2010-08-31

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 34/2010

Havaintoja viime viikon (23.8.2010-29.8.2010) uutisista:

Pohjoiset meritiet ovat taas auki. Koillisväylä on ollut ajoittain avoimena viime viikolla, ja Luoteisväylään avautui jäätön reitti toissa viikolla. Tämä on kolmas peräkkäinen kesä, ja samalla havaintohistoriamme kolmas kesä, jona kumpikin merireitti on ollut käytännössä laivalla kuljettavissa.

Lisäksi tämä on vastaavasti neljäs peräkkäinen kesä ja historian neljäs kesä, jona Luoteisväylä on ollut vapaana jäästä. Kumpikin väylä pysynee avoimena vielä ainakin kuukauden. Näin uutisoi Dr. Jeff Masters' WunderBlog arktisen merialueen jäätilanteesta. Myös Climate Progress kirjoitti aiheesta.


Kartta: Arktisen merijään kattama ala 30.8.2010. Valkoinen väri kuvastaa merijään levinneisyyttä kyseisenä päivänä. Oranssi viiva kuvastaa jääalan mediaania elokuun 30:ntena päivänä vuosina 1979-2000. © National Snow and Ice Data Center.

Tyynenmeren pintavesien lämpeneminen viime vuosikymmeninä voi olla välitöntä seurausta El Niñon muuntumisesta. Uudenlainen El Niño, "El Niño Modoki", on sekä yleistynyt että voimistunut 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Tavanomaisen El Niñon aikana pasaatituulet heikkenevät itäisellä Tyynellämerellä niin, että merivedenkin virtaukset muuttuvat siellä. Kylmää vettä nousee idässä pintaan vähemmän kuin yleensä, ja lämmintä pintavettä alkaa kulkeutua Tyynenmeren keskiosista Amerikkojen suuntaan. Lopulta pintavesi on tavallista lämpimämpää suuressa osassa trooppista Tyyntämerta.

Tavallisen El Niñon aikana trooppisen Tyynenemeren pintavedet lämpenevät eniten merialueen itäosissa, mutta El Niño Modokin aikana alueen keskiosissa.

1990-luvulta lähtien Keski-Tyynenmeren pintavesilämpötilat ovat olleet yhä korkeampia ja korkeampia El Niño -vuosina. Muina vuosina tällaista trendiä ei ole havaittu. Eroavaisuus vuosien välillä viittaa siihen, että Keski-Tyynenmeren lisääntynyt lämpeneminen johtuu pikemminkin El Niñon muuttumisesta kuin siitä, että koko meri olisi lämmennyt ilmastonmuutoksen seurauksena.

Tällainen El Niñon muuttuminen voi toisaalta olla ilmastonmuutoksen aiheuttamaa.

Niin tai näin, ilmiötä haluttaisiin mielellään pystyä ennustamaan nykyistä paremmin, koska sillä on suuri vaikutus muun muassa ruoantuotantoon monissa maissa. El Niño muodostuu Tyynellämerellä keskimäärin 3-5 vuoden välein. Siihen liittyy huomattavia muutoksia sateiden esiintymisessä maapallon kaikilla trooppisilla alueilla.


Kartta: Tyynenmeren pintalämpötilojen poikkeama keskiarvosta silloin, kun vuosien 2009-2010 El Niño oli huipussaan. Kyseessä oli intensiivisin tähän mennessä havaittu Modoki-tyyppinen El Niño. Värit keltaisesta oranssin ja aniliinin kautta verenpunaiseen kuvastavat keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Värit vihreästä sinisen kautta violettiin kuvastavat keskimääräistä kylmempiä lämpötiloja. © Physical Oceanography Distributed Active Archive Centre/NASA JPL.

El Niño -tutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kirjoittivat Dot Earth ja Los Angeles Times.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-08-24

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 33/2010

Havaintoja viime viikon (16.8.2010-22.8.2010) uutisista:

Maailman maaekosysteemien kasvillisuus voi tietyllä tavalla hyvin vielä viime vuosisadan lopulla. Sen nettoperustuotanto nimittäin lisääntyi kuusi prosenttia vuosien 1982 ja 1999 välillä. Perustuotannon kasvun pääteltiin olevan seurausta muun muassa siitä, miten ilmastonmuutos vaikutti kasveille suotuisasti lämpötiloihin, kasvukauden pituuteen ja veden saatavuuteen.

Tällä vuosisadalla kasvien kasvu näyttääkin vähentyneen, mikä tuli jossain määrin yllätyksenä. Maailman ilmaston lämpeneminen on jatkunut, mutta nyt julkaistun tutkimuksen mukaan maakasvien nettoperustuotanto on vähentynyt yhden prosentin verran vuosien 2000 ja 2009 välillä. Vaikuttaa siltä, että globaalin lämpenemisen myönteiset vaikutukset eivät ole riittäneet kompensoimaan alueellisen kuivuuden haittavaikutuksia.

Maosheng Zhaon ja Steven Runningin tekemän analyysin mukaan pohjoisen pallonpuoliskon korkeiden leveysasteiden kasvillisuus on vielä 2000-luvullakin hyötynyt lämpenemisestä ja tämän aiheuttamasta kasvukauden pitenemisestä. Lämpenemiseen liittyvä ylimääräinen kuivuus on toisaalta rajoittanut kasvien kasvua etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Kasvun hiipuminen vastaa noin 0,55 petagrammaa eli 0,55 gigatonnia hiiltä. The Guardian vertaa tätä määrää esimerkiksi Iso-Britannian hiiilipäästöihin vuonna 2007, jotka olivat noin 0,56 gigatonnia.

"Tämä on melko vakava varoitus siitä, että korkeammat lämpötilat eivät edistä kasvien kasvua loputtomasti", Running kiteyttää NASA:n jutussa. Vähemmän kaunistellusti sanoen: Ilmaston lämpenemisen maailmanlaajuinen nettovaikutus maakasvien kasvuun voi olla negatiivinen, eli tämä tärkeä hiilinielu heikkenee. Tämä perustuotannon väheneminen vaikuttaa suoraan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen sekä ruoan ja biopolttoaineiden tuotantoon. Emme pitäisi näitä vaikutuksia lainkaan tervetulleina.


Kartta: Maaekosysteemien nettoperustuotannon trendi vuosina 2000-2009. Kartan vihreä väri merkitsee tuotannon lisääntymistä, ja ruskea väri tuotannon vähenemistä. Mitä tummempi vihreän tai ruskean sävy, sitä suurempi tuotannon muutos. Valkoinen väri merkitsee tuotantoa, joka on pysynyt samansuuruisena. (NASA image by Robert Simmon, based on data from Maosheng Zhao, Numerical Terradynamic Simulation Group, University of Montana. Caption by Michon Scott and Holli Riebeek.)

Kasvillisuustutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä kirjoittivat maailmalla muun muassa Nature News (jutussa mukana myös tutkimusmenetelmän kritiikkiä), Climate Progress, WWF Climate Blog ja Knight Science Journalism Tracker. Suomessa siitä uutisoivat, aihetta syventämättä, Tiede.fi (kutsuen korkeita leveysasteita harhaanjohtavasti "korkeiksi seuduiksi") ja CO2-raportti.

Kuivien seutujen tulevaisuudesta kantaa huolta myös Yhdistyneet kansakunnat, joka on julistanut vuodet 2010-2020 aavikoitumisen vastaisen taistelun ja aavikoiden vuosikymmeneksi. Aavikoituminen olisi ongelma myös ilman nykyisenkaltaista ilmastonmuutosta. Nyt se uhkaa noin neljäsosaa maailman maapinta-alasta. Yli miljardin ihmisen toimeentulo yli sadassa valtiossa on riippuvainen tästä uhatusta maa-alasta.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo elokuun 21:ntena päivänä. Sinä päivänä ihmiskunta oli käyttänyt vuoden 2010 osalta jo kaikki ne ekosysteemipalvelut, jotka maapallo kykenee tänä vuonna tarjoamaan. Ekosysteemipalveluihin kuuluvat muun muassa uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto ja hiilidioksidin sitominen. On arvioitu, että tänä vuonna ihmiskunta käyttää ekosysteemipalveluita 50 prosenttia enemmän kuin ekosysteemi pystyy tuottamaan. Elämme ottamalla väkisin ennakkoa, ja olemme tehneet sitä jo 1970-luvun lopulta lähtien.


Kuva: Death Valley. (Vu Bui/Creative Commons)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-08-16

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 32/2010

Havaintoja viime viikon (9.8.2010-15.8.2010) uutisista:

Maailman vuotuiset hiilidioksidipäästöt laskivat viime vuonna ensimmäistä kertaa tällä vuosikymmenellä, edellisen vuoden päästöihin verrattuna siis. Vuonna 2009 päästöt olivat nyt julkaistun arvion mukaan yhteensä 31,1 miljardia tonnia. Tämä oli valitettavasti vain 400 miljoonaa tonnia eli 1,3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Talouskriisit kutistivat hiilidioksidipäästöjä vähemmän kuin odotettiin.

Uusiutuvan energian järjestelmiin sijoitettiin vuonna 2009 enemmän rahaa kuin edellisenä vuonna, mutta tämä noin neljän prosentin kasvu, viittä miljardia euroa vastaava summa, ei sekään vielä päätä huimaa. Päästö- ja energiavertailun teki Internationales Wirtschaftsforum Regenerative Energien.

Biohiiltä tuottamalla ja sitä maahan varastoimalla voitaisiin kompensoida kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain jopa 180 miljoonan hiilidioksiditonnin edestä. Tämä hiilen varastointi voisi vastata ehkä jopa kahtatoista prosenttia maailman vuosittaisista kasvihuonekaasupäästöistä. Se voitaisiin tehdä kestävällä tavalla, eli muun muassa ruoantuotantoa vaarantamatta ja luonnonsuojelutarpeet huomioiden.

Biohiiltä (engl. biochar) valmistetaan biomassasta samalla menetelmällä kuin puuhiiltäkin. Biohiilen käyttö hiilen sidonnassa ja varastoinnissa perustuu sihen, että sen hajoamiseen maaperässä kuluu satoja tai tuhansia vuosia. Aivan kuten puuhiili, biohiilikin toimii lisäksi hyvänä maanparannusaineena, ja sitä voidaan käyttää myös uusiutuvana polttoaineena.

Biohiilitutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä. Siitä kirjoittivat Technology Review ja The Guardian. Aiheesta kiinnostuneille löytyy myös yleistajuinen, biohiilen pienimuotoista käyttöä käsittelevä Mongabay.comin tuore artikkeli Could biochar save the world?

Hakattujakin metsiä kannattaisi suojella, ainakin Kaakkois-Aasiassa. Borneolla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että useammankin perättäisen hakkuun kohteena olleissa metsissä oli jäljellä vielä ilahduttavan paljon eliölajeja. Näiden metsien biodiversiteetti ei välttämättä köyhdy kovin paljon enää toisen hakkuukerran jälkeen. Hakkuualueiden suojeluarvo onkin siis niin korkea, että niitä ei kannattaisi muuntaa öljypalmuplantaaseiksi. Plantaasikäyttö nimittäin romahduttaa metsien biodiversiteetin murto-osaan alkuperäisestä. Tutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.


Kartta: Heinäkuun 2010 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1971-2000 keskiarvosta. Punaiset pallukat ilmentävät normaalia lämpimämpää keskilämpötilaa, siniset pallukat normaalia kylmempää keskilämpötilaa. Mitä suurempi pallukka, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskilämpötilasta. (© National Climatic Data Center/NESDIS/NOAA)

Päättynyt heinäkuu oli NASA:n tilastojen mukaan maailmanlaajuisesti mittaushistorian viidenneksi lämpimin heinäkuu. NOAA:n mukaan se oli toiseksi lämpimin heinäkuu, ja tämän vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin tammi-heinäkuu. Mittauksia on tehty vuodesta 1880 lähtien.

Heinäkuussa oli keskimääräistä lämpimämpää varsinkin Euroopassa, Länsi-Venäjällä ja Itä-Aasiassa. Sään äärevyys johti todellisiin katastrofeihin kuten Venäjän helleaalto ja kuivuus maastopaloineen, Pakistanin monsuunisateisiin liittyvät tulvat sekä Kiinan rankkasateiden aiheuttamat maanvyörymät.

Columbia Journalism Review'n mukaan viimeaikaisia ennätyksellisiä sääoloja on käsitelty tiedotusvälineissä hyvin onnistuneestikin - tarkoittaen muun muassa, että moni toimittaja on ehtinyt oppia mitä eroa ilmastolla ja säällä on. Aina kuuluu selittää maltillisesti, että yksittäisestä säätapahtumasta ei pystytä sanomaan, että missä määrin ilmastonmuutos on ehkä aiheuttanut sen. Samalla on totta, että tuo sinänsä täysin korrekti turvalause kuulostaa sitä heppoisemmalta mitä enemmän niitä sään ääri-ilmiöitä sattuu.

Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan viime aikojen tapahtumat ovat "ennenkuulumaton sään ääri-ilmiöiden sarja" [WMO:n oman arkiston ollessa tavoittamattomissa ks. toissijaiset lähteet PreventionWeb ja ReliefWeb!], joka panee miettimään, voisiko sillä olla jotain yhteistä sen kanssa, mistä Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC varoitti jo vuosia sitten: juuri tällaiset säätapahtumat todennäköisesti yleistyvät ja voimistuvat, kun ilmastonmuutos etenee.

NASA pohtii omassa sääanalyysissään, olisiko heinäkuu 2010 nyt esimerkki siitä, "miltä ilmaston lämpeneminen näyttää". Niille jotka haluavat nähdä valokuvia tapahtumista, jotka voivat johtua myös ilmastonmuutoksesta vaikka kaikki toivovatkin että niin ei olisi, suosittelemme The Big Picturen koosteita Venäjältä, toistamiseen Venäjältä, Pakistanista, Pakistanista toisenkin kerran, ja Kiinasta.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-08-10

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 31/2010

Havaintoja viime viikon (2.8.2010-8.8.2010) uutisista:

Ikirouta on lämmennyt pohjoisella pallonpuoliskolla 1980-luvulta alkaen. Kansainvälisen polaarivuoden 2007-2009 aikana tehdyt mittaukset osoittavat, että ikiroudan vuotuinen keskilämpötila on noussut jopa kaksi celsiusastetta siitä mitä se oli 20-30 vuotta aiemmin.

Tutkimuksissa havaittiin, että kylmä ikirouta oli lämmennyt nopeammin kuin lämmin, lähes nolla-asteinen ikirouta. Yhtenäisen ikiroudan vyöhykkeellä ikiroudan vuotuinen keskilämpötila 10-20 metrin syvyydessä vaihteli nyt noin viidestätoista pakkasasteesta vajaaseen yhteen pakkasasteeseen. Siellä missä ikiroutaa on vain paikoitellen, sen keskilämpötila vaihteli vähemmän ja oli yleensä kahden pakkasasteen lämpimämmällä puolella.

Ikiroudan lämpötilanmittausverkostoa kasvatettiin yli kaksinkertaiseksi vuosina 2007-2009. Observatorioita on Pohjois-Amerikassa, pohjoismaissa (myös Huippuvuorilla ja Grönlannissa) ja Venäjällä nyt yhteensä noin 575. Eteläisimmät mittauspisteet sijaitsevat 56:nnen pohjoisen leveyspiirin eteläpuolella Kanadassa ja Venäjällä, pohjoisimmat 82:nnen pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella Kanadassa. Niitä on sijoitettu boreaalisiin metsiin ja tundralle, sekä arktisille paikoille missä ei ole kasvipeitettä. Mittauksia suoritetaan niin mantereisen kuin mereisenkin ilmaston alueella. Tutkijat haluaisivat vielä laajentaa mittausverkostoa etenkin Grönlannin, Kanadan ja Venäjän pohjoisimmille alueille, missä ei vielä ole observatorioita.

Ikiroutatutkimus julkaistiin Permafrost and Periglacial Processes -lehdessä.

Arktisen merijään heinäkuinen pinta-ala oli tänä vuonna mittaushistorian toiseksi pienin. Beaufortinmerelle viime talvena ajautuneet vanhat, vähintään neljän vuoden ikäiset jäät ovat lisäksi alkaneet sulaa.

Tutkijoiden mukaan nyt loppukesällä tarvittaisiin silti hyvin epätavalliset sääolot, jotta tänä vuonna syntyisi uusi kesäinen ennätysminimi. 1970- ja 1980-luvulla kävi yleensä niin, että Beaufortinmerelle ajautunut vanha merijää kesti yli kesän sulamatta kokonaan. Odotamme kaikesta huolimatta jännityksellä, miten tilanne kehittyy elo-syyskuussa.


Kartta: Arktisen merijään laajuus ikäluokittain heinäkuun 2010 lopussa. Violetti väri kuvastaa alle vuoden ikäistä jäätä, vaaleansininen 1-2 vuoden ikäistä ja vihreä yli kahden vuoden ikäistä jäätä. Avovesialueet on merkitty tummansinisellä värillä. (© NSIDC courtesy J. Maslanik and C. Fowler, CU Boulder)

Arktisen merijään heinäkuusta kirjoittivat WWF Climate Blog, Climate Progress ja varsin pessimistiseen sävyyn DeSmog Blog. Suomessa siitä kirjoitteli Yle.

Luoteis-Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä lohkesi jättimäinen jäävuori elokuun viidentenä päivänä. Se on suurin arktisella alueella havaittu uusi jäävuori liki viiteenkymmeneen vuoteen. Tämän lauttamaisen jäävuoren pinta-ala on noin kaksi ja puoli sataa neliökilometriä.

Jäävuoren kokoa on verrattu suomalaisissakin uutisjutuissa New Yorkin kaupungissa sijaitseviin saariin ja rakennuksiin. Jos vertailukohteita viitsii hakea lähempää Suomea, voi huomata jäävuoren olevan pinta-alaltaan jokseenkin yhtä laaja kuin Näsijärvi, ja enimmäispaksuudeltaan jokseenkin yhtä paksu kuin Näsinnneula on korkea. Jos jäävuorta verrataan Hailuodon saareen, jäävuoren pinta-ala on noin neljänneksen suurempi.

Suuret jäävuoret saavat tavan takaa paljon huomiota valtamediassa. Niin tälläkin kertaa. Aiheesta kirjoittivat silti antoisimmin NASA, ESA ja WWF Climate Blog. Suomessa siitä uutisoivat CO2-raportti, Helsingin Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus.


Satelliittikuva-animaatio: Petermannin jäätikkö 31.7., 4.8. ja 7.8.2010. Mereen päättyvästä jäätiköstä lohkeaa pari-kolmekymmentä kilometriä pitkä pätkä, joka alkaa liikkua kohti Grönlannin ja Kanadan välistä Naresinsalmea. (© ESA)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

2010-08-02

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 30/2010

Havaintoja viime viikon (26.7.2010-1.8.2010) uutisista:

Valtamerten kasviplankton on vähentynyt rajusti 1900-luvulla, ja sama suuntaus näyttää jatkuvan. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan planktonlevien kokonaisbiomassa on pienentynyt valtamerten ylemmissä vesikerroksissa keskimäärin yhden prosentin verran vuodessa. Vuoden 1950 jälkeen maailman merien planktonmäärästä on näin huvennut huolestuttavat neljäkymmentä prosenttia.

Vuoden 1979 jälkeen tehtyjen satelliittimittausten perusteella tiedetään, että kasviplanktonin määrä on vaihdellut paljon ainakin tämän ajanjakson puitteissa. Pidemmän aikavälin trendin selvittämiseksi tutkijat ottivat tarkasteltavakseen myös muilla tavoin tehtyjä havaintoja. Nyt julkaistussa tutkimuksessa on huomioitu vuosina 1899-2008 merivedestä suoraan tehdyt näkösyvyyden ja klorofyllipitoisuuden mittaukset. Lopulliseen analyysiin kelpuutettu aineisto käsittää noin 450 tuhatta mittaustulosta eri puolilta maailmaa.

Kasviplanktonin havaittiin vähentyneen eniten eteläisellä ja päiväntasaajan Atlantilla sekä napa-alueiden merillä. Planktonbiomassan kasvua havaittiin lähinnä Intian valtameren eteläosissa. Yleisesti ottaen plankton oli vähentynyt eniten avomerellä, missä myös suurin osa valtamerten perustuotannosta tapahtuu.

Planktonin pitkän aikavälin vähenemisen havaittiin korreloivan valtameren pintalämpötilojen nousun kanssa, etenkin trooppisilla merialueilla. Tutkijat arvelevat, että meriveden lämpeneminen voimistaa veden lämpötilakerrostuneisuutta, jolloin ravinteiden kierto vesikerrosten välillä heikkenee ja planktonlevien kasvu hidastuu. Tämä tutkimus ei kuitenkaan vielä vastaa kysymykseen, että mistä kaikesta kasviplanktonin väheneminen loppujen lopuksi johtuu.


Leväkukintaa Atlantin valtameressä Islannin länsipuolella. Merten kasviplankton on maailmanlaajuisen ekosysteemin, hiilinielun ja valtamerten ravintoketjujen kriittisen tärkeä osa. Nämä pikkuruiset kasvit tuottavat noin puolet maapallolla syntyvästä kasvibiomassasta. Planktonlevien yhteyttäessä muodostuu samalla noin puolet ilmakehän hapesta. Satojen miljoonien ihmisten ravitsemus on riippuvainen planktonia syövistä merikaloista. (Kuva: NASA/GSFC/Jeff Schmaltz/MODIS Land Rapid Response Team / Creative Commons)

Planktontutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat maailmalla muun muassa Nature News, BBC News, ScienceNOW ja Climate Progress; Suomessa siitä uutisoi Yle.

Kesäkuun lopulla jäimme odottelemaan, kuinka tämä ennätyskuumaksi uumoiltu vuosi etenee.

Arktinen merijää jatkoi rivakkaa sulamistaan kesäkuussa. Heinäkuun alkupuolella ilmavirtaukset muuttuivat tavalla, joka sai sulamisen hidastumaan jonkin verran. Jään pinta-ala oli heinäkuun puolivälissä kuitenkin vain 8,37 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,62 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin kyseisen ajankohdan keskiarvo vuosina 1979-2000. Myös Real Climate analysoi jäätilannetta.

NASA:n mukaan kesäkuusta tuli sitten globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin kesäkuu (ks. myös WWF Climate Blog), ja NOAA:n mukaan kaikkein lämpimin. Myös vuoden koko ensimmäinen puolisko oli mittaushistorian lämpimin tammi-kesäkuu.

Kuriositeettina mainittakoon myös, että NOAA:n mukaan helmikuu 1985 on toistaiseksi viimeinen kuukausi, joka oli globaalisti pitkän aikavälin keskiarvoaan viileämpi.

Yhdysvaltain NOAA julkaisi viime viikolla myös vuosittaisen State of the Climate -yhteenvetoraporttinsa maailman ilmaston tilasta (ks. myös Met Office). Kaikki raportissa analysoidut ilmastoindikaattorit viittaavat samaan: maapallon ilmasto on lämmennyt viime vuosikymmeninä! Jos tämä kuulostaa jo moneen kertaan kuullulta, niin juuri sitähän se on...

Ilman lämpötila maanpinnan tuntumassa ja merenpinnan tuntumassa ja yleisemmin troposfäärissä, sekä ilmankosteus (ominaiskosteus), valtamerten pintalämpötila, valtameriin sitoutunut lämpö (0-700 metrin syvyydessä) ja merenpinnan korkeus ovat kaikki nousseet, kuten voisi odottaakin tapahtuvan ilmaston lämmetessä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen pinta-ala (maalis-huhtikuussa), arktisen merijään pinta-ala (syyskuussa) ja jäätiköiden massatase ovat kaikki menneet alaspäin, eli aivan kuten ilmaston lämmetessä oletetaan käyvän.

NOAA:n raportti on saanut kohtalaisesti mediahuomiota osakseen. Sitä käsittelivät esimerkiksi Reuters, Science Insider, WWF Climate Blog, The Guardian, The New York Times, ABC ja DeSmog Blog, sekä suomalaiset Yle ja CO2-raportti.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset