Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2014

(Laajemman uutislinkkikokoelman tilanne.)

§

Ihmiskunnan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat nelinkertaistuneet 1900-luvun puolivälin jälkeen. Päästöt ovat kasvaneet tyrmistyttävällä vauhdilla etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Näin kävi myös viime vuonna, jolloin päästökäyrä nousi taas kerran uusiin korkeuksiin. Vuoden 2013 aikana ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä noin 39,4 miljardia tonnia. Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että nyt vuonna 2014 tuokin ennätys rikotaan.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja sementinvalmistus aiheuttivat viime vuonna hiilidioksidipäästöjä yhteensä noin 36,1 miljardia tonnia. Loput kolmisen miljardia tonnia olivat peräisin maankäyttötapojen muutoksista.

Edellämainituista päästölähteistä fossiiliset polttoaineet oli ylivoimaisesti suurin. Vieläpä niin, että yksinään hiilen polttaminen aiheutti peräti 43 prosenttia vuoden 2013 kaikista ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä.

Tällaiset yhä yltyvät päästöennätykset ovat vakava merkki siitä, että emme ole tehneet läheskään tarpeeksi pitääksemme ilmaston lämpenemisen korkeintaan kahdessa celsiusasteessa. Suunta on päästöjen osalta nyt sama kuin pahimmanlaatuisissa päästöskenaarioissa.

Ihmiskunnan hiilibudjettiin liittyy arvio siitä, miten suureksi päästöjen kumulatiivinen määrä saisi korkeintaan kasvaa. Jos hiilidioksidipäästöt eivät ylitä 3200:a miljardia tonnia, maailman keskilämpötilan kohoaminen pysynee alle kahdessa celsiusasteessa (66 prosentin todennäköisyydellä).

Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä vuosina 1870-2013 oli suurin piirtein 1960 miljardia tonnia. Toisin sanoen olemme käyttäneet jo suurimman osan turvallisena pidetystä päästökiintiöstä.

Turvallinen hiilibudjetti edellyttää, että yli puolet nyt tiedossa olevista fossiilisten polttoaineiden varannoista jätetään käyttämättä - tai jos niitä käytetään, käytöstä ei saa syntyä hiilidioksidipäästöjä.

Maittain eriteltynä vuoden 2013 pahin päästelijä oli Kiina, joka tuotti silloin 28 prosenttia fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä. Toiseksi eniten päästöjä syntyi Yhdysvalloissa (14 prosenttia). Jos päästöt lasketaan henkeä kohti, tilastoja johtavatkin yhdysvaltalaiset (keskimäärin 16,4 tonnia hiilidioksidia vuodessa) ja toisena ovat kiinalaiset (7,2 tonnia). Koko maailman asukkaiden päästökeskiarvo oli 5,0 tonnia.

Jos ei lasketakaan päästöjen syntymäpaikan vaan tuotteiden kuluttamispaikan mukaan, vuonna 2012 suurimmat päästöjen aiheuttajamaat olivat Kiina (23 prosenttia) ja Yhdysvallat (16 prosenttia).

Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementinvalmistuksesta syntyneiden hiilidioksidipäästöjen historiallinen jakauma on hyvin epätasainen. Animaatio havainnollistaa vuosittaisten päästöjen sijaintia ja määrää:

Animaatio kattaa vuodet 1751-2010. Pienimmät vuosipäästöt on ilmaistu violetilla värillä. Päästöjen kasvaessa värit muuuttuu sinisen, vihreän ja keltaisen kautta yhä tummemman oranssiksi. Vuoden 2010 päästöt olivat noin 31,6 miljardia tonnia hiilidioksidia. Huomaa siis, että animaatiossa on käytetty eri yksikköä - miljoonaa tonnia hiiltä. (Animaatio © Global Carbon Project)

Hiilidioksidipäästöjen vakavuutta korostaa tuorein tieto ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien uusista ennätyksistä. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi vuosien 2012 ja 2013 välillä 2,9 miljoonasosaa (ppm). Se on enemmän kuin minään aiempana mittausvuotena (alkaen vuodesta 1984). Jos tämä olisi merkki biosfäärin hiilensitomiskyvyn heikentymisestä, se olisi erittäin huolestuttavaa. Asiaa tutkitaan, toteaa WMO erillisessä tiedotteessaan.

"Aika ei ole puolellamme", tiedotteessa varoitetaan. Tämän viestin tehostamiseksi WMO on tuottanut sarjan kuvitteellisia säätiedotuksia vuodelta 2050. Nämä videot eivät ole siis varsinaisia sääennusteita, vaan pelkästään havainnollistavat joitakin ilmastonmuutosskenaarioita. Siltä osin nämä "säätiedotukset tulevaisuudesta" perustuvat tämän päivän tieteeseen.

Tärkeimpien kasvihuonekaasujen keskimääräiset pitoisuudet maailman ilmakehässä olivat vuonna 2013 seuraavat: hiilidioksidi 396,0 miljoonasosaa (ppm), metaani 1824 miljardisosaa (ppb), typpioksiduuli 325,9 miljardisosaa (ppb).

WMO:n tämänvuotisessa kasvihuonekaasukatsauksessa (GHG Bulletin No. 10, pdf) on mukana ensimmäistä kertaa myös valtamerten happamoituminen.

§

Elokuu 2014 oli sekä NASA:n että NOAA:n mukaan maailman mittaushistorian lämpimin elokuu. Lämpötilastot alkavat vuodesta 1880.

Elokuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 elokuiden keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. (Kartta © NOAA)

Kuriositeettina mainittakoon, että Tyynellä valtamerellä muodostunut hurrikaani Iselle eteni Havaijille asti, sinne saapuessaan tosin jo pelkäksi trooppiseksi myrskyksi vaimentuneena. Tapahtuma on kuitenkin mielenkiintoinen, koska Iselle oli vasta havaintohistorian toinen Havaijin saareen osunut trooppinen pyörremyrsky.

Arktisen merijään tilanne jatkuu heikkona. Elokuussa jäisen meren pinta-ala oli keskimäärin 6,22 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian seitsemänneksi pienin elokuinen lukema.

Alustavasti näyttää siltä että arktinen merijää saavutti tämänvuotisen miniminsä syyskuun 17:ntenä päivänä. Kyseessä on mittaushistorian kuudenneksi pienin minimi. Pohjoisesta merestä vain 5,02 miljoonaa neliökilometriä oli tuolloin luokiteltavissa jäiseksi (pinta-alasta vähintään 15 prosenttia jäässä).

Pohjoisen pallonpuoliskon jäiset merialueet 17.9.2014. Kuvaan merkitty punainen viiva esittää vuosien 1981-2010 keskimääräistä arktisen merijään minimiä. (Kuva © NASA/Goddard Scientific Visualization Studio)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 40/2011

Havaintoja viime viikon (3.10.2011-9.10.2011) uutisista:

Alustavien tietojen mukaan Euroopan unionin vuoden 2010 kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 2,4 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä on ikävän näköinen käänne sen jälkeen, kun vuoden 2009 vastaavat päästöluvut osoittivat päästöjen vähentyneen seitsemällä prosentilla.

Euroopan ympäristökeskus EEA tulkitsee tilastolukuja kuitenkin optimistisesti. Vaikka taloustaantuma olikin vähentämässä vuoden 2009 päästömääriä, on tapahtunut myös siirtymistä kivihiilen käytöstä maakaasun käyttöön, ja uusiutuvan energian tuotanto on lisääntynyt. Pidemmällä aikavälillä päästöjen väheneminen kyllä jatkuu vielä, otsikoi EEA lehdistötiedotettaan.

Englantilainen energiansäästöjärjestö Energy Saving Trust muistuttaa sopivasti siitä, miten karua energia-arki voi olla ihmisten kotona. Iso-Britanniassa kotitaloudet kuluttavat yhä energiatehokkaammilla mutta yhä runsaslukuisemmilla laitteillaan yhä enemmän sähköä ja aiheuttavat siten yhä enemmän päästöjä - vaikka sähkö on yhä kalliimpaa!

Sikäläinen media on osannut tiivistää ilmiön yhteen sanaan. The Guardian kirjoittaa "härveliriippuvuudesta" ja Edie.net "vekotinpakkomielteestä". Kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa hankitaan ja käytetään niin huolettomasti, että kotitalouksien vuoden 2020 päästövähennystavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta. Kolmena "pahimpana" laitetyyppinä Energy Saving Trust mainitsee kuivausrummut, jääpalakoneella varustetut suuret jääkaappipakastimet ja isonäyttöiset plasmatelevisiot.

Tietokoneet oheislaitteineen ja viihde-elektroniikka kuluttavat ryhminä tarkastellen eniten energiaa. Tietotekniikalla käytetyn sähkön määrä on kasvanut viime aikoina suhteessa eniten, mutta viihde-elektroniikka vie sähköä absoluuttisesti eniten. Muiden laiteryhmien - valaistus, kylmäkalusteet, ruoanlaitto, pesukoneet - osalta sähkönkulutus on kasvanut huomattavasti maltillisemmin tai jopa vähentynyt vuosien 1990 ja 2009 välillä.

Gauguinia 58-tuumaisella plasmanäytöllä. Miten tulimmekaan toimeen ennen taulutelkkareita? (Kuva: Johannes Freund/Creative Commons)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA ehdottavat, että fossiilisten polttoaineiden tukijärjestelmät uudistettaisiin. Fossiilisten polttoaineiden keinotekoinen hinnanalennus ei ole juurikaan päätynyt köyhien hyväksi, kuten ehkä oli tarkoitus, vaan pienituloisin viidennes on saanut osakseen lopulta vain kahdeksan prosenttia valtioiden jakamista fossiilitukiaisista.

Fossiilisiin polttoaineisiin kohdistetut tuet ovat muun muassa lisänneet energian tuhlailua ja hiilidioksidipäästöjä sekä haitanneet uusiutuvan energian kilpailukykyä ja kehittämistä. Tukiaisten lakkauttamisella esitetään olevan käänteinen vaikutus.

Uudistusehdotus liittyy OECD:n tekemään selvitykseen 24 jäsenvaltionsa fossiilitukiaisista. Vuonna 2010 fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuettiin näissä maissa suunnilleen kolmellasadalla miljardilla eurolla. Jos uudistuksia ei tule, valtiot maksanevat fossiilitukiaisia vuonna 2020 jo yli 480 miljardia euroa. Se olisi noin 0,7 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Selvitystä aiotaan laajentaa myöhemmin kattamaan loputkin OECD-maat ja myös muita valtioita.

OECD:n ja IEA:n laatimista raporteista uutisoivat Reuters, AlertNet, Edie.net, The Guardian ja Mongabay.com.

Palatkaamme lopuksi takaisin energiatehokkuuteen. Kaliforniassa on pidetty uraauurtava vihreän ilmailun kilpailu 2011 Green Flight Challenge, jossa oli haasteena lentää kahdessa tunnissa 200 mailia (eli noin 322 kilometriä) mahdollisimman energiatehokkaasti. Energiankulutukselle lentokoneessa olevaa henkilöä kohti oli asetettu tiukka yläraja. Vaatimukset olivat sellaiset, että kilpailuun ei voinut osallistua ennestään olemassaolevien teknisten ratkaisujen turvin.

Kilpailuun ilmoittautui neljätoista joukkuetta, joista kolme lopulta täytti kaikki ennakkovaatimukset ja pääsi lentämään kilpaa pääpalkinnosta. Kilpailun voitti Pipistrel-USA:n joukkue sähkölentokoneellaan Taurus G4.

Voittaja sai siviili-ilmailun alalla ennätyksellinen pääpalkinnon, nobelmaiset 1,35 miljoonaa dollaria eli suunnilleen miljoona euroa, mutta voitolla oli suurempikin merkitys. Voittajajoukkuetta johtaneen Jack W. Langelaanin sanoin: "Kaksi vuotta sitten oli silkkaa scifiä ajatella, että sähkölentokoneella lennettäisiin 200 mailia sadan mailin tuntinopeudella."

Voittolento oli myös häikäisevän vihreä kilpailun hengen mukaisesti. Taurus G4:n energiatehokkuus (pMPG) oli yli kaksinkertainen verrattuna kilpailun vähimmäisvaatimuksiin, ja tavanomaisiin lentokoneisiin verrattuna moninkertainen. Lisäksi tässä kisassa lentokoneiden akut ladattiin maalämmöstä tuotetulla sähköllä.

Kilpailun hiljaisimmalle koneelle myönnettiin oma erillinen palkintonsa. Sen voitti e-Genius, sähkölentokone josta lähti ääntä vain 56-62 desibelin (dBA) verran. Se on jo melkein liian vähän ollakseen edes lentomelua meikäläisen määritelmän mukaan.

Video näyttää neljän joukkueen kekseliäät koneet vauhdissa: e-Genius/e-Genius, Pipistrel-USA/Taurus G4, Phoenix Air/PhoEnix ja Embry-Riddle Aeronautical University/EcoEagle. Netissä on tarjolla enemmänkin valokuvia kilpailusta ja pidempi video palkintojenjakotilaisuudesta.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 18/2011

Havaintoja viime viikon (2.5.2011-8.5.2011) uutisista:

Kööpenhaminassa pidettiin 3.5.-6.5. arktisen alueen ympäristökysymyksiä käsittelevä tiedekokous The Arctic as a Messenger for Global Processes. Sen järjestäjänä oli Arktisen neuvoston alainen työryhmä Arctic Monitoring & Assessment Programme (AMAP). Kokouksella oli kaksi pääteemaa, ilmastonmuutos ja saasteet, joista kummastakin julkistettiin oma raporttinsa (ks. myös konferenssin muhkea tiivistelmäkokoelma ja Arctic Pollution 2011).

Ensimmäinen raportti eli Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA), kokoaa yhteen tutkimustietoa arktisen kryosfäärin viimeaikaisista muutoksista, eli mitä pohjoisen napa-alueen lumelle, jäälle ja ikiroudalle sekä niiden vaikutuspiiriin kuuluu. SWIPA-raportti kertoo (ja kertaa), että tuoreimpien tutkimustulosten mukaan arktisella alueella on tapahtunut ennennäkemättömän nopea muutos, silmiinpistävä poikkeus siellä pidempään vallinneista olosuhteista.

Vuodet 2005-2010 ovat olleet arktisen alueen lämpimin viiden vuoden jakso sen jälkeen, kun ilman lämpötilan mittaukset aloitettiin vuonna 1880. Vuoden 1980 jälkeen Arktis on lämmennyt kaksi kertaa niin nopeasti kuin koko maailma keskimäärin. Arktiksen kesälämpötilat ovat olleet viime vuosikymmeninä korkeampia kuin kahteentuhanteen vuoteen.

Arktiksen suurimmat ja pysyvimmät jääesiintymät eli monivuotinen merijää sekä Grönlannin jääkilpi ja alueen muu jäätiköstö, ovat kutistuneet vuoden 2000 jälkeen nopeammin kuin sitä edeltäneen vuosikymmenen aikana. Myös jokatalvisen lumipeitteen laajuus ja ajallinen kesto ovat pienentyneet. Ikiroudan lämpötila on noussut ja ikiroutavyöhykkeen eteläraja on vetäytynyt pohjoisemmaksi Kanadassa ja Venäjällä.

SWIPA-raportti esittää myös arvioita siitä, mitä on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi syksyn ja talven keskilämpötilat voivat nousta arktisella alueella 3-7 celsiusastetta vuoteen 2080 mennessä. Merenpinta voi nousta maailmanlaajuisesti 0,9-1,6 metriä vuoteen 2100 mennessä, ja arktisten jäätiköiden sulamisella on siinä huomattava osuus. Pohjoinen jäämeri voi alkaa olla kesäisin jokseenkin jäätön jo 30-40 vuoden päästä.

Arktisen ympäristön muutokset vaikuttavat suoraan niiden yhdeksän miljoonan ihmisen elämään, jotka alueella asuvat. Arktiksen lämpenemiseen ja sulamiseen liittyvät, ilmaston lämpenemistä enimmäkseen kiihdyttävät palautemekanismit voivat yhdessä vaikuttaa elinoloihimme maailmanlaajuisesti tavalla, jota ei tiedetä vielä tai jota on vähintäänkin vaikea arvioida etukäteen. SWIPA-raportin pääkohdat korostavat entisestäänkin sitä, miten tärkeää kasvihuonekaasupäästöjen ripeä vähentäminen on.

Jäätikkötutkimuksen kenttätyötä Grönlannissa. (Kuva: Dana Caccamise, Ohio State University)

Toinen raportti, AMAP Assessment 2011: Mercury in the Arctic, muun muassa varoittaa siitä, että elohopeaa on kertynyt joihinkin pohjoisen napa-alueen eläimiin suhteellisen suuria määriä, ja että pitoisuudet ovat yhä nousussa etenkin Kanadassa ja Grönlannissa.

Maailman yhteenlasketut vuosittaiset elohopeapäästöt eivät ole kasvaneet aivan viime aikoina. Euroopan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan päästöjä on saatu jopa vähennettyä. Arktisen alueen ilmakehän elohopeapitoisuus on pysynyt vakaana jokseenkin vuodesta 1990 lähtien. Arktiseen ravintoketjuun nyt rikastuva elohopea onkin enimmäkseen tullut alueen ulkopuolelta jokien, merivirtojen ja ilmavirtausten kuljettamana. Osa siitä on voinut olla varastoituneena ikiroutaan, joka on alkanut sulaa.

Elohopea rikastuu arktisissakin ravintoketjuissa niiden huippua kohti, eli tässä tapauksessa esimerkiksi lintuihin, jääkarhuihin, hylkeisiin, valaisiin ja ihmisiin. Sen haittavaikutukset tuntuvat elimistössä monella taholla, mutta erityisesti aivojen toiminnassa. Kanadan ja Grönlannin inuitit sekä Färsaarten asukkaat kuuluvat arktisen ihmispopulaation riskiryhmään, koska elohopeapitoiset kalalajit ja merinisäkkäät kuuluvat tärkeänä osana heidän ruokavalioonsa. Aivan erityisen herkkiä elohopean haittavaikutuksille ovat pikkuvauvat ja sikiöt.

Elohopea ei ole pelkästään pohjoisten napaseutujen ongelma. AMAP:in saasteraportti ennakoi vuodelle 2020 maailmanlaajuisesti jopa 25 prosenttia suurempia elohopeapäästöjä kuin vuonna 2005. Ihmiskunnan aiheuttamista elohopeapäästöistä suurin osa on peräisin sähköntuotannossa poltetusta kivihiilestä. Noin puolet siitä elohopeasta, joka koko maailmassa nykyisin päästetään ilmakehään, tulee Kaakkois-Aasiasta.

Jäävuori-idylliä Ilulissatin satamassa Grönlannissa. (Kuva: Anders Skov Hansen/ARC-PIC.COM)

AMAP:in konferenssista kirjoittivat muun muassa WWF Climate Blog, BarentsObserver, NunatsiaqOnline, NunatsiaqOnline toisenkin kerran ja vielä uudestaan ja vielä lisää, CBC News, Reuters, Nature News Blog ja Knight Science Journalism Tracker sekä suomalaiset ympäristöministeriö ja CO₂-raportti.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 7/2011

Havaintoja viime viikon (14.2.2011-20.2.2011) uutisista:

Ikiroudan sulaminen voi tehdä arktisesta vyöhykkeestä hiilen nettolähteen jo ensi vuosikymmenellä, varoittaa viikko sitten julkaistu tutkimus. Jos sulaminen etenee ilmastomallien ennustamalla tavalla, ikiroudasta vapautuvan hiilen määrä voi kasvaa 42-88 prosenttiin siitä mitä maaekosysteemeihin kaiken kaikkiaan sitoutuu.

Vuoteen 2200 mennessä sulavasta ikiroudasta vapautuu ilmakehään yhteensä karkeasti arvioituna ehkä noin 190 gigatonnia hiiltä. Se on suunnilleen puolet siitä hiilimäärästä, jonka ihmiskunta on päästellyt ilmaan teollisella aikakaudellaan.

Sama tutkimus arvioi myös ikiroutaisten alueiden laajuudessa tapahtuvia muutoksia. Maapallon korkeilla leveysasteilla sijaitsevat ikiroutaiset alueet uhkaavat supistua 29–59 prosenttia vuoteen 2200 mennessä. Siellä missä ikiroutaa vielä on, aktiivikerros eli ikiroudan päällä oleva sula pintakerros tulee ulottumaan yhä syvemmälle maahan. Aktiivikerroksen arvellaan paksuuntuvan 53-97 senttimetriä.

Kevin Schaeferin tutkimusryhmä kairaamassa ikiroutanäytteitä Pohjois-Alaskassa. (Kuva: Kevin Schaefer, NSIDC/University of Colorado at Boulder)

Ikiroutatutkimus julkaistiin Tellus-lehdessä. Climate Progress ja CO₂-raportti uutisoivat siitä.

Arktisen alueen potentiaaliset hiilipäästöt lisäävät paineita päästöjen vähentämiseen toisaalla. Miten radikaaleja päästövähennyksiä oikein tarvitaankaan?

Washingtonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman ilmaston lämpeneminen jatkuisi nykyisestä, vaikka kasvihuonekaasuja ja aerosoleja ei päästettäisi ilmakehään enää lainkaan. Parhaassa tapauksessa maailman keskilämpötila laskisi hieman nykyisestä, mutta jäisi silti hieman korkeammaksi kuin mitä se oli ennen teollista vallankumousta.

Tutkijat myös varoittavat siitä mahdollisuudesta, että vaarallisen voimakas ilmastonmuutos on saatettu jo laittaa peruuttamattomasti alulle.

Tämä tutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Nature Climate Change uutisoi siitä.

Hiilivoiman käyttö on monin tavoin likaista puuhaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hiilen louhinnan, kuljettamisen, prosessoinnin ja polttamisen välittömät ympäristö- ja terveyshaitat aiheuttavat vuosittain ehkä jopa yli viidensadan miljardin dollarin vahingot. Hiilivoimalla tuotetun sähkön hinta olisi ainakin kaksin-kolminkertainen, jos kaikki sen tuotannon aiheuttamat haitat haluttaisiin kattaa.

Jos sähköntuotannon kaikki kustannukset huomioitaisiin tällä tavalla, voitaisiin esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima nähdä taloudellisesti kilpailukykyisinä vaihtoehtoina hiilivoimalle.

Yhdysvalloissa noin puolet sähköstä tuotetaan hiilivoimalla. Hiili on tärkein yksittäinen sähköntuotannon voimanlähde myös muualla maailmassa. Vuonna 2005 hiilivoimalla tuotettiin noin 40 prosenttia koko maailman sähköstä. Sähkön kysynnän on arveltu kaksinkertaistuvan vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä. Myös hiilen käyttö voimanlähteenä lisääntynee. Ei kai vain siksi, että se on niin "halpaa"?

Tutkimus hiilivoiman haitoista ja piilokustannuksista julkaistiin Annals of the New York Academy of Sciences -lehdessä. Siitä uutisoivat muun muassa Reuters, Green, DeSmog Blog ja Climate Progress.

Missä määrin sääkatastrofit voidaan laskea hiilivoiman piilokustannuksiin? Joitakin viitteitä antaa uusi tutkimus, jonka mukaan ihmistoiminnassa syntyneet kasvihuonekaasut ovat ainakin osittain syynä rankkasateiden yleistymiseen 1900-luvun loppupuolella. Vaikutus on havaittavissa kautta Pohjois-Amerikan ja Euraasian, tarkemmin sanottuna kahdella kolmasosalla siitä pohjoisen pallonpuoliskon maa-alasta, jota koskevaa havaintodataa nyt analysoitiin.

Yli kuudentuhannen sääaseman dataa vuosilta 1951-1999 verrattiin kahdeksalla eri ilmastomallilla tehtyihin simulaatioihin. Korkean sademäärän säätapahtumat (rankat vesi-, rae- ja lumisateet) ovat yleistyneet seitsemällä prosentilla, eivätkä tutkijat onnistuneet selittämään tätä lisäystä pelkällä luonnollisella vaihtelulla.

Rankkasadetutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Tutkimustulokset saivat runsaasti huomiota osakseen. Niistä kirjoittivat muun muassa Nature News, ScienceNOW, The New York Times, ABC, Dot Earth, Dot Earth uudestaan, Climate Progress ja Knight Science Journalism Tracker. Myös Suomen Yleisradio mainitsi sen.

Eräässä toisessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että Brittein saarilla syksyllä 2000 sattuneet tulvat olivat nekin todennäköisesti osittain seurausta ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.

Tutkijat laativat tuhansia sääsimulaatioita, joiden avulla todennäköisyyslaskelmat tehtiin. Kahdessa simulaatiota kolmesta tulos oli, että ihmisperäinen kasvihuonekaasujen runsastuminen oli kasvattanut tulvariskin suurin piirtein kaksinkertaiseksi.

Poikkeuksellisen rankat sateet olivat näiden tulvien välitön syy. Vuoden 2000 lokakuu ja marraskuu olivat Englannissa ja Walesissa sateisimmat sen jälkeen, kun havaintojen kerääminen aloitettiin vuonna 1766.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Tästäkin kirjoitettiin runsaasti, esimerkiksi Nature News, ScienceNOW, BBC News, The Guardian, Reuters, The New York Times, EurActiv.com ja Climate Progress. Suomessa siitä uutisoi Yle.

Yllämainitun kaltaisiin ilmastotutkimuksiin voi ihan tavallinen maallikkokin osallistua weatherathome-projektin kautta. Siinä pääsee lahjoittamaan oman tietokoneensa laskentakapasiteettia ilmastomallinnuksien käyttöön. Tervetuloa mukaan!

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 21/2010

Havaintoja viime viikon (24.5.2010-30.5.2010) uutisista:

Yhdysvaltalainen energia-alan virasto EIA on julkistanut tämänvuotisen katsauksensa kansainvälisten energiamarkkinoiden tulevaisuuteen, International Energy Outlook 2010. Heidän arvionsa mukaan maailman energiankulutus kasvaa vuodesta 2007 vuoteen 2035 neljälläkymmenelläyhdeksällä prosentilla, jos energia-alaan liittyvä lainsäädäntö ja sopimukset eivät muutu nykyisestä.

Energian kysynnän kasvussa on huomattavia maantieteellisiä eroja. OECD-maissa energiankulutus kasvaa neljätoista prosenttia ja muissa maissa peräti kahdeksankymmentäneljä prosenttia. Suurin osa tästä energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joiden käytön lisääntyminen koskee myös nestemäisiä fossiilisia polttoaineita - niin että terveisiä vaan Meksikonlahdelle ja vähän muuallekin. Terveisiä myös meille Eurooppaan.

Hiiltä kulutetaan myös entistä ahnaammin, koska tätä raaka-ainettahan piisaa vielä pitkään:

Kaavio: Maailman hiilenkulutus vuosina 1990-2035, tuhatta biljoonaa "brittiläistä lämpöyksikköä" British thermal unit (Btu). Kiinnitämme huomiota käyrien suuntaan ja suhteisiin. EIA:n arvion mukaan 95 prosenttia maailman hiilenkulutuksen nettokasvusta vuosina 2007-2035 tapahtuu OECD:hen kuulumattomissa aasialaisissa maissa (punainen, jyrkästi nouseva käyrä). Muun muassa Kiina ja Intia ovat näitä maita. Lähde: U.S. Energy Information Administration (May 2010).

Myös uusiutuvan energian käyttö kasvaa, mutta tämä energiatyyppi jää siis yhä selvään vähemmistöön. Vuodesta 2007 vuoteen 2035 sen osuus maailman sähköntuotannosta kasvaa kahdeksastatoista prosentista kahteenkymmeneenkolmeen prosenttiin. Ydinvoiman osuus on sitäkin pienempi.

Jos EIA:n arvio toteutuu, maailman energiantuotannosta vuosittain syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat vuonna 2035 neljäkymmentäkolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 2007. Löytyykö ketään joka haluaisi saman luvun mutta miinusmerkkisenä? Ilmastoneuvotteluita käydään juuri nyt Saksassa ja puolen vuoden päästä Meksikossa, minne lähetämme terveiset "ruvetkaa tekin hommiin".

Energiatehokkuus voisi lievittää Intian sähköntuotantoon liittyviä ongelmia jonkin verran. Berkeley Labin mukaan sähkölaitteiden paremmalla energiatehokkuudella voitaisiin ehkäistä Intiassa 65 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuoteen 2017 mennessä, ja yhteensä 333 miljoonan tonnin päästöt vuoteen 2020 mennessä. Samalla voitaisiin vähentää maassa vallitsevaa sähköpulaa. Puolet Intian väestöstä elää kokonaan ilman sähköä, mutta toinen puoli kuluttaa sitä niin kiivaasti, että tuotannon kapasiteetti ei riitä sähkökatkottomaan tarjontaan.

Tämänvuotinen hurrikaanikausi on alkanut Atlantilla ja itäisellä Tyynellämerellä. Tyynellemerelle ennustetaan keskimääräistä vähäisempää hurrikaaniaktiivisuutta, mutta sekä Yhdysvaltain NOAA että Ison-Britannian Met Office ennustavat Atlantille keskimääräistä aktiivisempaa, ehkä jopa erittäin aktiivista kautta. Ennusteet perustuvat muun muassa valtameren pintalämpötiloihin. Aiheesta kirjoittivat yksityiskohtaisimmin Climate Progress ja Dr. Jeff Masters' WunderBlog.

Hurrikaanien ja muiden trooppisten myrskyjen esiintymistiheys ja voimakkuus ovat ilmiöitä, joihin ilmastonmuutos voi vaikuttaa katastrofaalisella tavalla (ks. Tietoukan blogi 2.3.2010). Nyt on ylimääräisenä huolenaiheena sekin, että mitä hurrikaani voisi saada aikaan Meksikonlahden öljyvuotoalueella, varsinkin jos vuotoa ei saada tyrehdytettyä pian. Aivan vastaavasta yhteensattumasta ei ole aikaisempaa kokemusta. Levittäisikö hurrikaani öljyä toivottoman laajalle alueelle?

Sitäkin pohditaan nyt tosissaan, että miten suuren uhan hurrikaanit oikeastaan muodostavat meren pohjalla kulkeville öljyputkille. Meksikonlahdelle näitä putkia on asennettu yhteensä viidenkymmenen tuhannen kilometrin verran. Hurrikaanivahvuiset tuulet voivat synnyttää aallokon, joka voi aiheuttaa vahinkoja ainakin yhdeksänkymmenen metrin syvyydellä asti.

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanikausi alkoi hyvästä ennusteesta huolimatta ikävissä merkeissä. Ensimmäinen nimen saanut trooppinen myrsky, Agatha, teki pahaa jälkeä Keski-Amerikassa. Guatemalassa, El Salvadorissa ja Hondurasissa ainakin 115 ihmistä menehtyi, ja kymmenet tuhannet jäivät kodittomiksi kaatosateen ja sitä seuranneiden tulvien, maanvyöryjen ja maanvajoamien jäljiltä.

Terveisiä syvältä. Maa vajosi Guatemalan samannimisessä pääkaupungissa hieman epätasaisesti, kun Agathan rankkasateet kurittivat kaupunkia. Kuva: Gobierno de Guatemala/Creative Commons.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 17/2010

Havaintoja viime viikon (26.4.2010-2.5.2010) uutisista:

Ilmasto on lämmennyt arktisella alueella viime vuosikymmeninä nopeammin kuin muualla maailmassa. Johtuuko nopeus erityisesti lumi- ja jääpeitteen kutistumisesta, muutoksista ilmakehän tai meriveden lämpimissä virtauksissa, muutoksista pilvipeitteessä vai muutoksista vesihöyryn määrästä ilmakehässä?

Melbournen yliopiston tutkimustulokset viittaavat nyt siihen, että arktisen merijään hupeneminen on tärkeimpiä niistä tekijöistä, jotka voimistavat arktisen vyöhykkeen lämpenemistä verrattuna muihin vyöhykkeisiin.

Kahden viime vuosikymmen aikana lämpötilat ovat nousseet Arktiksen ilmakehän alimmissa osissa melkein kaksinkertaisesti verrattuna koko maailman keskilämpötilaan. Sen lisäksi että tämä lämpeneminen painottuu pinnan tuntumaan, se korreloi selvästi merijään hupenemisen kanssa.

Merijää - siellä missä sitä on - heijastaa suurimman osan siihen osuvasta auringonsäteilystä takaisin ylös. Siellä missä jäätä ei ole, säteily pääsee lämmittämään merivettä täydellä tehollaan. Lämmennyt merivesi puolestaan lämmittää yläpuolellaan olevaa ilmakerrosta. Avovedestä myös haihtuu vettä, ja vesihöyry puolestaan toimii ilmakehässä kasvihuonekaasuna.

"Aiemmin arveltiin, että merijään väheneminen saattaisi johtaa lisälämpenemiseen. Nyt on varmistunut, että sitä tapahtuu jo", kiteyttää tutkimukseen osallistunut Ian Simmonds. Tutkimusta johtanut James Screen tarkentaa asiaa vielä siten, että havainto jään sulamisen ja lämpötilan kohoamisen vahvasta positiivisesta palautemekanismista ei vielä todista, että arktisen merijään kriittinen kynnysarvo (engl. tipping point) olisi ylitetty.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä, ja siitä kirjoittivat myös ABC Science ja The New York Times sekä suomalainen Tiede.fi.

Arktisten seutujen kiihtynyt lämpeneminen tuntuu esimerkiksi arkeologien kenttätyössä. Pohjois-Kanadan Mackenzievuorilla jää sulaa paljastaen sisästään alkuperäisasukkaiden muinaisia metsästysaseita. "Olemme kuin lapset, jotka avaavat joululahjojaan", arkeologi Tom Andrews hehkuttaa löydön merkitystä tutkijoille. Valitettavasti jää sulaa niin nopeasti, että sen kätköissä vielä olevia muinaisesineitä uhkaa tärveltyminen, jos rahapula keskeyttää kenttätyöt. Paljastuvat esineet jäävät eläinten tallaamaksi ja hajoavat happamassa maaperässä jo parissa vuodessa.

Etelämpänä samalla mantereella on otettu pieniä askeleita ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Washingtonissa 25.4.2010 pidetty Earth Day -tapahtuma houkutteli järjestäjiensä mukaan yli sataviisikymmentä tuhatta ihmistä osoittamaan tukensa ilmastolain säätämiselle. Näin siitä tuli tähän asti suurin ilmastonmuutokseen liittyvä mielenilmaus Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltojen toistaiseksi suurimman maalla sijaitsevan tuulipuiston rakentaminen voidaan aloittaa nyt, kun Pentagon on lakannut vastustamasta hanketta. Vastustus perustui siihen, että Shepherd Flatin tuulivoimalat olisivat häirinneet lähistöllä sijaitsevan, sotilaallisessa käytössä olevan tutkajärjestelmän toimintaa. Sikäläisittäin kotimainen uusiutuvan energian tuotanto voitti, kun tutkajärjestelmä päätettiin uudistaa olosuhteisiin sopivaksi.

Obaman hallinto hyväksyi hankkeen maan ensimmäisen merituulipuiston rakentamiseksi. Satakolmekymmentä turbiinia käsittävä Cape Wind halutaan pystyttää Massachusettsin osavaltion rannikkovesille Nantucketinsalmeen. Tälläkin hankkeella on toki vastustajansa. "Olen sataprosenttisesti vaihtoehtoisen energian puolesta, kunhan vain ei juuri Nantucketinsalmeen", tiivistää New York Timesin haastattelema kansalainen, joka voisi päätyä näköetäisyydelle tuulipuistosta.

Isossakin merituulipuistossa on se hyvä ominaisuus, että siitä ei purkaudu vapaille vesille miljoonaa litraa raakaöljyä vuorokaudessa. Tällaista on nyt päässyt käymään fossiilisten polttoaineiden tuotantoprosessissa Meksikonlahdella. Öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti 20.4.2010, ja sen avaama öljylähde jäi purkautumaan esteettä. Ensimmäiset öljyt ajautuivat rantaan vappuaattona.

Floridan kuvernööri Charles Christ on suhtautunut suopeasti merellä tapahtuvaan öljynporaukseen. Nähtyään Meksikonlahden öljyvahingon ilmasta käsin hän on muuttanut kantaansa kielteisempään suuntaan. "Jos tuollaista tapahtuisi Floridassa, se olisi tuhoisaa. Se on viimeinen asia maailmassa, jonka haluan nähdä tapahtuvan kauniissa osavaltiossamme", kommentoi mies joka on nähnyt nimbyilynsä kohteen.

Satelliittikuva ajelehtivasta öljystä Mississippin suiston edustalla 1.5.2010. Tuhansien neliökilometrien alalle levinnyt öljy erottuu kuvassa oikealla riekaleisena harmaana läiskänä (NASA & Michon Scott / Creative Commons). Katso myös The Big Picturen kuvakooste katastrofin alkuvaiheista.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikoilla 45/2009 ja 46/2009

Havaintoja kahden viime viikon (2.11.-8.11. ja 9.11.-15.11.) uutisista:

Euroopan unioni voi saavuttaa Kioton ilmastosopimuksessa määritellyt tavoitteensa, Euroopan ympäristökeskus kiteyttää viime viikolla julkaistua raporttiaan, josta uutisoivat COP15, EurActiv.com ja Yle ("EU saavuttamassa Kioton ilmastotavoitteensa").

Mikäpä siinä, emme toki vastusta ajatusta osittaisesta onnistumisesta. Mutta kello käy, ja hiilidioksidipäästöjen kumulatiivisella kokonaismäärällä on merkitystä. Tätä kirjoittaessani oxfordilaisten laskuri näyttää, että päästöjä on kertynyt arviolta 532564217000 tonnia ja että triljoona tonnia täyttyy 30.3.2045 kello 10.16 Suomen aikaa.

Uskallammeko toivoa lisää aikaa tai väljempiä reunaehtoja kasvihuonekaasupäästöjen kuriin saamiseksi? Tähän väliin pari rohkaisevaa uutista hiilinieluista:

Tropiikin metsäkato on ehkä aiemmin arvioitua pienempi hiilen lähde. Se aiheuttaa ehkä vain 12 prosenttia eikä esimerkiksi 20 prosenttia koko maailman hiilipäästöistä. Eri tahojen esittämissä arvioissa on kuitenkin suhteellisen paljon hajontaa, eikä tämäkään tutkimus tuo varmuutta asiaan, huomauttaa In The Field.

Tutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä, ja siitä kirjoittivat myös The Guardian, Mongabay.com ja COP15. Suomessa aiheeseen reagoi CO₂-raportti, jonka sanoin (ja lähdettä ilmoittamatta) "tutkijoiden mukaan [...] 20 prosenttia on liioittelua". Kuinka ollakaan, tutkimusta johtanut Guido van der Werf itse on halunnut korjata juuri tuota median käyttämää sanamuotoa. Kaiken lisäksi kyseinen tutkimuskin haarukoi metsäkadon päästölukeman välille 6-17 prosenttia.

Metsäkato Amazonin alueella Brasiliassa on ollut viime aikoina vähäisempää kuin kahteenkymmeneen vuoteen. Metsäalueen tilaa on seurattu satelliittien avulla vuodesta 1988 lähtien. Koko tänä aikana vuotuinen metsäkato ei ole ollut niin alhaisella tasolla kuin viime vuoden elokuun ja tämän vuoden heinäkuun välisenä aikana, jolloin metsää hävitettiin noin seitsemän tuhatta neliökilometriä. Knight Science Journalism Tracker painottaa, että uutinen ei ole niin uljas kuin miltä päällisin puolin vaikuttaa. Kaksikymmentä vuotta sitten tuolla metsäalueella oli nimittäin jo melkoinen metsän tuhoaminen käynnissä. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Brasilian kaukokartoitustuloksista uutisoivat myös BBC, The Guardian, WWF, Mongabay.com, Yale Environment 360, NatGeo News Watch ja COP15, sekä Suomessa Yle ("Amazonin sademetsien häviäminen hidastui") ja Maaseudun Tulevaisuus ("Amazonin sademetsien tuho hidastunut").

Niin, saammekohan sitä aikalisää? Kansainvälisen energiajärjestön (International Energy Agency) tuore energianäkymien vuosiraportti on siinä suhteessa varsin synkkää luettavaa. IEA arvioi, että jos tapahtumien kulkuun ei puututa, vuodesta 2007 vuoteen 2030 maailman energiankulutus kasvaa "dramaattiset" 40 prosenttia ja että 77 prosenttia tuosta lisäenergiasta tuotetaan fossiilisten polttoaineiden avulla. Tämä ylittää reippaasti sen tason jolle pitää jäädä, jos haluamme pitää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden 450 miljoonasosassa ja maapallon keskilämpötilan nousun kahdessa celsiusasteessa.

IEA:n World Energy Outlook 2009 -raportista (fact sheet, PDF) kertoivat maailmalla Reuters, COP15, The New York Times, Los Angeles Times, WWF, Greenpeace, NatGeo News Watch ja The Great Beyond, Suomessa CO₂-raportti ("Maailman energiaskenaario vuoteen 2030").

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 29.5.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 42/2009

Havaintoja viime viikon (12.10.-18.10.) uutisista:

Tämän vuoden syyskuu oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin. Pelkkien maa-alueiden pintalämpötilan osalta syyskuu oli niinikään toiseksi lämpimin. Merialueiden pintalämpötilojen osalta tämä kuukausi oli vastaavasti viidenneksi lämpimin. Yhdysvaltain NOAA raportoi nämä alustavat säätiedot, ja niistä uutisoivat Climate Progress, Dr. Jeff Masters' WunderBlog ja The Oregonian.

Kartta: Maanpinnan lämpötilan poikkeama syyskuussa 2009 jakson 1961-1990 syyskuiden keskiarvosta. © NOAA/NCDC

Arktista merijäätä tänä vuonna paikan päällä tutkinut Catlin Arctic Survey on pitänyt lehdistötilaisuuden havainnoistaan (PDF), jotka on analysoitu Cambridgen yliopistossa professori Peter Wadhamsin johdolla (tieteellistä tutkimusta ei ole julkaistu vielä). Mittaustulokset antavat olettaa, että merijää oli koko retkikunnan kulkeman 435-kilometrisen reitin varrella Beaufortinmerellä melkein pelkästään yksivuotista jäätä. Sama seutu on ollut aiemmin luonteenomaisesti monivuotisen merijään kattamaa. Professori Wadhams arvelee nyt, että arktisen merialueen kesät muuttuvat jäättömiksi kahdenkymmenen vuoden kuluessa.

Catlin Arctic Surveyn havainnoista ja professori Wadhamsin kommenteista uutisoivat BBC News, Reuters, Yale Environment 360, COP15, Helsingin Sanomat ("Tutkijat: Pohjoinen Jäämeri sulaa arvioitua nopeammin"), CO₂-raportti ("Kesäinen Jäämeri lainehtii pian vapaana") ja Maaseudun Tulevaisuus ("Kesäinen Jäämeri lainehtii pian vapaana"), sekä kriittisemmin The Guardian ja Knight Science Journalism Tracker. Guardianissa mainittu Ison-Britannian Met Office on edelleen sillä kannalla, että jäättömien kesien aika koittanee kuitenkin vasta yli viidenkymmenen vuoden päästä.

Fossiilisten polttoaineiden tuotanto nousi uuteen ennätykseen viime vuonna. Öljyä, hiiltä ja maakaasua tuotettiin maailmanlaajuisesti päivää kohti peräti 27,4 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe). Tuotannon kasvu jatkui vuonna 2008 kiivaimpana Aasian ja läntisen Tyynenmeren alueella. Siellä kasvuvauhti oli yli kuusi prosenttia, Worldwatch Institute analysoi.

Edellämainittujen fossiilisten polttoaineiden kanssa ollaan kohta helisemässä, varoittaa WWF:n uusi raportti Climate Solutions 2, jonka mukaan meillä on vain viisi vuotta aikaa saada alulle uusi, vähähiilinen teollinen vallankumous, tai muuten ilmastonmuutos uhkaa karata käsistä. Raportin mukaan kyseinen vallankumous on onneksi vielä mahdollinen. Aiheesta kirjoittivat Reuters ja The Guardian.

Loppukevennykseksi väliaikatietoja Kew'n kansainvälisestä, vuonna 2000 käynnistetystä Millennium Seed Bank -hankkeesta. Kew'n siemenpankkeihin on saatu kerättyä siemeniä kymmenestä prosentista maailman luonnonvaraisista kasvilajeista. Nämä kaksikymmentäneljä tuhatta lajia ovat nyt toivottavasti paremmassa turvassa vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamalta sukupuutolta. Hankkeen seuraava välitavoite on saada neljäsosa maailman kasvilajeista siemenpankkiin vuoteen 2020 mennessä.

Kew'n siemenpankkiprojektista kertoivat Yale Environment 360, The Guardian ja The University of Texas at Austin. Niille jotka haluavat tukea siemenhanketta rahallisesti on tarjolla "adoptoitavaksi" siemeniä ja kokonaisia kasvilajeja.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 29.5.2016.