelupäätöksestä kirjoittivat Reuters ja Yale Environment 360.

Kuva: 1874 metrin syvyydestä löytynyt tunnistamaton polttiaiseläin (Cnidaria) eräällä Tyynenmeren syvänmeren vuorella. Yhdysvaltain NOAA:n sivuilla on tarjolla lisää jännittävää kuvamateriaalia, myös Atlantin syvänmeren vuorilta. (NOAA/Creative Commons)

Veteen liittyvät ongelmat pahenevat vaivihkaa myös kuivalla maalla, missä pohjavesivarantoja hyödynnetään kiihtyvällä nopeudella. Ongelmallista on se, että pohjavesi ei uusiudu samalla vauhdilla. Vuonna 2000 maailman pohjavesivarat pienenivät 283 kuutiokilometrin verran, eli jo yli kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 1960.

Pohjaveden käyttö houkuttelee, koska siinä on ylivoimaisesti suurin osa maapallolla välittömästi käytettävissä olevasta makeasta vedestä. Ylivoimaisesti suurin osa makean veden kokonaismäärästä on sitoutuneena jäätiköihin, ja vain prosentin verran on sulana pintavesissä.

Pohjaveden kokonaismäärää maailmassa ei tiedetä niin tarkkaan, että voitaisiin arvioida milloin se loppuu, jos nykymeno jatkuu. Pohjaveden vähetessä sen pinta kuitenkin laskee niin alas, että veteen ei päästä käsiksi enää samoilla välineillä kuin aikaisemmin. Pohjaveden varassa eläminen siis vaikeutuu huomattavasti ennen kuin käy kokonaan mahdottomaksi.

Nyt julkaistavan tutkimuksen mukaan ihmiskunta käyttää pohjavettä niin tuhlailevasti, että se mikä päätyy lopulta valtameriin saakka riittää nostamaan niiden pintaa noin 0,8 millimetrillä vuodessa. Pohjaveden käyttö aiheuttaisi siis noin neljäosan vuotuisesta merenpinnan tason noususta!

Pohjavesitutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kerkesivät jo kirjoittaa Yale Environment 360 (lyhyesti) ja NatGeo News Watch (hyvin perusteellisesti).

Kartta: Pohjaveden hupenemisvauhti maailmassa. Hailakka vaaleankeltainen (jota on kartalla suurin osa maa-alasta) kuvastaa vakaata tilannetta tai hyvin hidasta vähenemistä. Värisävyt vaaleanvihreästä oranssin, tummankeltaisen ja punaisen kautta tummanruskeaan kuvastavat pohjaveden yhä suurempaa vähenemisnopeutta. Vaaleanharmaaksi merkityiltä alueilta ei ole riittävästi tietoa. (Kuva: American Geophysical Union)

Samaan aikaan toisaalla, pinnan yllä, näköetäisyydellä rannasta: Maailman suurin merituulipuisto on aloittanut toimintansa Ison-Britannian kaakkoisella merialueella. Thanetin tuulipuisto tuottanee vuositasolla saman verran sähköä kuin 200 000 englantilaista kotitaloutta kuluttaa. Tässä 300 megawatin tehoisessa tuulipuistossa on yhteensä sata turbiinia 35 neliökilometrin alueella.

Thanetin myötä Isoon-Britanniaan on asennettu tuulivoimaloita viiden gigawatin edestä. Aiheesta kertoivat muun muassa BBC News, Edie.net, The New York Times, Yale Environment 360, Inhabitat ja Suomen Yleisradio.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 17/2010

Havaintoja viime viikon (26.4.2010-2.5.2010) uutisista:

Ilmasto on lämmennyt arktisella alueella viime vuosikymmeninä nopeammin kuin muualla maailmassa. Johtuuko nopeus erityisesti lumi- ja jääpeitteen kutistumisesta, muutoksista ilmakehän tai meriveden lämpimissä virtauksissa, muutoksista pilvipeitteessä vai muutoksista vesihöyryn määrästä ilmakehässä?

Melbournen yliopiston tutkimustulokset viittaavat nyt siihen, että arktisen merijään hupeneminen on tärkeimpiä niistä tekijöistä, jotka voimistavat arktisen vyöhykkeen lämpenemistä verrattuna muihin vyöhykkeisiin.

Kahden viime vuosikymmen aikana lämpötilat ovat nousseet Arktiksen ilmakehän alimmissa osissa melkein kaksinkertaisesti verrattuna koko maailman keskilämpötilaan. Sen lisäksi että tämä lämpeneminen painottuu pinnan tuntumaan, se korreloi selvästi merijään hupenemisen kanssa.

Merijää - siellä missä sitä on - heijastaa suurimman osan siihen osuvasta auringonsäteilystä takaisin ylös. Siellä missä jäätä ei ole, säteily pääsee lämmittämään merivettä täydellä tehollaan. Lämmennyt merivesi puolestaan lämmittää yläpuolellaan olevaa ilmakerrosta. Avovedestä myös haihtuu vettä, ja vesihöyry puolestaan toimii ilmakehässä kasvihuonekaasuna.

"Aiemmin arveltiin, että merijään väheneminen saattaisi johtaa lisälämpenemiseen. Nyt on varmistunut, että sitä tapahtuu jo", kiteyttää tutkimukseen osallistunut Ian Simmonds. Tutkimusta johtanut James Screen tarkentaa asiaa vielä siten, että havainto jään sulamisen ja lämpötilan kohoamisen vahvasta positiivisesta palautemekanismista ei vielä todista, että arktisen merijään kriittinen kynnysarvo (engl. tipping point) olisi ylitetty.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä, ja siitä kirjoittivat myös ABC Science ja The New York Times sekä suomalainen Tiede.fi.

Arktisten seutujen kiihtynyt lämpeneminen tuntuu esimerkiksi arkeologien kenttätyössä. Pohjois-Kanadan Mackenzievuorilla jää sulaa paljastaen sisästään alkuperäisasukkaiden muinaisia metsästysaseita. "Olemme kuin lapset, jotka avaavat joululahjojaan", arkeologi Tom Andrews hehkuttaa löydön merkitystä tutkijoille. Valitettavasti jää sulaa niin nopeasti, että sen kätköissä vielä olevia muinaisesineitä uhkaa tärveltyminen, jos rahapula keskeyttää kenttätyöt. Paljastuvat esineet jäävät eläinten tallaamaksi ja hajoavat happamassa maaperässä jo parissa vuodessa.

Etelämpänä samalla mantereella on otettu pieniä askeleita ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Washingtonissa 25.4.2010 pidetty Earth Day -tapahtuma houkutteli järjestäjiensä mukaan yli sataviisikymmentä tuhatta ihmistä osoittamaan tukensa ilmastolain säätämiselle. Näin siitä tuli tähän asti suurin ilmastonmuutokseen liittyvä mielenilmaus Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltojen toistaiseksi suurimman maalla sijaitsevan tuulipuiston rakentaminen voidaan aloittaa nyt, kun Pentagon on lakannut vastustamasta hanketta. Vastustus perustui siihen, että Shepherd Flatin tuulivoimalat olisivat häirinneet lähistöllä sijaitsevan, sotilaallisessa käytössä olevan tutkajärjestelmän toimintaa. Sikäläisittäin kotimainen uusiutuvan energian tuotanto voitti, kun tutkajärjestelmä päätettiin uudistaa olosuhteisiin sopivaksi.

Obaman hallinto hyväksyi hankkeen maan ensimmäisen merituulipuiston rakentamiseksi. Satakolmekymmentä turbiinia käsittävä Cape Wind halutaan pystyttää Massachusettsin osavaltion rannikkovesille Nantucketinsalmeen. Tälläkin hankkeella on toki vastustajansa. "Olen sataprosenttisesti vaihtoehtoisen energian puolesta, kunhan vain ei juuri Nantucketinsalmeen", tiivistää New York Timesin haastattelema kansalainen, joka voisi päätyä näköetäisyydelle tuulipuistosta.

Isossakin merituulipuistossa on se hyvä ominaisuus, että siitä ei purkaudu vapaille vesille miljoonaa litraa raakaöljyä vuorokaudessa. Tällaista on nyt päässyt käymään fossiilisten polttoaineiden tuotantoprosessissa Meksikonlahdella. Öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti 20.4.2010, ja sen avaama öljylähde jäi purkautumaan esteettä. Ensimmäiset öljyt ajautuivat rantaan vappuaattona.

Floridan kuvernööri Charles Christ on suhtautunut suopeasti merellä tapahtuvaan öljynporaukseen. Nähtyään Meksikonlahden öljyvahingon ilmasta käsin hän on muuttanut kantaansa kielteisempään suuntaan. "Jos tuollaista tapahtuisi Floridassa, se olisi tuhoisaa. Se on viimeinen asia maailmassa, jonka haluan nähdä tapahtuvan kauniissa osavaltiossamme", kommentoi mies joka on nähnyt nimbyilynsä kohteen.

Satelliittikuva ajelehtivasta öljystä Mississippin suiston edustalla 1.5.2010. Tuhansien neliökilometrien alalle levinnyt öljy erottuu kuvassa oikealla riekaleisena harmaana läiskänä (NASA & Michon Scott / Creative Commons). Katso myös The Big Picturen kuvakooste katastrofin alkuvaiheista.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 13/2010

Havaintoja viime viikon (29.3.2010-4.4.2010) uutisista:

Kanadan Yukonin territorion jäätiköiden pinta-ala on kutistunut 22 prosenttia viidessäkymmenessä vuodessa vuosien 1957-1958 jälkeen. Tämä on tapahtunut samanaikaisesti kun sikäläiset talven ja kesän keskilämpötilat ovat nousseet ja talvinen sademäärä on pienentynyt.

Tutkijat arvioivat, että Yukonin jäätiköt ovat menettäneet massastaan suurin piirtein neljäsataa gigatonnia, mikä vastaa merenpinnan runsaan millimetrin nousua maailmanlaajuisesti. Jäljellä oleva jäätikkömassa voisi nostaa merenpintaa vielä viitisen millimetriä, jos se sulaisi kokonaan.

Sulava ikirouta voi tuottaa typpioksiduulia paljon enemmän kuin on osattu odottaa. Sulanut ikirouta sisältää runsaasti typpeä liukoisessa muodossa, ja ilmeisesti ikiroudassakin on mikrobeja, jotka muuntavat typpeä typpioksiduuliksi, joka voi edelleen vapautua ilmakehään. Grönlannista ja muista arktisista tutkimuskohteista saatujen tulosten perusteella arktisen alueen maaperän typpioksiduulipäästöt voivat yltää trooppisten metsien tasolle, jos päästöt lasketaan pinta-alayksikköä kohti.

Typpioksiduuli eli dityppioksidi (N₂O) vaikuttaa ilmakehän alemmissa osissa voimakkaan kasvihuonekaasun tavoin. Ylempänä ilmakehässä, stratosfäärissä, se aiheuttaa otsonikatoa. Ilmakehän typpioksiduulipitoisuus on kasvanut merkittävästi vuoden 1800 jälkeen, osittain ihmistoiminnan seurauksena.

Ikiroutatutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Siitä uutisoivat Reuters ja Society of Environmental Journalists. Suomessa siihen kiinnitti huomiota Yle Radio 1:n Tiedeuutiset.

Olemme saaneet taas yhden arvion siitä, miten paljon merenpinta nousee: 0,6 - 1,6 metriä vuoteen 2100 mennessä. Mallinnuksessa käytettiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n säteilypakoteskenaarioita.

Tutkijat arvioivat myös tulivuorenpurkausten ja auringon säteilyaktiivisuuden vaikutusta merenpinnan nousuun. Jos ilmakehän yläosiin levitettäisiin rikkidioksidia Pinatubon purkausta vastaava määrä neljän vuoden välein, se viivästyttäisi merenpinnan nousua vain 12-20 vuodella. Ja jos auringon aktiivisuus pysyisi koko tämän vuosisadan ajan heikoimmillaan 9300 vuoteen, olisi senkin vaikutus merenpinnan nousuun vain vähäpätöinen.

Worldwatch-instituutti on analysoinut palmuöljyn elinkaarta, ja yhteenvedosta löytyy monta hyvää syytä välttää kyseistä raaka-ainetta:

Luonnonmetsiä tuhotaan öljypalmuplantaasien tieltä, mikä saattaa uhanalaiset eliölajit entistäkin suurempaan vaaraan. Myös paikallisten ihmisasukkaiden oikeuksille viitataan usein kintaalla, ja ristiriidat kärjistyvät väkivaltaisiin konflikteihin öljypalmutilallisten ja kyläläisten välillä. Palmuöljypohjainen biodiesel on usein kasvihuonekaasupäästöjen nettolähde, eikä mikään aidosti vähähiilinen bensiinin vaihtoehto. Eikä luotettavia kestävän palmuöljytuotannon standardeja ole oikeastaan vieläkään olemassa.

Kuva (Creative Commons): Merituulipuisto Kööpenhaminan lähistöllä.

Kiinan ensimmäinen merituulipuisto on valmistunut Shanghain lähelle Jangtsen suistoalueelle. Technology Review'n mukaan tämä turbiiniryhmä alkaa toimia täydellä 102-megawattisella tehollaan vielä tämän kuun aikana. Turbiinit valmistaneen Sinovel-yhtiön mukaan tuulipuisto tuottaa sähköä kahdensadan tuhannen shanghailaisen kotitalouden tarpeisiin. Se vähentää hiilen kulutusta sadalla tuhannella tonnilla ja hiilidioksidipäästöjä kahdellasadalla tuhannella tonnilla vuodessa.

Rannikkovesien tuulet ovat Kiinassa heikompia kuin Euroopassa, mikä johtuu vallitsevista tuulensuunnista. Tämä ei kuitenkaan pidättele Kiinan rannikkomaakuntien vallanpitäjiä, joille tuulivoima näyttäytyy hyvänä paikallistalouden investointina. Merituulipuistoja aiotaan rakentaa lisää.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 4/2010

Havaintoja viime viikon (25.1.2010-31.1.2010) uutisista:

Mitä kannattaisi käyttää raaka-aineena biopolttoaineiden valmistuksessa? Nopeakasvuisten levien kasvattaminen tankeissa kuulostaa äkkiseltään tehokkaalta vaihtoehdolta, tai ainakin paremmalta kuin ravintokasvien viljeleminen polttoaineeksi. Eri raaka-aineiden elinkaarivertailu paljastaa kuitenkin, että leväpohjaisten polttoaineiden valmistus voi tuottaa helposti kasvihuonekaasujen nettopäästöjä.

Levästä saadaan paljon energiaa tuotannon pinta-alayksikköä kohti, mutta levät vaativat myös lannoitteita, jotka aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä sekä suoraan että välillisesti. Jätevesien hyödyntäminen levien lannoitteena on eräs keino, jota Virginian yliopiston tutkijat suosittelevat päästöjen vähentämiseksi. Biopolttoaineiden elinkaarianalyysistä kirjoittivat Yale Environment 360 ja Green Inc..

Uutinen sai leväpolttoaineita kehittävät yhtiöt välittömästi puolustuskannalle. Kaupalliset yhtiöt pyrkivät vähättelemään yliopiston tutkimustuloksia, koska ne perustuvat "vanhentuneisiin tietoihin". Yliopistotutkijat puolestaan valittavat sitä, että tuoreempia tietoja ei ole saatavissa, koska tuotekehitystä harjoittavat yhtiöt eivät julkista niitä. Jäämme toiveikkaana odottamaan eri tahojen yhteistyötä ja näyttöä ympäristöystävällisistä uuden polven leväpolttoaineista. Niille olisi käyttöä.

Biopolttoaineita kehitetään toki avoimestikin. Esimerkiksi Lawrence Berkeley National Laboratory on saanut aikaan kolibakteerikannan (Escherichia coli), joka yksinkertaistaa biodieselin tuotantoprosessia: bakteeri pystyy tuottamaan dieseliä suoraan kasvibiomassasta. Nämä pilottivaiheen tutkimustulokset julkaistiin Nature-lehdessä, ja Technology Review esitteli niitä perusteellisesti. Suomessa aiheeseen tarttuivat Tiede.fi ja Yle Radio 1:n Tiedeuutiset.

Vielä parempia uutisia ovat uutiset jo toteutuneesta suuren mittakaavan energiantuotannosta. Yhdysvalloissa asennettiin viime vuonna ennätyksellisen paljon tuulivoimaloita. Sikäläinen tuulivoiman tuotantokapasiteetti kasvoi 39 prosenttia vuoden 2008 tasosta. Kapasiteetti on nyt yli kolmekymmentäviisi tuhatta megawattia ja lähestyy kahta prosenttia maan sähköntuotannosta. Kaiken tämän tuulivoiman ansiosta Yhdysvaltain vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat 62 miljooonaa tonnia pienemmät, American Wind Energy Association tuulettaa. Aiheesta kirjoittivat myös New York Times, Yale Environment 360 ja Climate Progress sekä Suomessa CO₂-raportti.

Trifluorimetaani (HFC-23) on yksi tehokkaimpia kasvihuonekaasuja, joita ihminen tuottaa ja päästää ilmakehään. Trifluorimetaanipäästöt ovat taas kasvaneet, vaikka niiden vähentämiseksi on ponnisteltu kansainvälisesti vuodesta 2003 alkaen. Kehityssuunta ei kuulosta hyvältä, vaikka kyseisen kaasun tähänastiset päästöt aiheuttanevat nyt vain alle prosentin ilmastonmuutoksesta. Trifluorimetaani säilyy ilmakehässä melkein kolme sataa vuotta ja pidättää lämpösäteilyä tuhansia kertoja tehokkaammin kuin hiilidioksidi. Sitä syntyy sivutuotteena muun muassa kylmäkalusteiden ja ilmastointilaitteiden valmistuksessa. NOAA:n HFC-23-päästötutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä.

Kuva: Katosta tehdään valkoinen. © American Geophysical Union/Maria-José Viñas (via NCAR).

Jäähdyttäminen on mahdollista myös ilman erillisiä jäähdytyslaitteita. Kattojen valkoinen väri nimittäin madaltaa lämpötilaa sekä rakennuksissa että niiden lähiympäristössä. Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen NCAR:in tietokonemallinnuksen mukaan valkoiset katot voisivat lievittää kaupunkien lämpösaarekeilmiötä kolmanneksen verran. Lämpösaarekeilmiö syntyy, kun ihmisen rakentamat tummat pinnat imevät auringon säteilyä ja lämpenevät sen vaikutuksesta.

Vuorokauden maksimilämpötila laskisi mallin mukaan kaupungeissa keskimäärin 0,6 celsiusastetta. Käytännössä vaikutus jäisi luultavasti pienemmäksi kuin tietokonemallin laskemissa ihanneoloissa, koska reaalimaailman kattopinnat eivät ole täydellisen valkoisia. Suurin hyöty valkoisista katoista saataisiin lämpimän ilmaston alueella missä auringonsäteily on voimakasta ympäri vuoden. Katonväritutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kertoivat Reuters ja Mongabay.com.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 38/2009

Analyysiä viime viikon (14.9.-20.9.) uutisista:

Maailman valtamerten pinnan elokuun keskilämpötila oli tänä vuonna korkeampi kuin koskaan aikaisemmin vuoden 1880 jälkeen. Myös kesä-elokuun vastaava keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea.

Valtamerten ja maa-alueiden yhdistetty elokuun keskilämpötila oli toiseksi korkein vuoden 1880 jälkeen. Kesä-elokuun keskilämpötila oli saman historian kolmanneksi korkein.

Kartta: Elokuun 2009 keskilämpötilan poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. Siniset värisävyt (esimerkiksi osassa Pohjois-Amerikkaa ja pohjoista Atlanttia) ilmentävät keskimääräistä matalampia lämpötiloja. Punaiset värisävyt (kartalla vallitsevina, erityisen korostuneesti Australiassa) ilmentävät keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. © NOAA. Australian elokuusta myös Tietoukan blogissa 1.9.2009.

Elokuun keskilämpötiloista raportoi Yhdysvaltain National Oceanic and Atmospheric Administration, ja aiheesta uutisoivat The Guardian, Dot Earth, Yale Environment 360, Knight Science Journalism Tracker ja Climate Progress.

Entä mitä tämä jälkeen? Maapallon ilmaston lämpeneminen jatkuu, ja 2010-2015 tullaan kokemaan ennätyksellisen lämpimiä vuosia, Ison-Britannian Met Office ennustaa.

Arktisen merijään tämänvuotinen minimi oli kolmanneksi pienin satelliiteilla koskaan (eli vuoden 1979 jälkeen) mitattu. Alustavien tietojen mukaan tämä minimi saavutettiin syyskuun 12:ntena päivänä, jolloin jään pinta-ala oli noin 5,1 miljoonaa neliökilometriä.

Uutta pienuusennätystä ei siis syntynyt, mutta tutkijat eivät pidä tätä merkkinä siitä, että arktinen merijää olisi alkanut toipua ja palautua entiseen laajuuteensa. Tämänvuotinen minimipinta-ala oli 20 prosenttia suppeampi kuin vuosien 1979-2008 keskimääräinen minimi. Lisäksi arktisilla merialueilla vallitsevana jäätyyppinä on edelleenkin nuori ja ohut jää, joka sulaa helposti. Merijään kutistumistrendin odotetaan jatkuvan tulevina vuosina.

Jäätilanteesta raportoi Yhdysvaltain National Snow and Ice Data Center, ja siitä kirjoittivat BBC News, Reuters, Dot Earth, NASA Earth Observatory, WWF ja Greenpeace.

Hyvien uutisten osasto lohduttaa meitä tiedolla siitä, että Yhdistyneiden kansakuntien Miljardin puun kampanja on saavuttanut korotetun tavoitteensa eli seitsemän miljardia istutettua puuta. Kampanja aloitettiin vuonna 2006, ja siihen on osallistuttu 167 maassa. Yksin Kiinassa tehdyt istutukset - 2,6 miljardia puuta - ylittävät kampanjan alkuperäisen tavoitteen nyt moninkertaisesti.

Maailman toistaiseksi suurin merellä sijaitseva tuulipuisto, Horns Rev 2, on vihitty käyttöön Tanskan Pohjanmerellä. Laskelmien mukaan sen 91 turbiinia tuottavat 2,2 prosenttia Tanskan sähköstä, mikä riittää siellä kahdensadan tuhannen kotitalouden tarpeisiin. Tuulipuiston käyttöönotosta uutisoivat ulkomailla The Guardian, Reuters, Green Inc. ja COP15:n uutiset. Suomessa siitä kirjoitti Helsingin Sanomat ("Tanska avaa maailman suurimman merelle rakennetun tuulipuiston").

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 29.5.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 37/2009

Analyysiä viime viikon (7.9.-13.9.) uutisista:

Rankkasateiden aiheuttamat tulvat ovat niitä sääilmiöitä, joita ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan entisestään. Viime aikoina tästä ongelmasta on kärsitty erityisesti kahdella alueella itäisellä pallonpuoliskolla:

Kuusisataa tuhatta ihmistä on joutunut vaikeuksiin Länsi-Afrikassa tämänkesäisissä tulvissa. Kesäkuussa alkanut sadekausi äityi rankaksi, ja kuolonuhreja on kertynyt jo 159. Vesimassat ovat tuhonneet viljelyksiä, karjaa, koteja ja infrastruktuuria etenkin Sierra Leonessa, Senegalissa, Burkina Fasossa, Ghanassa ja Nigerissä. Sadat tuhannet ihmiset ovat joko saaneet tai saamassa hätäapua Yhdistyneiltä kansakunnilta. Länsi-Afrikan tulvakriisistä uutisoi Reuters.

Istanbulissa koettiin tämän kuun alkupuolella (7.9.-9.9.) pahimmat rankkasateet kahdeksaankymmeneen vuoteen. Viikon sademäärä ylsi paikoin jopa kahteensataan millimetriin, kun koko syyskuun keskimääräinen sademäärä on Istanbulissa vain hieman yli 25 millimetriä. Ainakin 32 ihmistä menehtyi sateiden aikaansaamissa äkillisissä tulvissa. Turkin sateista ja tulvista raportoivat BBC News, Reuters, New York Times, NASA Earth Observatory, NatGeo News Watch ja WWF, sekä Al Jazeera (allaoleva video). Suomessa aiheesta kirjoitti Helsingin Sanomat ("Turkin tulvauhrien määrä nousee").

Australialaisten hiilijalanjälki on nyt maailman suurin henkeä kohti laskettuna (20,58 tonnia hiilidioksidia vuodessa), raportoi riskinarviointiin erikoistunut yritys Maplecroft. Tämä kyseenalainen johtoasema oli aiemmin yhdysvaltalaisilla, jotka ovat nyt toisella sijalla (19,78 tonnia per henkilövuosi). Päästöluvut heijastelevat Australian runsasta hiilivoiman käyttöä ja liikenteen suurta energiankulutusta. Maplecroftin mukaan kärkiviisikossa ovat mukana myös Kanada, Alankomaat ja Saudi-Arabia. Päästöluvuista kertoivat COP15 ja ABC.

Pahaksi hiilipäästelijäksi yllä luokiteltu Kanada osaa toisaalta myös näyttää esimerkkiä muille. Ontarion provinssissa toimiva, valtion omistava voimayhtiö Ontario Power Generation (OPG) aikoo luopua kokonaan hiilivoimasta vuoteen 2014 mennessä. OPG:n suunnitelmien kaivatusta etenemisestä kirjoitti Edie.net.

Maplecroftin mukaan kiinalaisten hiilidioksidipäästöt ovat vain 4,5 tonnia henkeä kohti vuodessa. Valitettavasti Kiina on samaan aikaan maakohtaisesti laskettuna suurin päästöjen tuottaja. Harvard Universityn uutisia lukiessa tilanne ei kuitenkaan vaikuta toivottomalta. Harvardilaisten tutkijoiden mukaan Kiina voisi tuottaa tuulivoimalla kaiken sen sähkön mitä se tarvinnee vuonna 2030. Tutkimus julkaistiin Science-lehdessä, ja siihen kiinnittivät huomiota COP15, The Guardian ja SciDev.net.

Vihertävä valonpilkahdus nähtiin myös Pohjois-Euroopassa, kun Ruotsi ja Norja allekirjoittivat sopimuksen yhteisestä ekosähkösertifikaatista. Tämä uusiutuvan energian käyttöä edistävä järjestely aiotaan ottaa käyttöön vuonna 2012. Aiheesta uutisoi EurActiv.com.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 29.5.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 29/2009

Analyysiä viime viikon (13.7.-19.7.) uutisista:

Kesälomat tuntuvat haittaavan uutisten kulkua ulkomailta Suomeen. Paikataanpa hieman sitä aukkoa:

Tämän vuoden kesäkuu oli alustavien tietojen mukaan mittaushistorian toiseksi lämpimin kesäkuu globaalisti vertailtuna. Mittaustuloksesta raportoi Yhdysvaltojen National Climatic Data Center, ja siitä uutisoivat Climate Progress ja Dr. Jeff Masters' WunderBlog.

Tuulivoiman markkinat kasvoivat viime vuonna Yhdysvalloissa nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Yhdysvallat oli tällä tavoin mitaten tuulivoiman kärkimaa jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Melkein kaksi prosenttia maan sähköntuotannosta on nyt tuulivoiman varassa. Tuulivoimaraportin laati Lawrence Berkeley National Laboratory.

Biodieselin tuotannon kasvu on hidastunut Euroopan unionissa. Vuoden 2008 tuotanto oli 7,7 miljoonaa tonnia, mikä oli vain 36 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007. Nämä tiedot ilmoitti European Biodiesel Board, jonka mielestä kansainvälisen kaupan epäreiluus jarruttaa eurooppalaista tuotantoa. Aiheesta uutisoivat Reuters ja COP15.

David Tilman ja kymmenen muuta tutkijaa ovat pohtineet biopolttoaineiden ekologista kestävyyttä ja päätyneet suosittelemaan raaka-aineeksi muun muassa sadonkorjuutähteitä, kestävästi hakattua puuta, hakkuutähteitä, yhdyskunta- ja teollisuusjätettä sekä monivuotisia kasveja, joita voidaan kasvattaa köyhtyneessä maaperässä. Mongabay.com uutisoi tästä University of Minnesotan ja neljän muun yliopiston yhteisjulkaisusta.

Uusi arvio metsien hiilensidontakyvystä esittää, että kostean temperaattisen vyöhykkeen metsät ovat pinta-alayksikköä kohti tehokkaampia hiilensitojia kuin trooppiset tai boreaaliset metsät. Temperaattiset metsät ovat näiden laskelmien mukaan parempia hiilinieluja kuin mitä hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) laskelmissa on oletettu. Tästäkin tutkimuksesta uutisoi Mongabay.com.

Tyynessä valtameressä sijaitseva pieni saarivaltio Tuvalu on ottanut tavoitteekseen siirtyä pelkän uusiutuvan energian käyttöön vuoteen 2020 mennessä, Reuters kertoo. Merenpinnan nousu aiheuttaa jo nyt ongelmia maanviljelylle Tuvalun atolleilla.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 28.5.2016.