Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 6/2012

Havaintoja viime viikon (6.2.2012-12.2.2012) uutisista:

Arktisen merijään laajuus kasvoi tammikuussa ajankohtaan nähden ennätyksellisen hitaasti. Jään keskimääräiseksi alaksi kertyi 13,73 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian neljänneksi pienin arktisen merijään tammikuinen ala. Näitä satelliittiavusteisia mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien.

Jäätä oli keskimääräistä vähemmän lähinnä Atlantin puoleisilla merialueilla, erityisesti Barentsinmerellä.

Arktiksen vastakkaisella laidalla Beringinmerellä jäätä taasen oli paljon enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Beringinmerellä saavutettiin mittaushistorian toiseksi suurin merijään tammikuinen ala. Pohjoisenpuoleisten tuulten tuomat jäät muun muassa hankaloittivat polttoaineen kuljettamista Nomen pikkukaupunkiin Alaskan länsirannikolle ja aiheuttivat päänvaivaa Beringinmeren ammattiravustajille.

Beringinmeren viimekuiset jäämassat eivät kuitenkaan siis riittäneet kompensoimaan koko arktisen merialueen yhteenlaskettua jääkatoa. Vuosien 1979-2000 keskimääräinenkin tammikuinen arktisen merijään ala jäi nyt vielä 1,1 miljoonan neliökilometrin päähän.

Satelliittikuva Alaskan lounaisosista 15.1.2012. Keskeltä kuvaa kurkottaa lounaaseen Alaskan niemimaa. Sen vasemmalla puolella sijaitseva Bristolinlahti jatkuu Beringinmerenä kuvan vasemmassa laidassa. Nome sijaitsee hieman pohjoisempana Beringinmeren rannikolla kuin mitä kuvassa näkyy. (Kuva © NASA/Jeff Schmaltz/LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team at NASA GSFC)

Arktinen merijää saavuttaa vuosittaisen maksimialansa helmi-maaliskuussa. Jäätilanteen kehittymistä voi seurata NSIDC:n kartasta, joka päivitetään kerran vuorokaudessa.

Tuulivoimasta on taas hyviä uutisia kerrottavana. Euroopan unionissa rakennettiin tuulivoimaloita viime vuonna teholtaan runsaan 9600 megawatin verran. Se oli noin 21 prosenttia kaikkien energiamuotojen viime vuonna rakennetusta kapasiteetista EU:ssa.

EU:n tuulivoimakapasiteetti on tämän lisäyksen jäljiltä noin 94 tuhatta megawattia. Se riittäisi tuottamaan 6,3 prosenttia kaikesta Euroopan unionissa kulutetusta sähköstä, arvioi Euroopan tuulivoimayhdistys EWEA.

EWEA:n havainnollisista tilastoista (pdf) löytyy mielenkiintoisia lukuja myös muista energiamuodoista. Niistä uutisoi monipuolisimmin Climate Progress.

Kaiken kaikkiaan tuulivoimaa on rakennettu Euroopassa eniten Saksaan. Muita isoja eurooppalaisia "tuulimaita" ovat Espanja, Ranska, Italia ja Iso-Britannia. Iso-Britanniasta tuleekin viikon toinen iloinen tuuliuutinen: Irlanninmerellä otettiin viime viikolla käyttöön maailman tällä hetkellä suurin merituulipuisto. Walneyn merituulipuistossa on 102 tuuliturbiinia, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 367 megawattia. Sen on laskettu täyttävän 320 tuhannen kotitalouden tarpeet.

Walneyn tuulivoimasta kirjoittivat Yale Environment 360, Reuters ja The Guardian.

Euroopan eteläpuolella tuulivoimaloiden käyttö on toistaiseksi niukempaa. Afrikkaan rakennetusta tuotantokapasiteetista 97 prosenttia eli 550 megawattia sijaitsee Egyptissä. Euroopan komission raportin mukaan Afrikassa on sentään potentiaalia nykyistä laajempaan tuulivoiman hyödyntämiseen.

Jos otetaan huomioon Afrikan nykyinen infrastruktuuri ja tuuliolosuhteiden alueellinen vaihtelu, suuremman mittakaavan tuulivoima olisi helpointa toteuttaa pohjoisessa - etenkin Välimeren rannikolla - ja lisäksi maanosan eteläpäässä. Afrikan tilanteesta kiinnostuneille samainen raportti tarjoaa tietoa myös muista uusiutuvan energian muodoista.

Irene of Bridgwater, ketsi joka palasi "hitaan rahdin" pariin. (Kuva: Ru Lochlea/Creative Commons)

Lopuksi vielä yksi tuulahdus Iso-Britanniasta! Jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, tätä luettaessa Irene on seilannut vesille Plymouthin satamasta. Irene on 105-vuotias pieni puinen purjelaiva, jolla "Uuden aamunkoiton kauppiaat", The New Dawn Traders, aikovat purjehtia Atlantin valtameren poikki ja takaisin kauppatavaroita kuljettaen (seuraa matkan edistymistä kartalla tai Twitterissä).

Plymouthista lähtiessä Irenen lastina on brittiläistä luomuolutta, Espanjasta on tarkoitus ottaa mukaan oliiviöljyä, Brasiliasta on suunnitelmissa tuoda kaakaota, kahvia ja muita sikäläisiä kasvikunnan tuotteita, ja sitten vielä rommia Karibialta. Laiva palannee Iso-Britanniaan kesäkuussa.

Irene on lajinsa viimeisiä aluksia, ja tämän luonteeltaan symbolisen kauppamatkan yhtenä tavoitteena on kiinnittää huomiota tulevaisuuden vähähiilisen purjehdustekniikan mahdollisuuksiin.

Millaisia nuo modernit rahtilaivat sitten voisivat olla? Kenties jotain sellaista kuin Greenheart, B9 Ships, Aquarius Eco Ship tai Orcelle.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 46/2011

Havaintoja viime viikon (14.11.2011-20.11.2011) uutisista:

Koillisväylän purjehduskausi venyi tänä vuonna ennätyksellisen pitkäksi. Kausi alkoi, kun belgialaisomisteinen säiliöalus Perseverance suuntasi kesäkuun 29:ntenä päivänä Murmanskin satamasta kohti Kiinaa.

Samainen Perseverance oli sattumoisin myös kauden päättäjänä, kun se kulki marraskuun 18:ntena taas kerran Beringinsalmesta Tyynellemerelle. Purjehduskaudesta tuli näin peräti kuukauden verran pidempi kuin vuonna 2010.

Tänä vuonna Koillisväylällä kulki myös aiempaa suuria säiliöaluksia. Jättitankkereiden käyttö oli mahdollista, koska ahtojäätä oli niin vähän tietyissä paikoissa missä vesi on syvempää, kauempana mantereesta. Koillisväylällä on tällaisia vaihtoehtoisia reittejä esimerkiksi Uuden-Siperian saarten tienoilla.

Venäjän liikenneministeriössä odotetaan, että viimeaikainen suuntaus jatkuu ja vuoteen 2020 mennessä Koillisväylää pitkin kuljetetaan vuosittain yli 30-kertainen määrä rahtia viimevuotiseen verrattuna. Murmanskin ja Koillisväylän kautta kuljetetaan nykyään muun muassa maakaasua ja öljyä, jotka on porattu Venäjän länsipuoliskosta.

Murmanskin satama-aluetta vuonna 2007. (Kuva: Antonio Bonanno/Creative Commons)

Laivaliikenne on kasvamaan päin muuallakin kuin Koillisväylällä. Mitä päästöjä siitä syntyykään?

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti heinäkuussa, että uusien alusten on täytettävä tietynlaiset energiatehokkuuden vaatimukset. Nyt on valmistunut arvio siitä, miten uudet säännöt vaikuttavat kansainvälisen laivaliikenteen ilmastopäästöihin. Energiatehokkuusvaatimus vähentänee laivaliikenteen hiilidioksidipäästöjä vuosittain keskimäärin noin 150 miljoonaa tonnia vuoteen 2020 mennessä.

Laivaliikenne ei tällä toimenpiteellä vielä puhtaaksi muutu, mutta onhan se hienoa että asiassa on päästy edes alkuun. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansainvälisen laivaliikenteen energiatehokkuudesta on tehty sitovia päätöksiä. Nämä historialliset säännöt astuvat voimaan vuoden 2013 alussa.

Sään päivittäisen vaihtelun voimakkuus on muuttunut noin kolmasosassa maailmaa tilastollisesti merkittävässä määrin. Vuosien 1984-2007 auringonpaisteisuutta koskevista satelliittihavainnoista paljastuu, että etenkin Afrikan ja Aasian trooppisilla alueilla äärimmäisen aurinkoiset ja äärimmäisen pilviset päivät ovat nykyisin yleisempiä kuin 1980-luvulla.

Aurinkoisuuden ja pilvisyyden ääripäiden päivittäinen esiintyminen vuosina 1984-2007. Kartan vihreillä alueilla ääripäät kävivät yleisemmiksi, punaisilla alueilla ääripäät harvinaistuivat. Alue jolta dataa ei ollut riittävästi on jätetty kartassa mustaksi. (Kartta ©: David Medvigy)

Samassa tutkimuksessa tarkasteltiin myös sademäärän päivittäistä vaihtelua vuosina 1997-2007. Sateisuudessa nähtiin samansuuntainen muutos kuin aurinkoisuudessakin. Sademäärän päivittäinen vaihtelu kasvoi suuressa osassa maailmaa, etenkin tropiikissa.

Tutkijat muistuttavat lehdistötiedotteessa, että tällaisella sään tasaisuuden vähenemisellä voi olla käytännön merkitystä esimerkiksi aurinkovoimaloille, maanviljelykselle ja trooppisten tautien esiintymiselle.

Säätutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä.

Hallitustenväliseltä ilmastopaneelilta (IPCC) on tulossa helmikuussa laaja raportti, joka käsittelee varautumista sään ääri-ilmiöihin. Raportista julkistettiin viime viikolla ennakkoon päättäjille tarkoitettu yhteenveto (ulkoasultaan luonnosmainen pdf) ja lyhyt "fact sheet" (lukijaystävällisempi pdf).

Yhteenveto sisältää arvioita sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyksistä ilmaston muuttuessa. Sen mukaan on muun muassa "käytännössä varmaa" (99-100 prosentin todennäköisyys) että äärimmäisen kuumia päiviä tulee olemaan tällä vuosisadalla useammin kuin nykyisin, ja äärimmäisen kylmiä päiviä harvemmin kuin nykyisin.

Varmimmasta päästä on myös helleaaltojen paheneminen. On "erittäin todennäköistä" (90-100 prosentin todennäköisyys) että suurimmalla osalla maa-alueista sattuu helleaaltoja entistä useammin tai että ne ovat entistä pidempiä tai entistä intensiivisempiä.

IPCC:n ennakkoyhteenvedosta kirjoittivat muun muassa AlertNet, BBC News, The Guardian, Dr. Jeff Masters' WunderBlog, Nature News, WWF Climate Blog, Dot Earth ja Knight Science Journalism Tracker. Suomessa siitä tiedotti Ilmatieteen laitos.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 21/2011

Havaintoja viime viikon (23.5.2011-29.5.2011) uutisista:

Ilmastonmuutoksen yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten arktisen merijään väheneminen tuo uusia vaihtoehtoisia reittejä pitkänmatkan laivaliikenteelle ja muutenkin mahdollistaa pääsyn uusien alueiden luonnonvaroja hyödyntämään. Sunnuntaina julkaistu tutkimus täydentää ennusteita siitä, kuinka pohjoisten seutujen liikennemahdollisuudet tulevat muuttumaan seuraavan noin neljänkymmenen vuoden aikana.

Merijään vähenemisellä ja arktisen alueen lämpenemisellä on pintateitse kulkevalle liikenteelle korostuneen kaksijakoiset seuraukset. Merellä yhteysmahdollisuudet paranevat, kun taas maalla ne huononevat. Muutosarviot saatiin yhdistämällä eri tietokonemalleja. Pohjoisten alueiden saavutettavuus arvioitiin jaksoille 2010-2014 ja 2045-2059, erikseen kaikille kahdelletoista kuukaudelle.

Arktisen merijään vähenemisestä ja ohenemisesta hyötynevät rannikolla sijaitseva ihmisasutus, rannikon tuntumassa luonnonvaroja hyödyntävät hankkeet, matkailu, kalastus ja merenkulkualan yhtiöt. Uusia meriteitä avautuu, ja yleisesti ottaen laivamatkoihin kuluvat ajat lyhenevät (pdf).

Alueiden saavutettavuus ja matkojen kesto arvioitiin tutkimuksessa A-luokan aluksille, eli aluksille jotka pystyvät kohtalaisessa määrin liikkumaan jäisissä oloissa mutta jotka eivät ole varsinaisia jäänmurtajia.

Jäänmurtajia Pohjoisella jäämerellä. (Kuva: U.S. Coast Guard Atlantic Area/Creative Commons)

Vuonna 2050 kolme tärkeää meritietä lienee täysin kuljettavissa A-luokan aluksilla heinäkuusta syyskuuhun. Yksi näistä reiteistä on niin uusi, että sillä ei ole vielä virallista nimeäkään. Reitti ulottuu Alankomaiden Rotterdamista jokseenkin suorinta tietä pohjoisnavan sivuitse Beringinsalmeen. Tutkijat antoivat sille työnimeksi North Pole Route, "Pohjoisnavanväylä". Tämän 6960 kilometriä pitkän laivamatkan kestoksi arvioidaan noin kuusitoista vuorokautta.

Toinen helppokulkuisemmaksi muuttuva reitti on Koillisväylä Venäjän Amdermasta Providenijaan. Nykyään Koillisväylä on heinä-syyskuisten jääolojen osalta 86-prosenttisesti kuljettavissa. Jos se avautuu 100-prosenttisesti, kuten tutkijat arvioivat, 5169 kilometriä pitkän Koillisväylän matka-aika lyhenee yhteentoista vuorokauteen.

Kolmas, jo nykyisin kesäaikaan avoin arktinen meritie on Arctic Bridge eli "arktinen silta". Se kulkee Murmanskista länteen Pohjois-Atlantille ja sieltä edelleen Grönlannin eteläpuolitse Churchilliin, joka sijaitsee Hudsoninlahden rannalla Keski-Kanadassa.

Luoteisväylän ei puolestaan arvioida avautuvan kokonaan, mutta senkin jääolot helpottuvat hieman nykyisestä. Reitti Kanadan Iqaluitista Alaskan Nomeen lienee tämän vuosisadan puolivälin heinä-syyskuissa 82-prosenttisesti kuljettavissa.

Vuosisadan puolivälissä suurin osa Pohjoisesta jäämerestä lienee laivalla tavoitettavissa heinäkuusta helmikuuhun eli peräti kahdeksan kuukauden ajan vuodesta. A-luokan alusten kulkumahdollisuudet kasvavat huomattavasti sekä Pohjoisen jäämeren rannikkovaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä että kansainvälisillä vesillä.

Neljä arktista meritietä: Luoteisväylä (Northwest Passage), Koillisväylä (Northern Sea Route), "Pohjoisnavanväylä" (North Pole) ja "arktinen silta" (Arctic Bridge). Meritiet ja pohjoinen napapiiri on merkitty karttaan erivärisillä viivoilla. (Kartta © UCLA)

Arktisten valtioiden sisämaassa on laajoja alueita, joilla pysyvien teiden rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, ja joilla talvitiet ovat siksi merkittävä kulkuyhteys. Talviteitä voidaan tehdä jäätyneen maan, järvien, jokien ja kosteikkojen varaan. Esimerkiksi Kanadassa on yhteensä yli 5400 kilometriä aktiivisessa käytössä olevia talviteitä.

Tärkeitä talvi- ja jääteitä menetettäneen lähivuosikymmeninä, kun arktinen alue lämpenee niin että tiet eivät pysy jäässä. Liiaksi runsastuvat lumisateet voivat nekin olla ongelmallisia tienpidon kannalta. Talvitiepotentiaalin väheneminen koskettaa kaikkia valtioita, jotka reunustavat pohjoista napa-aluetta: Venäjää, Yhdysvaltoja (Alaskaa), Kanadaa, Tanskaa (Grönlantia), Islantia, Norjaa, Ruotsia ja Suomea.

Heikentyneistä kulkuyhteyksistä kärsinevät sisämaan kaivos- ja metsäteollisuus, sisämaan öljyn- ja kaasunporaushankkeet sekä sisämaassa sijaitseva asutus, usein alkuperäiskansojen pienikokoiset yhdyskunnat. Matkat kestävät pidempään, jos talviteiden puutteessa joudutaankin turvautumaan esimerkiksi hitaisiin lauttayhteyksiin. Tarvikkeet kallistuvat, jos niitä pystytään tuomaan vain lentokoneella.

Kanadassa Luoteisterritoroiden pisimmän talvitien, pisimmillään lähes kuudensadan kilometrin mittaisen Tibbitt-Contwoyton, käyttökauden arvellaan lyhentyvän 17 prosenttia vuoden 2008 tilanteesta vuoteen 2020 mennessä.

Tutkijat arvioivat, että Suomessa talviteillä saavutettavat alueet vähenevät nykyisestä 41 prosenttia tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

Alueiden saavutettavuus talviteitä pitkin arvioitiin kahden tonnin painoisille ajoneuvoille. Monet henkilöautomallit mahtuvat vielä näihin rajoihin. Tutkimuksessa ei tarkasteltu niitä haittoja, joita ilmastonmuutoksesta aiheutuu pysyväksi rakennetulle tiestölle.

Vastaantulija jäätiellä Kanadan Luoteisterritorioissa. (Kuva: Ian Mackenzie/Creative Commons)

Arktisia liikenneyhteyksiä käsittelevä tutkimus julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä. Siitä kirjoittivat Nature News Blog, Reuters, CBC News ja Nunatsiaq Online.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 40/2009

Analyysiä viime viikon (28.9.-4.10.) uutisista:

Aasiaa kurittaneet taifuunit (ensin Ketsana, sitten Parma) imivät viime viikolla puoleensa hirmuisen osan valtamedian huomiosta. Tietoukan blogi tarjoaa tällä kertaa vastapainoksi valikoiman muita kuin tuhouutisia tai -ennusteita.

Tuhat yhdysvaltalaista pormestaria on allekirjoittanut sopimuksen, että heidän kaupunkinsa vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään Kioton pöytäkirjan mukaisesti. He yrittävät myös saada liittovaltion ja osavaltiot vähentämään päästöjään seitsemän prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Tuhannen allekirjoituksen saavuttamisesta kertoivat Los Angeles Times, Society of Environmental Journalists ja Climate Progress.

Vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen osuus kasvoi Tukholmassa vuonna 2008 neljääntoista prosenttiin koko ajoneuvokannasta (PDF). Tämän katsotaan olevan osittain seurausta Tukholman ruuhkamaksukäytännöstä, josta vaihtoehtoajoneuvot ovat saaneet vapautuksen (vuoteen 2012 asti). Ruuhkamaksujen käyttöönoton (2005) jälkeen ruuhkamaksuvyöhykkeen kasvihuonekaasupäästöt ovat myös vähentyneet 14-18 prosenttia ja kaupungin keskustan liikenne kahdeksantoista prosenttia. Tukholman liikenteestä kirjoittivat Yale Environment 360 ja Green Inc.

Meillä on vielä viidenkymmenen prosentin mahdollisuus saada globaalin ilmaston lämpeneminen pysymään hieman yli kahden celsiusasteen puitteissa, Massachusetts Institute of Technology ja kumppanit arvioivat uudessa tutkimuksessaan. Peukaloita pyörittelemällä tämä ilmastonmuutoksen hillintä ei kuitenkaan onnistu, vaan maailman kasvihuonekaasupäästöt on saatava pienenemään "lähes välittömästi". The Oregonian uutisoi MIT:n ilmastoanalyysistä.

Väestönkasvu jatkuu nopeana kehitysmaissa, mutta se ei ole olennaisin kasvihuonekaasupäästöjä lisäävä tekijä. International Institute for Environment and Development haluaa tutkimuksellaan särkeä sen myytin, että väestönkasvu olisi ilmastonmuutoksen pääaiheuttajia. Ihmisten kokonaismäärää merkittävämpi tekijä on suurkuluttajien määrä ja heidän kulutuksensa taso. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna valtaosa suurkuluttajista elää Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen suhteesta kirjoittivat Yale Environment 360 ja The Guardian.

Antarktisen vyöhykkeen jääpeitteen kutistuminen vapauttaa uusia elinpaikkoja. Niihin muodostuvat eliöyhteisöt voivat toimia hiilinieluina ja lieventää ilmastonmuutosta. Tämä uusi hiilensidonta on nykyisellään yhden megatonnin suuruusluokkaa vuodessa ja voi kasvaa jäätiköiden vetäytyessä vuosituhansien kuluessa viiteenkymmeneen megatonniin vuodessa. Etelämantereen uusista hiilensidonta-arvioista uutisoi Journal Watch Online.

Mountaineerin kivihiilivoimalassa Yhdysvaltojen West Virginiassa on alkanut kokeilu, jossa voimalan päästämää hiilidioksidia otetaan talteen ja pumpataan kallioon parin kilometrin syvyyteen. American Electric Power -voimayhtiö aikoo jatkaa kokeilua kahdesta viiteen vuotta, jona aikana insinöörit ja geologit tarkkailevat miten nesteytetty hiilidioksidi käyttäytyy maan alla. Hiilidioksidin talteenottoprosessista yritetään myös tehdä energiatehokkaampaa. Mountaineerista uutisoivat Green Inc. ja juuri ennen pumppauskokeilun alkua The New York Times.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 29.5.2016.