2011-05-30

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 21/2011

Havaintoja viime viikon (23.5.2011-29.5.2011) uutisista:

Ilmastonmuutoksen yhteydessä on puhuttu paljon siitä, miten arktisen merijään väheneminen tuo uusia vaihtoehtoisia reittejä pitkänmatkan laivaliikenteelle ja muutenkin mahdollistaa pääsyn uusien alueiden luonnonvaroja hyödyntämään. Sunnuntaina julkaistu tutkimus täydentää ennusteita siitä, kuinka pohjoisten seutujen liikennemahdollisuudet tulevat muuttumaan seuraavan noin neljänkymmenen vuoden aikana.

Merijään vähenemisellä ja arktisen alueen lämpenemisellä on pintateitse kulkevalle liikenteelle korostuneen kaksijakoiset seuraukset. Merellä yhteysmahdollisuudet paranevat, kun taas maalla ne huononevat. Muutosarviot saatiin yhdistämällä eri tietokonemalleja. Pohjoisten alueiden saavutettavuus arvioitiin jaksoille 2010-2014 ja 2045-2059, erikseen kaikille kahdelletoista kuukaudelle.

Arktisen merijään vähenemisestä ja ohenemisesta hyötynevät rannikolla sijaitseva ihmisasutus, rannikon tuntumassa luonnonvaroja hyödyntävät hankkeet, matkailu, kalastus ja merenkulkualan yhtiöt. Uusia meriteitä avautuu, ja yleisesti ottaen laivamatkoihin kuluvat ajat lyhenevät (pdf).

Alueiden saavutettavuus ja matkojen kesto arvioitiin tutkimuksessa A-luokan aluksille, eli aluksille jotka pystyvät kohtalaisessa määrin liikkumaan jäisissä oloissa mutta jotka eivät ole varsinaisia jäänmurtajia.


Jäänmurtajia Pohjoisella jäämerellä. (Kuva: U.S. Coast Guard Atlantic Area/Creative Commons)

Vuonna 2050 kolme tärkeää meritietä lienee täysin kuljettavissa A-luokan aluksilla heinäkuusta syyskuuhun. Yksi näistä reiteistä on niin uusi, että sillä ei ole vielä virallista nimeäkään. Reitti ulottuu Alankomaiden Rotterdamista jokseenkin suorinta tietä pohjoisnavan sivuitse Beringinsalmeen. Tutkijat antoivat sille työnimeksi North Pole Route, "Pohjoisnavanväylä". Tämän 6960 kilometriä pitkän laivamatkan kestoksi arvioidaan noin kuusitoista vuorokautta.

Toinen helppokulkuisemmaksi muuttuva reitti on Koillisväylä Venäjän Amdermasta Providenijaan. Nykyään Koillisväylä on heinä-syyskuisten jääolojen osalta 86-prosenttisesti kuljettavissa. Jos se avautuu 100-prosenttisesti, kuten tutkijat arvioivat, 5169 kilometriä pitkän Koillisväylän matka-aika lyhenee yhteentoista vuorokauteen.

Kolmas, jo nykyisin kesäaikaan avoin arktinen meritie on Arctic Bridge eli "arktinen silta". Se kulkee Murmanskista länteen Pohjois-Atlantille ja sieltä edelleen Grönlannin eteläpuolitse Churchilliin, joka sijaitsee Hudsoninlahden rannalla Keski-Kanadassa.

Luoteisväylän ei puolestaan arvioida avautuvan kokonaan, mutta senkin jääolot helpottuvat hieman nykyisestä. Reitti Kanadan Iqaluitista Alaskan Nomeen lienee tämän vuosisadan puolivälin heinä-syyskuissa 82-prosenttisesti kuljettavissa.

Vuosisadan puolivälissä suurin osa Pohjoisesta jäämerestä lienee laivalla tavoitettavissa heinäkuusta helmikuuhun eli peräti kahdeksan kuukauden ajan vuodesta. A-luokan alusten kulkumahdollisuudet kasvavat huomattavasti sekä Pohjoisen jäämeren rannikkovaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä että kansainvälisillä vesillä.


Neljä arktista meritietä: Luoteisväylä (Northwest Passage), Koillisväylä (Northern Sea Route), "Pohjoisnavanväylä" (North Pole) ja "arktinen silta" (Arctic Bridge). Meritiet ja pohjoinen napapiiri on merkitty karttaan erivärisillä viivoilla. (Kartta © UCLA)

Arktisten valtioiden sisämaassa on laajoja alueita, joilla pysyvien teiden rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, ja joilla talvitiet ovat siksi merkittävä kulkuyhteys. Talviteitä voidaan tehdä jäätyneen maan, järvien, jokien ja kosteikkojen varaan. Esimerkiksi Kanadassa on yhteensä yli 5400 kilometriä aktiivisessa käytössä olevia talviteitä.

Tärkeitä talvi- ja jääteitä menetettäneen lähivuosikymmeninä, kun arktinen alue lämpenee niin että tiet eivät pysy jäässä. Liiaksi runsastuvat lumisateet voivat nekin olla ongelmallisia tienpidon kannalta. Talvitiepotentiaalin väheneminen koskettaa kaikkia valtioita, jotka reunustavat pohjoista napa-aluetta: Venäjää, Yhdysvaltoja (Alaskaa), Kanadaa, Tanskaa (Grönlantia), Islantia, Norjaa, Ruotsia ja Suomea.

Heikentyneistä kulkuyhteyksistä kärsinevät sisämaan kaivos- ja metsäteollisuus, sisämaan öljyn- ja kaasunporaushankkeet sekä sisämaassa sijaitseva asutus, usein alkuperäiskansojen pienikokoiset yhdyskunnat. Matkat kestävät pidempään, jos talviteiden puutteessa joudutaankin turvautumaan esimerkiksi hitaisiin lauttayhteyksiin. Tarvikkeet kallistuvat, jos niitä pystytään tuomaan vain lentokoneella.

Kanadassa Luoteisterritoroiden pisimmän talvitien, pisimmillään lähes kuudensadan kilometrin mittaisen Tibbitt-Contwoyton, käyttökauden arvellaan lyhentyvän 17 prosenttia vuoden 2008 tilanteesta vuoteen 2020 mennessä.

Tutkijat arvioivat, että Suomessa talviteillä saavutettavat alueet vähenevät nykyisestä 41 prosenttia tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

Alueiden saavutettavuus talviteitä pitkin arvioitiin kahden tonnin painoisille ajoneuvoille. Monet henkilöautomallit mahtuvat vielä näihin rajoihin. Tutkimuksessa ei tarkasteltu niitä haittoja, joita ilmastonmuutoksesta aiheutuu pysyväksi rakennetulle tiestölle.


Vastaantulija jäätiellä Kanadan Luoteisterritorioissa. (Kuva: Ian Mackenzie/Creative Commons)

Arktisia liikenneyhteyksiä käsittelevä tutkimus julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä. Siitä kirjoittivat Nature News Blog, Reuters, CBC News ja Nunatsiaq Online.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

2011-05-24

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 20/2011

Havaintoja viime viikon (16.5.2011-22.5.2011) uutisista:

Alfred Wegener -instituutin (AWI) tutkimuslentokone Polar 5 palasi kuusiviikkoiselta arktiselta tutkimusretkeltään pari viikkoa sitten. Polar 5 kävi pohjoisella napa-alueella mittaamassa muun muassa ilmakehän aerosoleja ja otsonia sekä merijään paksuutta. Retken alustavien tulosten mukaan uusi merijää on Beaufortinmerellä nyt noin 20-30 senttimetriä ohuempaa kuin kahtena edellisenä vuonna.

Vuonna 2009 yksivuotisen merijään keskipaksuus oli 1,7 metriä, viime vuonna 1,6 metriä, ja tänä vuonna vain noin 1,4 metriä. AWI:n tutkija Stefan Hendricks arvioi, että tämä ohut yksivuotinen jää ei kestä sulamatta ensi talveen saakka.


Polar 5 -tutkimuslentokone mittaamassa merijään paksuutta. Mittauslennossa 80-metrisen köyden päässä roikkuva EM-Bird -sensori tuotiin noin 15 metrin korkeudelle jään yläpinnasta. Neljä metriä pitkä EM-Bird erottuu kuvassa (heikohkosti) oikeanpuoleisen luminyppylän yllä. (Kuva: Stefan Hendricks, Alfred Wegener Institute)

AWI:n arktisesta tutkimusretkestä ja Beaufortinmeren jäätilanteesta uutisoi lyhyesti SciencePoles. Climate Progress kirjoitti jääaiheesta laajemmin.

Manner-Kanadan pohjoisrannikolla sijaitsevalla Mackenzien suistoalueella sattui paha myrskytulva vuonna 1999. Beaufortinmerellä puhaltanut myrskytuuli puski merivettä maalle jopa kolmenkymmenen kilometrin päähän rantaviivasta.

Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan kyseessä oli siellä ekologisilta vaikutuksiltaan pahin myrskytulva yli tuhanteen vuoteen.

Mereltä hyökynyt suolapitoinen vesi aiheutti dramaattisia muutoksia paikallisessa ekosysteemissä. Tutkimusalueella sijaitseva järvi ei ehtinyt vuosikymmenessä toipua biologisesti vielä lainkaan, ja maakasvillisuuskin oli yhä varsin muuttuneessa tilassa. Nämä asiat pääteltiin tutkimalla järven pohjasedimentin piilevälajistoa ja pensasmaisten leppien (Alnus viridis subsp. fruticosa) vuosirenkaita.

Järven piilevästössä myrskytulvaa seurasi silmiinpistävä siirtyminen makeanveden lajeista suolaisen veden lajeihin. Puolet tutkituista leppäpensaista oli kuollut vuoden kuluessa myrskytulvasta, ja vielä 37 prosenttia lisää oli kuollut viiden vuoden kuluessa. Maaperän suolapitoisuus oli hyvin korkea vielä kymmenen vuotta tulvan jälkeen.

Tutkijat varoittavat, että kun aallokkoa hillitsevä merijää hupenee, vuoden 1999 kaltaisia myrskytulvia voi sattua lisää ja ne voivat aiheuttaa arktisen rannikon ekosysteemeissä pitkäaikaisia, ehkä jopa palautumattomia muutoksia. Myrskytulvat uhkaavat luonnollisestikin myös rannikoiden ihmisasutusta.


Vuoden 1999 myrskytulvan tuhoaluetta Mackenziejoen suistossa. Suurin osa kuvassa näkyvästä kasvillisuudesta on kuollutta, väriltään punertavanruskeaa. (Kuva: Trevor Lantz, University of Victoria)

Myrskytulvatutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. SciencePoles uutisoi siitä lyhyesti, NunatsiaqOnline yksityiskohtaisemmin. Eye on the Arcticin sivulla on kuunneltavissa noin seitsemän minuutin mittainen tutkijahaastattelu, joka syventää aihetta vielä lisää.

Atlantin virallinen hurrikaanikausi alkaa kuun vaihteessa eli noin viikon päästä. Viime vuoden kausi oli vilkas, ja keskimääräistä suurempaa hurrikaaniaktiivisuutta ennustetaan tällekin vuodelle.

Yhdysvaltain NOAA ennustaa, että Atlantilla muodostuu tällä kaudella todennäköisesti 12-18 trooppista myrskyä, jotka nimetään. Niistä 6-10 voimistuu hurrikaaniksi asti. Pennsylvanian valtionyliopisto (PSU) ennustaa, että nimettyjä myrskyjä olisi tulossa 12-20 kappaletta.

Nimen saavia myrskyjä muodostuu Atlantilla keskimäärin yksitoista yhden kauden aikana. Keskimäärin kuusi myrskyä kehittyy hurrikaaniksi. Tämän vuoden hurrikaanikaudelle odotetaan keskimääräistä korkeampia meriveden lämpötiloja, mikä on yksi niistä tekijöistä, jotka parhaillaan suosivat hurrikaaninmuodostusta.

Dr. Jeff Masters' WunderBlog kirjoitti taustoittaen sekä NOAA:n että PSU:n hurrikaaniennusteista.

Hurrikaaneja odotellessa tornadokausi on jatkunut kerrassaan katastrofaalisena Yhdysvalloissa. Missourin Joplinissa 22.5. jyrännyt pyörremyrsky tappoi ainakin 116 ihmistä, ja siitä tuli näin tappavin yksittäinen tornado Yhdysvalloissa kuuteen vuosikymmeneen eli sinä aikana jolta tästä aiheesta on luotettavia tilastoja.

Joplinin tornado repi päällysteenkin irti kadusta ja teki muutenkin selvää jälkeä huomattavasta osasta tätä kaupunkia.

Tarjolla on taas tuoretta kirjoittelua siitä, miksi tämä on ollut niin paha tornadovuosi ja voidaanko tornadoja ennustaa: Dr. Jeff Masters' WunderBlog, The Guardian, Nature News ja Knight Science Journalism Tracker. Lyhesti sanottuna: nämä ongelmat odottavat vielä ratkaisuaan.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

2011-05-17

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 19/2011

Havaintoja viime viikon (9.5.2011-15.5.2011) uutisista:

Päättynyt huhtikuu oli taas vaihteeksi kuukausi, joka nousi pitkän aikavälin lämpötilastoissa kärjen tuntumaan. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan tämä huhtikuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin huhtikuu, NASA:n mukaan neljänneksi lämpimin.

NASA:n tilastojen mukaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut varsin monta lämmintä huhtikuuta. Vuodesta 1880 alkavien tilastojen kuusitoista lämpiminta huhtikuuta on sattunut vuonna 1990 tai sen jälkeen.

Tämän vuoden huhtikuu oli Isossa-Britanniassa lämpimin huhtikuu vuoden 1910 jälkeen.


Huhtikuun 2011 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1971-2000 keskiarvosta. Punaiset pallukat ilmentävät keskimääräistä korkeampia lämpötiloja ja siniset keskimääräistä matalampia lämpötiloja. Mitä isompi pallukka, sitä isompi poikkeama keskiarvosta. (Kartta: NOAA)

Monilla seuduilla, jotka olivat huhtikuussa tavallista lämpimämpiä, on kärsitty samalla myös kuivuudesta. Ensin esimerkkejä Euroopasta: Ranskassa on paikoin kuivinta viiteenkymmeneen vuoteen, vettä säännöstellään, ja kuivuuden haitat tulevat näkymään tämänvuotisessa vehnäsadossa. Irlannissa maastopalot - usein tahallisesti sytytetyt - ovat kuormittaneet sikäläisiä palokuntia "ennennäkemättömällä" tavalla.

Maastopaloista kärsittiin selvästi keskimääräistä enemmän myös eteläisissä Yhdysvalloissa, muun muassa karrellekuivuneessa Texasissa. Huhtikuu oli Yhdysvalloissa yleisesti ottaen ilmastollisesti "historiallisten äärimmäisyyksien" luonnehtima. Kuivuuden lisäksi koettiin myös erittäin pahoja rankkasateiden aiheuttamia tulvia ja ennätyksellisen paljon tornadoja.


Erittäin voimakas tornado riepotteli Alabaman Tuscaloosaa Yhdysvalloissa 27.4.2011. Tornadon maastoon jättämä jälki näkyy tässä 2.5.2011 otetussa kuvassa vaaleanrusehtavana juovana lentokoneen vanan alla, melkein rinnakkain sen kanssa. Lentokoneen vana ulottuu sinertävänvalkeana viiruna suunnilleen kuvan vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan. Lähikuvia Tuscaloosan ja Alabaman tornadotuhoista on koottu In Focus -kuvablogiin. (Kuva: NASA Earth Observatory/Creative Commons)

Kiinassa kuivuus on saanut Jangtsen veden laskemaan paikoin matalammalle kuin viiteenkymmeneen vuoteen. Osa joesta on suljettu laivaliikenteeltä. Kolmen rotkon padosta on laskettu ylimääräistä vettä alajuoksun tilannetta helpottamaan.

Huhtikuun sään ääri-ilmiöitä on esitelty helppolukuisesti lisää NOAA:n kartassa. Kartta kuuluu osana katsaukseen, joka käsittelee maailman ilmaston tilaa huhtikuussa 2011.

Mikä sitten aiheuttaa tällaisia rajuja sääilmiöitä? Yhdysvaltojen tornadosuman mahdollisia syitä on eritelty UCAR:n ja NOAA:n nettisivuilla. Tapahtumat ovat hersyttäneet muitakin puheenvuoroja, muun muassa Wonk Roomilta ja Climate Progressilta. Tulvavahinkojen syitä on tarkasteltu Nature Newsissä.

Arktisen merijään huhtikuinen laajuus oli tänä vuonna viidenneksi pienin huhtikuinen laajuus sen jälkeen, kun satelliittiavusteiset mittaukset aloitettiin vuonna 1979.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

2011-05-10

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 18/2011

Havaintoja viime viikon (2.5.2011-8.5.2011) uutisista:

Kööpenhaminassa pidettiin 3.5.-6.5. arktisen alueen ympäristökysymyksiä käsittelevä tiedekokous The Arctic as a Messenger for Global Processes. Sen järjestäjänä oli Arktisen neuvoston alainen työryhmä Arctic Monitoring & Assessment Programme (AMAP). Kokouksella oli kaksi pääteemaa, ilmastonmuutos ja saasteet, joista kummastakin julkistettiin oma raporttinsa (ks. myös konferenssin muhkea tiivistelmäkokoelma ja Arctic Pollution 2011).

Ensimmäinen raportti eli Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA), kokoaa yhteen tutkimustietoa arktisen kryosfäärin viimeaikaisista muutoksista, eli mitä pohjoisen napa-alueen lumelle, jäälle ja ikiroudalle sekä niiden vaikutuspiiriin kuuluu. SWIPA-raportti kertoo (ja kertaa), että tuoreimpien tutkimustulosten mukaan arktisella alueella on tapahtunut ennennäkemättömän nopea muutos, silmiinpistävä poikkeus siellä pidempään vallinneista olosuhteista.

Vuodet 2005-2010 ovat olleet arktisen alueen lämpimin viiden vuoden jakso sen jälkeen, kun ilman lämpötilan mittaukset aloitettiin vuonna 1880. Vuoden 1980 jälkeen Arktis on lämmennyt kaksi kertaa niin nopeasti kuin koko maailma keskimäärin. Arktiksen kesälämpötilat ovat olleet viime vuosikymmeninä korkeampia kuin kahteentuhanteen vuoteen.

Arktiksen suurimmat ja pysyvimmät jääesiintymät eli monivuotinen merijää sekä Grönlannin jääkilpi ja alueen muu jäätiköstö, ovat kutistuneet vuoden 2000 jälkeen nopeammin kuin sitä edeltäneen vuosikymmenen aikana. Myös jokatalvisen lumipeitteen laajuus ja ajallinen kesto ovat pienentyneet. Ikiroudan lämpötila on noussut ja ikiroutavyöhykkeen eteläraja on vetäytynyt pohjoisemmaksi Kanadassa ja Venäjällä.

SWIPA-raportti esittää myös arvioita siitä, mitä on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi syksyn ja talven keskilämpötilat voivat nousta arktisella alueella 3-7 celsiusastetta vuoteen 2080 mennessä. Merenpinta voi nousta maailmanlaajuisesti 0,9-1,6 metriä vuoteen 2100 mennessä, ja arktisten jäätiköiden sulamisella on siinä huomattava osuus. Pohjoinen jäämeri voi alkaa olla kesäisin jokseenkin jäätön jo 30-40 vuoden päästä.

Arktisen ympäristön muutokset vaikuttavat suoraan niiden yhdeksän miljoonan ihmisen elämään, jotka alueella asuvat. Arktiksen lämpenemiseen ja sulamiseen liittyvät, ilmaston lämpenemistä enimmäkseen kiihdyttävät palautemekanismit voivat yhdessä vaikuttaa elinoloihimme maailmanlaajuisesti tavalla, jota ei tiedetä vielä tai jota on vähintäänkin vaikea arvioida etukäteen. SWIPA-raportin pääkohdat korostavat entisestäänkin sitä, miten tärkeää kasvihuonekaasupäästöjen ripeä vähentäminen on.


Jäätikkötutkimuksen kenttätyötä Grönlannissa. (Kuva: Dana Caccamise, Ohio State University)

Toinen raportti, AMAP Assessment 2011: Mercury in the Arctic, muun muassa varoittaa siitä, että elohopeaa on kertynyt joihinkin pohjoisen napa-alueen eläimiin suhteellisen suuria määriä, ja että pitoisuudet ovat yhä nousussa etenkin Kanadassa ja Grönlannissa.

Maailman yhteenlasketut vuosittaiset elohopeapäästöt eivät ole kasvaneet aivan viime aikoina. Euroopan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan päästöjä on saatu jopa vähennettyä. Arktisen alueen ilmakehän elohopeapitoisuus on pysynyt vakaana jokseenkin vuodesta 1990 lähtien. Arktiseen ravintoketjuun nyt rikastuva elohopea onkin enimmäkseen tullut alueen ulkopuolelta jokien, merivirtojen ja ilmavirtausten kuljettamana. Osa siitä on voinut olla varastoituneena ikiroutaan, joka on alkanut sulaa.

Elohopea rikastuu arktisissakin ravintoketjuissa niiden huippua kohti, eli tässä tapauksessa esimerkiksi lintuihin, jääkarhuihin, hylkeisiin, valaisiin ja ihmisiin. Sen haittavaikutukset tuntuvat elimistössä monella taholla, mutta erityisesti aivojen toiminnassa. Kanadan ja Grönlannin inuitit sekä Färsaarten asukkaat kuuluvat arktisen ihmispopulaation riskiryhmään, koska elohopeapitoiset kalalajit ja merinisäkkäät kuuluvat tärkeänä osana heidän ruokavalioonsa. Aivan erityisen herkkiä elohopean haittavaikutuksille ovat pikkuvauvat ja sikiöt.

Elohopea ei ole pelkästään pohjoisten napaseutujen ongelma. AMAP:in saasteraportti ennakoi vuodelle 2020 maailmanlaajuisesti jopa 25 prosenttia suurempia elohopeapäästöjä kuin vuonna 2005. Ihmiskunnan aiheuttamista elohopeapäästöistä suurin osa on peräisin sähköntuotannossa poltetusta kivihiilestä. Noin puolet siitä elohopeasta, joka koko maailmassa nykyisin päästetään ilmakehään, tulee Kaakkois-Aasiasta.


Jäävuori-idylliä Ilulissatin satamassa Grönlannissa. (Kuva: Anders Skov Hansen/ARC-PIC.COM)

AMAP:in konferenssista kirjoittivat muun muassa WWF Climate Blog, BarentsObserver, NunatsiaqOnline, NunatsiaqOnline toisenkin kerran ja vielä uudestaan ja vielä lisää, CBC News, Reuters, Nature News Blog ja Knight Science Journalism Tracker sekä suomalaiset ympäristöministeriö ja CO2-raportti.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

2011-05-02

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 17/2011

Havaintoja viime viikon (25.4.2011-1.5.2011) uutisista:

Ihmistoiminta lisääntynee arktisilla merialueilla sitä mukaa, kun arktinen merijää niukkenee. Odotettavissa on enemmän kalastusta, kaikenlaista laivaliikennettä sekä öljyn- ja kaasunporausta - ja niiden myötä ehkä myös öljyvahinkoja sekä muuta ympäristön saastuttamista ja tärvelemistä.

Luonnonsuojelutoimenpiteitä tuskin kannattaa viivyttää siihen saakka, että arktisen luonnon teollinen hyödyntäminen on päästetty vauhtiin kestämättömällä tavalla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ja Natural Resources Defense Council ovat aktivoituneet kartoittamaan arktisen meriekosysteemin suojelutarvetta. Nämä kaksi ympäristöjärjestöä ovat nyt julkistaneet raportin asiantuntijakokouksesta, joka pidettiin viime marraskuussa.

Kokouksessa pyrittiin määrittelemään "ekologisesti ja biologisesti merkittävät alueet" (Ecologically and Biologically Significant Area, EBSA). Tällä tarkoitetaan sellaisia arktisia merialueita, jotka ovat arktisen ekosysteemin toiminnan tai biodiversiteetin kannalta erityisen merkittäviä tai haavoittuvaisia. Nyt olisi korkea aika ruveta pohtimaan, miten näitä alueita voitaisiin ryhtyä suojelemaan.

Merkittävien alueiden määrittämisessä käytettiin kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen (CBD) kriteerejä. Niiden lisäksi otettiin huomioon kotitarvemetsästys ja kulttuuriperinnön säilyttäminen.

Merkittäviä alueita (EBSA) pääteltiin olevan kaiken kaikkiaan 77 kappaletta. Niiden joukosta nostettiin edelleen esiin kolmetoista kaikkein tärkeintä aluetta (Super EBSA). Selvitys kattaa suurimmalla tarkkuudella jokseenkin sen seudun, jossa on merijäätä talvisaikaan. Kaikilta paikoilta ei tosin ollut saatavilla riittävästi tietoa suojelutarpeen arviointia varten.


Kolmetoista tärkeintä suojelun tarpeessa olevaa arktista merialuetta (Super EBSA). Alueet on merkitty karttaan keltaisella värillä (ja yksi vaalealla vinoraidoituksella). Yksityiskohdat erottuvat paremmin kartan isommasta versiosta. (Kartta: IUCN/NRDC)

Tässä on lyhyitä poimintoja kolmentoista tärkeimmän arktisen merialueen (Super EBSA) ominaisuuksista. Kohteiden numerointi on sama kuin ylläolevassa kartassa.

1. Avovesipaikat Saint Lawrencen saaren eteläpuolella Beringinmeressä ovat tärkeitä erityisesti silmälasihaahkalle (Somateria fischeri). Melkein kaikki maailman silmälasihaahkat talvehtivat tämän merialueen luonnonavannoissa (engl. polynya).

2. Beringinsalmi on ainoa yhteys Pohjoisen jäämeren ja Tyynenmeren välillä. Niinpä se onkin kriittisen tärkeä vesialue kaikille merinisäkkäille, jotka muuttavat sen kautta vuodenaikojen mukaan. Kaiken kaikkiaan ekosysteemin monimuotoisuus ja tuotanto on Beringinsalmessa suurempaa kuin missään muualla Pohjoisessa jäämeressä.

3. Tšuktšimeren-Beaufortinmeren rannikkovedet ovat monille lintulajeille tärkeää sulkimis- ja ruokailualuetta. Tämä rannikko on myös niitä paikkoja, joihin mursut (Odobenus rosmarus) ovat turvautuneet viime vuosina, kun niiden tarvitsemaa merijäätä ei olekaan ollut tarjolla normaaliin tapaan.

4. Wrangelinsaaren lähivedet ovat keväisin ja kesäisin jääkarhulle (Ursus maritimus) tärkeää ravinnonhankinta-aluetta.

5. Itäisen Beaufortinmeren ja Cape Bathurstin rannikkovedet ovat maitovalaiden (Delphinapterus leucas) ruokailu- ja lisääntymisaluetta. Vielä tärkeämpi paikka tämä on grönlanninvalaille (Balaena mysticetus) - yli 90 prosenttia läntisen Arktiksen grönlanninvalaista viettää kevään ja kesän näillä vesillä ravintoa etsien.

6. Kanadan arktisen saariston arvellaan olevan se paikka, missä monivuotista merijäätä tulee olemaan vielä silloin, kun se on jo kadonnut kokonaan muualta Pohjoiselta jäämereltä. Tästä merijäästä kannattaa lukea lisää Tietoukan blogin viimetalvisesta uutiskatsauksesta.


Sarvivalaita. (Kuva: Glenn Williams/public domain)

7. Baffininlahden pohjoispää ja Lancasterinsalmi ovat muun muassa linnustollisesti tärkeää seutua. Keväisin ehkä jopa kaikki maailman sarvivalaat (Monodon monoceros) oleilevat tällä vesialueella.

8. Diskonlahti ja Store Hellefiskebank ovat katkarapujen ja kalojen tärkeää lisääntymisaluetta ja Grönlannin talouden kannalta merkittäviä kalavesiä.

9. Vienanmeri ja Barentsinmeren rannikkovedet ovat kalastollisesti merkittäviä paikkoja. Pohjois-Atlantilta tuleva lämmin merivirtaus tekee näistä vesistä erityisen tuottavia.

10. Petšoranmeri ja Karansalmi ovat tärkeitä kalavesiä. Monen eläinlajin muuttoreitti kulkee tätä kautta.

11. Novaja Zemljan länsipuolen merialueella on Koillis-Atlantin suurimmat merilintuyhdyskunnat.


Jäälokki. (Kuva: Alan Vernon/Creative Commons)

12. Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Severnaja Zemljan arktiset saaret sekä niitä ympäröivä mannerjalusta ovat jäälokille (Pagophila eburnea) kriittisen tärkeää seutua sekä pesimäaikana että sen jälkeen.

13. Laptevinmeren alueet, jotka vaikuttavat arktisen merijään muodostumiseen. Avovesipaikkojen jokavuotinen syntyminen näillä vesillä vaikuttaa myös jäämerenseidin (Boreogadus saida) kudun ajoittumiseen ja yksilöiden kasvunopeuteen. Jäämerenseiti on arktisen meriekosysteemin tärkeimpiä saaliseläimiä.

IUCN:n ja NRDC:n yhteisraportista (pdf) uutisoivat ScienceInsider, BarentsObserver, NunatsiaqOnline, Yale Environment 360 ja Mongabay.com.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset