2016-06-08

Merkittävä päivitys vuosien 2009-2014 ilmastouutiskatsauksiin

§

Havaitsin hiljattain, että huomattavan suuri tai jopa suurin osa katsauksien sisältämistä linkeistä oli kuollut. Kohdesivustoihin tehdyt ajattelemattomat ulkoasumuutokset olivat lisäksi tärvelleet suurimman osan muutoin "eloonjääneistä" linkitetyistä aineistoista.

§

Olen nyt pyrkinyt korjaamaan (ja ehkäisemään ennalta) sellaisia häiriöitä soveltamalla linkkeihini Digital Object Identifier -tunnisteita (DOI) ja Internet Archiven (IA) Wayback Machine -arkistoa (WM).

Jos kohdetiedostolle on määritelty DOI, olen korvannut aiemmin käyttämäni tavanomaisen linkin "ikuisella" DOI-linkillä. DOI-linkeissä osoitteen alkuosa on "dx.doi.org/".

Muunlaiset kohdetiedostot olen pyrkinyt korvaamaan IA-WM:ään tallennetulla, mielestäni sopivalla tiedostoversiolla. IA-WM-linkeissä osoitteen alkuosa on "web.archive.org/".

Ennaltaehkäisemisen tavoite tarkoittaa käytännössä sitä, että olen pyrkinyt korvaamaan lähtökohtaisesti kaikki vanhat linkit näillä kahdella uudella linkkityypillä.

IA-WM-kohteiksi olen pyrkinyt valitsemaan tiedostoja, joiden arkistointiajankohta on lähellä oman katsaukseni julkaisuajankohtaa (mieluiten heti sen jälkeen arkistoituja, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä sitä minkä itse koin silloin kun laadin kutakin katsaustani).

§

Suurin osa uutiskatsausten sisältämistä linkeistä on nyt korjattu em. periaatteiden mukaisesti. Linkit joiden korjaaminen ei onnistunut olen jättänyt sellaisiksi kuin ne olivatkin. Uutiskatsauksia lukiessa voi siis vieläkin törmätä kuolleeseen linkkiin, mutta nyt enää vain harvakseltaan.

Päivityksen myötä tämän uutiskatsauskokoelman yleisluonne on staattisemman asiakirja-arkistomainen, ja linkkien tarjoama lisätieto on saatavilla paljon luotettavammin.

Jos DOI-palvelu ei toimi, kohdetiedoston ja/tai sen täydellisemmät viitetiedot voi löytää käyttämällä hakuterminä kohdetiedoston varsinaista DOI-tunnistetta (so. kaikki mitä linkissä lukee "dx.doi.org/":n jälkeen). Vähimmällä vaivalla pääsee kuitenkin tekemällä ihan tavallisen Google-haun koko DOI-linkillä, koska usein sekin riittää!

Jos IA-WM-palvelu ei toimi, kohdetiedostoa voi yrittää vielä etsiä alkuperäisestä osoitteestaan, ja jos se on poistettu sieltä niin vanhasta osoitetiedosta voi saada ideoita tiedonhakuun. Kohdetiedoston alkuperäisen osoitteen voi poimia esiin sellaisenaan IA-WM-linkin loppupuoliskosta.

Näitä päivityksiä tehdessäni havaitsin sivujen latautuvan WM:stä hieman hitaasti, mutta se sisältö mitä WM tarjoaa on kyllä kaikkien niiden odotettujen sekuntien arvoinen. :-)

§

Tämä päivitys koskee katsauksia 24/2009 (julkaistu tässä blogissa 16.6.2009) - elo-syyskuu 2014 (julkaista tässä blogissa 24.9.2014).

Katsauksia selailemalla ja ihan vaikka vain niiden lihavoituja kohtia silmäilemällä voi nyt tehdä runsaan viiden vuoden mittaisen aikamatkan kauteen, joka alkaa suurin piirtein Kööpenhaminan ilmastokokouksesta (COP15) ja päättyy suurin piirtein IPCC:n viidenteen arviointiraporttiin (AR5). Katsauksia on yhteensä 158 kappaletta. Jakson alkupuolella (24/2009 - 23/2012) ne ovat viikottaisia ja jakson loppupuolella (kesäkuu 2012 - syyskuu 2104) kuukausittaisia.

Katsauksien yleisimmäksi aihetyypiksi pyrin valitsemaan edeltävällä viikolla julkaistuja/julkistettuja tieteellisiä (vertaisarvioituja) tutkimuksia/havaintoja siihen mennessä tapahtuneesta. Aihepiiristä saa tarkemman käsityksen katsausten "sisällysluettelosta". Toimivan yleiskuvan saa myös silmäilemällä tämän blogin tunnisteluetteloa, koska ylivoimaisesti suurin osa tämän blogin sisällöstä on juuri näitä uutiskatsauksia. (Tunnisteluettelo tarkoittaa siis tämän blogin oikeanpuoleisessa sarakkeessa näkyvää klikattavaa luetteloa "tägeistä" esiintymistiheyksineen.)

Tämä katsauskokoelma soveltuu vaikkapa pieneksi johdantokurssiksi siihen, minkälaisia ilmiöitä ilmastonmuutokseen liittyy. Katsausten aihevalikoima ei tietenkään ole täydellinen, mutta voi siitä silti aloittaa. (Vinkki: Delicious-, Diigo- ja Netvouz-palvelun kautta jakamani kirjanmerkkiryppäät sisältävät uutiskatsauksia laajemman valikoiman ajankohtaislinkkejä, mutta eivät nekään toki ole täydellisiä.)

Tekstini eivät ole tyyliltään aivan yhtä neutraaleja kuin tieteelliset artikkelit, mutta melkein.

Sen pohtiminen, että mitä näistä katsauksista (ja niiden oheisaineistosta) puuttuu ja miksi, voi myös olla lukijalle hyvä harjoitus niin ilmastonmuutostieteen, mediakritiikin, tieteestä kirjoittamisen kuin verkkoviestinnänkin näkökulmasta tarkasteltuna.

Katsauskokoelma on oikeastaan myös pieni opas englanninkielisiin tiedonlähteisiin - sillä varauksella että osa näistä hyvistä uutisoijista on valitettavasti lopettanut toimintansa sittemmin kokonaan ja jopa eräät tiedon tuottajat on ajettu ahtaaalle. (Jotakin positiivista tähän loppuun: Myös aivan uusia hyviä tiedonlähteitä ja uutisoijiakin on perustettu ja/tai ilmestynyt näköpiiriini syksyn 2014 jälkeen, mutta niistä tarkemmin ehkä joskus toiste.)

§

Saatan vielä joskus jatkaa katsauston täydellistämistä *), mutta pääpiirteissään tämä on nyt tältä erää tässä. Ylivoimaisesti kiireellisin asia on hoidettu, kun suurin osa linkeistä on nyt sellaisessa kunnossa kuin haluan. :-)

Toivotan kaikille antoisia lukuhetkiä näiden ikivihreiden uutisten parissa! ;-)

* * *

*) Tekstien silmäiltävyyden parantaminen, videoiden upotuskoodin päivittäminen, kuvalähteisiin viittaamisen käytännön valitseminen, asiasanoituksen täsmentäminen, linkkien ankkuritekstivalintojen yhdenmukaistaminen, jne...

2014-09-24

Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2014

(Laajemman uutislinkkikokoelman tilanne.)

§

Ihmiskunnan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat nelinkertaistuneet 1900-luvun puolivälin jälkeen. Päästöt ovat kasvaneet tyrmistyttävällä vauhdilla etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Näin kävi myös viime vuonna, jolloin päästökäyrä nousi taas kerran uusiin korkeuksiin. Vuoden 2013 aikana ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä noin 39,4 miljardia tonnia. Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että nyt vuonna 2014 tuokin ennätys rikotaan.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja sementinvalmistus aiheuttivat viime vuonna hiilidioksidipäästöjä yhteensä noin 36,1 miljardia tonnia. Loput kolmisen miljardia tonnia olivat peräisin maankäyttötapojen muutoksista.

Edellämainituista päästölähteistä fossiiliset polttoaineet oli ylivoimaisesti suurin. Vieläpä niin, että yksinään hiilen polttaminen aiheutti peräti 43 prosenttia vuoden 2013 kaikista ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä.

Tällaiset yhä yltyvät päästöennätykset ovat vakava merkki siitä, että emme ole tehneet läheskään tarpeeksi pitääksemme ilmaston lämpenemisen korkeintaan kahdessa celsiusasteessa. Suunta on päästöjen osalta nyt sama kuin pahimmanlaatuisissa päästöskenaarioissa.

Ihmiskunnan hiilibudjettiin liittyy arvio siitä, miten suureksi päästöjen kumulatiivinen määrä saisi korkeintaan kasvaa. Jos hiilidioksidipäästöt eivät ylitä 3200:a miljardia tonnia, maailman keskilämpötilan kohoaminen pysynee alle kahdessa celsiusasteessa (66 prosentin todennäköisyydellä).

Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä vuosina 1870-2013 oli suurin piirtein 1960 miljardia tonnia. Toisin sanoen olemme käyttäneet jo suurimman osan turvallisena pidetystä päästökiintiöstä.

Turvallinen hiilibudjetti edellyttää, että yli puolet nyt tiedossa olevista fossiilisten polttoaineiden varannoista jätetään käyttämättä - tai jos niitä käytetään, käytöstä ei saa syntyä hiilidioksidipäästöjä.

Maittain eriteltynä vuoden 2013 pahin päästelijä oli Kiina, joka tuotti silloin 28 prosenttia fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä. Toiseksi eniten päästöjä syntyi Yhdysvalloissa (14 prosenttia). Jos päästöt lasketaan henkeä kohti, tilastoja johtavatkin yhdysvaltalaiset (keskimäärin 16,4 tonnia hiilidioksidia vuodessa) ja toisena ovat kiinalaiset (7,2 tonnia). Koko maailman asukkaiden päästökeskiarvo oli 5,0 tonnia.

Jos ei lasketakaan päästöjen syntymäpaikan vaan tuotteiden kuluttamispaikan mukaan, vuonna 2012 suurimmat päästöjen aiheuttajamaat olivat Kiina (23 prosenttia) ja Yhdysvallat (16 prosenttia).

Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementinvalmistuksesta syntyneiden hiilidioksidipäästöjen historiallinen jakauma on hyvin epätasainen. Animaatio havainnollistaa vuosittaisten päästöjen sijaintia ja määrää:


Animaatio kattaa vuodet 1751-2010. Pienimmät vuosipäästöt on ilmaistu violetilla värillä. Päästöjen kasvaessa värit muuuttuu sinisen, vihreän ja keltaisen kautta yhä tummemman oranssiksi. Vuoden 2010 päästöt olivat noin 31,6 miljardia tonnia hiilidioksidia. Huomaa siis, että animaatiossa on käytetty eri yksikköä - miljoonaa tonnia hiiltä. (Animaatio © Global Carbon Project)

Hiilidioksidipäästöjen vakavuutta korostaa tuorein tieto ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien uusista ennätyksistä. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi vuosien 2012 ja 2013 välillä 2,9 miljoonasosaa (ppm). Se on enemmän kuin minään aiempana mittausvuotena (alkaen vuodesta 1984). Jos tämä olisi merkki biosfäärin hiilensitomiskyvyn heikentymisestä, se olisi erittäin huolestuttavaa. Asiaa tutkitaan, toteaa WMO erillisessä tiedotteessaan.

"Aika ei ole puolellamme", tiedotteessa varoitetaan. Tämän viestin tehostamiseksi WMO on tuottanut sarjan kuvitteellisia säätiedotuksia vuodelta 2050. Nämä videot eivät ole siis varsinaisia sääennusteita, vaan pelkästään havainnollistavat joitakin ilmastonmuutosskenaarioita. Siltä osin nämä "säätiedotukset tulevaisuudesta" perustuvat tämän päivän tieteeseen.

Tärkeimpien kasvihuonekaasujen keskimääräiset pitoisuudet maailman ilmakehässä olivat vuonna 2013 seuraavat: hiilidioksidi 396,0 miljoonasosaa (ppm), metaani 1824 miljardisosaa (ppb), typpioksiduuli 325,9 miljardisosaa (ppb).

WMO:n tämänvuotisessa kasvihuonekaasukatsauksessa (GHG Bulletin No. 10, pdf) on mukana ensimmäistä kertaa myös valtamerten happamoituminen.

§

Elokuu 2014 oli sekä NASA:n että NOAA:n mukaan maailman mittaushistorian lämpimin elokuu. Lämpötilastot alkavat vuodesta 1880.


Elokuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 elokuiden keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. (Kartta © NOAA)

Kuriositeettina mainittakoon, että Tyynellä valtamerellä muodostunut hurrikaani Iselle eteni Havaijille asti, sinne saapuessaan tosin jo pelkäksi trooppiseksi myrskyksi vaimentuneena. Tapahtuma on kuitenkin mielenkiintoinen, koska Iselle oli vasta havaintohistorian toinen Havaijin saareen osunut trooppinen pyörremyrsky.

Arktisen merijään tilanne jatkuu heikkona. Elokuussa jäisen meren pinta-ala oli keskimäärin 6,22 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian seitsemänneksi pienin elokuinen lukema.

Alustavasti näyttää siltä että arktinen merijää saavutti tämänvuotisen miniminsä syyskuun 17:ntenä päivänä. Kyseessä on mittaushistorian kuudenneksi pienin minimi. Pohjoisesta merestä vain 5,02 miljoonaa neliökilometriä oli tuolloin luokiteltavissa jäiseksi (pinta-alasta vähintään 15 prosenttia jäässä).


Pohjoisen pallonpuoliskon jäiset merialueet 17.9.2014. Kuvaan merkitty punainen viiva esittää vuosien 1981-2010 keskimääräistä arktisen merijään minimiä. (Kuva © NASA/Goddard Scientific Visualization Studio)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset