Havaintoja viime viikon (9.4.2012-15.4.2012) uutisista:
Viime viikko toi mukanaan mielenkiintoisia uutisia tuulivoimasta. Ensinnäkin Amerikan tuulivoimayhdistys AWEA julkisti raporttinsa Yhdysvaltain viimevuotisesta tuulivoimatilanteesta. Vuonna 2011 Yhdysvalloissa rakennettiin tuulivoiman tuotantokapasiteettia noin 6800 megawatin verran, mikä on noin 31 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltoihin on nyt rakennettu yhteensä noin 47 tuhannen megawatin tuulivoimakapasiteetti. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta oli vuonna 2011 osavaltiotasolla suurin Etelä-Dakotassa, missä noin 22 prosenttia sähköstä väännettiin tuulesta. Saman tilaston kärkisijoille nousivat myös Iowa (noin 19 % tuulisähköä) ja Pohjois-Dakota (noin 15 %).
Lisää tuulivoimakapasiteettia on tällä hetkellä rakenteilla Yhdysvalloissa yhteensä noin 8300 megawatin verran; osavaltioista eniten Kansasissa, Texasissa ja Kaliforniassa.
Kalifornialaista tuulipuistomaisemaa. (Kuva: Erik Ogan/Creative Commons)
Yhdysvaltain tuulivoimasektorista uutisoi yksityiskohtaisemmin AlertNet.
Viime viikolla julkistettiin myös raportti merituulipuiston vaikutuksesta kalojen elämään. Raportti tarkastelee kalatilannetta seitsemän toimintavuoden jälkeen Horns Rev 1 -tuulipuistossa, joka sijaitsee Tanskan läntisellä merialueella. Vuonna 2002 rakennettu Horns Rev 1 käsittää kahdeksankymmentä turbiinia noin 28 neliökilometrin alueella. Se on yksi maailman suurimmista merituulipuistoista. Kuten merituulipuistot yleensäkin, Horns Rev 1 sijaitsee suhteellisen matalassa vedessä, paikassa jota monet kalatkin suosivat.
Tuuliturbiinit on pystytetty merenpohjaan siten, että niiden tyvi on ympäröity erikokoisista kivistä kootulla suojakerroksella. Turbiinien perustukset suojarakenteineen kattavat noin 0,14 prosenttia koko Horns Rev 1:n pinta-alasta. Kivien tarkoituksena on estää eroosiota, eli sitä että meriveden virtaukset kuljettaisivat hiekkaa pois turbiinien tyveltä.
Horns Rev 1:n alue oli alunperin pelkkää paljasta hiekkapohjaa. Sellaista pohjaa tarvitsevat välttämättä esimerkiksi solakan pitkulaiset tuulenkalat, joiden elintapoihin kuuluu piileskellä pohjahiekkaan kaivautuneena. Tuulipuiston alueella esiintyy neljä lajia tuulenkaloja: merituulenkala (Ammodytes marinus), pikkutuulenkala (Ammodytes tobianus), isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus) ja silotuulenkala (Gymnammodytes semisquamatus).
Tuulenkalat ovat tärkeää ravintoa monille linnuille, ja ne ovat ihmisillekin merkittävä kalastuksen kohde. Moni taho voi nyt iloita siitä havainnosta, että tuulipuistosta kiviröykkiöineen ei ilmeisesti ole ollut tuulenkaloille haittaa, jos ei hyötyäkään.
Havainnot viittaavat myös siihen, että turbiinien tyvikivikot houkuttelevat Horns Rev 1:n alueelle sellaisia kaloja, jotka viihtyvät luonnostaan kivikkopohjaisissa vesissä. Sellaisia tuulipuistosta löytyneitä uusia lajeja ovat kivihuulikala (Ctenolabrus rupestris), kivinilkka (Zoarces viviparous) ja rasvakala (Cyclopterus lumpus).
Tutkijat huomauttavat raportissaan, että Horns Rev 1 sijaitsee paikassa, jossa aallokko on voimakasta. Rauhallisempiin vesiin rakennetut tuulipuistot saattavat tarjota kaloille vielä suojaisampia sopukoita. Varsinaisessa kalakantojen suojelussa yksittäisen, Horns Rev 1:n kokoisen tuulipuiston merkitys on kuitenkin vähäinen.
Rasvakala (Cyclopterus lumpus). (Kuva: Vidar A/Creative Commons)
Britanniassa on tehty tutkimus tuulipuiston vaikutuksesta maa-alueen linnustoon. Tutkimuksessa seurattiin kymmenen lintulajin elämää kahdeksantoista tuulipuiston alueella. Lintujen runsautta tarkkailtiin sekä tuulipuiston rakentamisen että varsinaisen toiminnan aikana.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tuulipuiston vaikutus riippuu hyvin paljon lintulajista. Ainakin osa lajeista tottuu tuuliturbiinien läsnäoloon. Tässä tutkitut lintulajit eivät myöskään näyttäneet olevan korostuneen alttiita törmäämään turbiinin lapoihin.
Tärkeimpiä tutkimustuloksia on se havainto, että tuulipuiston rakennustyöt voivat häiritä lintuja enemmän kuin valmiin tuulipuiston toiminta. Tämä johtopäätös tehtiin kahdesta lintulajista, taivaanvuohesta (Gallinago gallinago) ja isokuovista (Numenius arquata). Ne vähenivät jo rakennusvaiheessa, eivätkä niiden kannat palautuneet ennalleen rakennustöiden päätyttyä.
Vastaavanlaista haittaa ei huomattu koituvan muille tutkituille lajeille, jotka olivat nummiriekko (Lagopus lagopus scoticus), kapustarinta (Pluvialis apricaria), töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), suosirri (Calidris alpina), niittykirvinen (Anthus pratensis), kiuru (Alauda arvensis), mustapäätasku (Saxicola torquata) ja kivitasku (Oenanthe oenanthe).
Tutkijat ehdottavat, että selvitettäisiin vielä, voisiko vaikkapa tuulipuiston rakennustöiden ajoittaminen lintujen pesimäkauden ulkopuolelle vähentää lintujen kokemaa haittaa.
Taivaanvuohi (Gallinago gallinago). (Kuva: Elma/Creative Commons)
Tutkimus tuulipuistojen vaikutuksesta linnustoon julkaistiin Journal of Applied Ecology -lehdessä. Siitä kirjoittivat muun muassa BBC ja The Guardian.
* * *
Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.
*
Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 6.6.2016.
