Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 5/2012

Havaintoja viime viikon (30.1.2012-5.2.2012) uutisista:

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä puulaji, nutkansypressi, kärsii ilmastonmuutoksesta. Kymmenien vuosien tutkimustyö on nyt tiivistetty selittämään, miksi nämä sinnikkäät puut ovat alkaneet kuolla pystyyn luoteisessa Pohjois-Amerikassa.

Nutkansypressi (Callitropsis nootkatensis eli Chamaecyparis nootkatensis) on Pohjois-Amerikan länsirannikolla luontaisesti esiintyvä hidaskasvuinen ainavihanta havupuu. Sopivissa oloissa moni yksilö saavuttaa 700-1200 vuoden iän. Nutkansypressin puuaines on hyvin arvostettua rakennusmateriaalia ja käyttöesineiden raaka-ainetta. Paikalliset alkuperäisasukkaat ovat tunteneet nutkansypressin käyttömahdollisuudet jo pitkään, ja se on ollut haluttua tuontitavaraa esimerkiksi Kiinassa.

Viimeisen sadan vuoden aikana nämä puut ovat tehneet yllättävällä tavalla kuolemaa monin paikoin levinneisyytensä ydinalueella. Noin 60-70 prosenttia nutkansypresseistä on kuollut yhteensä noin 2400 neliökilometrin alueella metsää Brittiläisessä Kolumbiassa ja eteläisessä Alaskassa.

Nutkansypressi viihtyy vuorilla märässä maaperässä, ja se kasvattaa juurensa lähelle maanpintaa. Puun vuosittainen kasvu käynnistyy hyvin varhain keväällä. Jos maassa ei ole silloin lämpöeristeeksi riittävää lumipeitettä, nutkansypressin juuret voivat paleltua pahasti. Juurivauriot johtavat lopulta puun kuolemaan. Paleltumisongelma on kärjistynyt, kun ilmastonmuutos on niukentanut lumipeitettä nutkansypressin kasvupaikoilla.

Nyt julkaistun tutkimuksen tuloksia halutaan käyttää nutkansypressin avuksi esimerkiksi Alaskassa, missä ilmaston odotetaan muuttuvan yhä vähälumisempaan suuntaan. Metsää valikoivasti harventamalla ja nutkansypressin taimia istuttamalla voidaan nutkansypressiä suosia vähemmän ankarilla kasvupaikoilla, joilla se ei muuten pärjäisi kilpailussa muiden puulajien kanssa.

Pystyyn kuolleita nutkansypressejä West Chichagof-Yakobin erämaa-alueella Tongassin kansallismetsässä Alaskassa. (Kuva © Paul Hennon)

Nutkansypressitutkimus julkaistiin BioScience-lehdessä.

Uudenlainen vandalismi uhkaa ilmastonmuutoksen puristuksessa kuihtuvia jäätiköitä. Chilessä epäillään, että siellä on tapahtunut röyhkeä jäätikköjään anastus. Hämäräperäinen, noin viiden tonnin painoinen jäälasti paljastui, kun eräs kylmäkuljetus pysäytettiin Cochranessa Patagoniassa.

Jään uskotaan olevan peräisin Jorge Monttin jäätiköstä, joka sijaitsee Bernardo O'Higginsin kansallispuistossa. Jorge Montt on yksi Chilen nopeimmin kutistuvia jäätiköitä. Vuosina 2010-2011 se lyheni noin kilometrin vuosivauhdilla.

BBC:n mukaan poliisi arvelee, että jäätä oltiin viemässä jääpaloiksi Santiagon baareihin ja ravintoloihin. BBC:n oman kirjeenvaihtajan mukaan ainakin turistit ovat jäätikköpalojen kohderyhmää. Ikivanha jää olisi mennyt myyntiin suunnilleen euron kilohinnalla.

Jorge Monttin jäätikkö helmikuussa 2010. Mereen päättyvä Jorge Montt on osa Eteläistä Patagonian jääkenttää, joka puolestaan on maailman kolmanneksi suurin maalla sijaitseva jäämuodostuma. (Kuva © Image Science and Analysis Laboratory, NASA-Johnson Space Center)

Utrechtin yliopiston tutkijat ovat tehneet uusia laskelmia siitä, miten paljon maataloudessa käytetään uusiutumatonta pohjavettä.

Tutkijat arvioivat, että vuonna 2000 noin kaksikymmentä prosenttia maatalouden kasteluvedestä otettiin uusiutumattomista pohjavesivaroista. Uusiutumatonta pohjavettä käytettiin eniten Intiassa (68 kuutiokilometriä), Pakistanissa (35 kuutiokilometriä) ja Yhdysvalloissa (30 kuutiokilometriä).

Maailmanlaajuisesti laskettuna käyttö on ollut lisääntymään päin jo pitkään. Vuosina 1960-2000 uusiutumattoman pohjaveden kastelukäyttö enemmän kuin kolminkertaistui. Käyttömäärä kasvoi tuona aikana 75 kuutiokilometristä 234 kuutiokilometriin vuodessa.

Pohjavesitutkimus julkaistiin Water Resources Research -lehdessä. [Jos linkki ei vie suoraan artikkeliin, eli on vieläkin rikki, kokeile tätä vaihtoehtoa.]

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 41/2011

Havaintoja viime viikon (10.10.2011-16.10.2011) uutisista:

Maailman nälkäongelma on yhä vakava, kertoo viikko sitten julkistettu maailman nälkäindeksi 2011 Global Hunger Index. Viime vuosien kehitystä luonnehtivat ruoan maailmanmarkkinahintojen yleinen nousu ja epätavalliset hintaheilahtelut.

Köyhimmät ihmiset kärsivät tällaisista ruoan hintahäiriöistä kaikkein eniten. Nykyistä epävakautta edelsi vuosikymmeniä jatkunut ruoan hintojen vähittäinen aleneminen. Raportissa määritellään kolme tärkeintä syytä siihen, miksi tilanne lähti kehittymään ikävään suuntaan.

Yhtenä syynä nähdään ravintokasvien lisääntynyt käyttö biopolttoaineena, toisena syynä satoja heikentäneet sään ääri-ilmiöt (esimerkiksi Venäjällä vuonna 2010), ja kolmantena vehnällä, maissilla, riisillä ja soijapavulla harjoitettu pörssikeinottelu.

Hintojen epävakautta on vielä lisännyt se, että viljan maailmankauppa on keskittynyt vain harvojen tuottajamaiden varaan ja että maailman viljavarastot ovat olleet poikkeuksellisen vähissä. Maailman viljatilanteesta ei myöskään ole ollut saatavissa riittävän täsmällistä ajantasaista tietoa, joka olisi voinut ehkäistä kaikenlaista ylireagointia.

Nälkä jäytää etenkin Etelä-Aasiaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Vakava tai sitä pahempi nälkäongelma on merkitty karttaan kahdella ruskean sävyllä ja punaisella. Kaikkein hälyttävin tilanne on punaisella merkityissä maissa eli Tšadissa, Eritreassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. (Kartta © IFPRI)

Maailman nälkäindeksistä uutisoi AlertNet. Samoja asioita käsiteltiin myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tämänvuotisessa ruokaturvaraportissa The State of Food Insecurity in the World 2011.

Maailman ruokakriiseistä huolimatta lihan tuotanto ja kulutus ovat jatkaneet kasvuaan. Lihaa tuotettiin viime vuonna 2,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Vuoden 2000 jälkeen tuotanto on noussut noin kaksikymmentä prosenttia, ja viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tuotanto on kolminkertaistunut.

Nykyisellään lihaa kulutetaan kehitysmaissa keskimäärin 32 kiloa henkeä kohti vuodessa. Teollisuusmaissa kulutus on vastaavasti keskimäärin 80 kiloa - siis suunnilleen 220 grammaa päivässä, mikä ei kuulosta vallan kohtuuttomalta, koska sekin on vain keskiarvo, jonka takana on huomattavaa hajontaa.

Suuri osa lihantuotannon nopeasta kasvusta on valitettavasti tapahtunut tehotuotantotiloilla. Worldwatch-instituutti luettelee tiedotteessaan tehotuotannon ikäviä lieveilmiöitä: ympäristöön päätyvät torjunta-aineet, lannoitteet, lääkeaineet ja kasvihuonekaasut. Tehotuotantoeläinten näkökulma eettisine ongelmineen ei ole mukana tässä luettelossa, vaan eläinten sairaudetkin nähdään vain tuotantotappioina ja ihmiseen kohdistuvina terveysriskeinä. Toisaalta myös yletön lihansyönti mainitaan yhtenä ihmisen terveyttä heikentävistä seikoista.

Sika on ihmisen eniten syömä kotieläin. Onnellisena se näyttää tältä. (Kuva: Mark Peters/Creative Commons)

Worldwatchin tilastoista uutisoivat Mongabay.com ja Yale Environment 360.

Miten korjata maailmaa, jossa miljardi ihmistä ei saa riittävästi ruokaa, mutta jossa toiset miljardi ihmistä syö itsensä sairaaksi? Worldwatch-instituutin Robert Engelman kehottaa pohtimaan ihmiskunnan ravitsemusongelman globaaleja vastuukysymyksiä maailman ruokapäivänä, jota vietettiin viime sunnuntaina.

Minnesotan yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on tehnyt oman selvityksensä siitä, mitä on tehtävä kasvavan väestön ruokkimiseksi ympäristöä tärvelemättä. Heidän toimintasuunnitelmassaan on viisi kohtaa, joita kaikkia noudattamalla ruoantuotanto voidaan kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä siten, että sen ympäristöhaitat vähenevät samalla.

Ensinnäkin uuden maan raivaamista maatalouskäyttöön on vähennettävä. Olemassaolevaa maatalousmaata on myös hoidettava järkevämmin ja sillä on kasvatettava sopivampia kasvilajikkeita. Vettä ja lannoitteita on käytettävä kuhunkin paikkaan juuri sopiva määrä, eikä liian vähän tai liikaa. Viljelysmaita on siirrettävä rehun ja biopolttoaineiden tuotannosta ihmisen ravintokasvien tuotantoon. Ruoan hävikkiä ja päätymistä jätteeksi elinkaarensa eri vaiheissa on vähennettävä.

Tutkimus kestävästä ruoantuotannosta julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat Mongabay.com, Yale Environment 360 ja Dot Earth.

Lisää ruoka-aiheisia ajatuksia ja luovia ratkaisuja voi kukaties löytää tämänvuotisen blogitoimintapäivän aikaansannoksista. Tätäkin erikoispäivää vietettiin viime sunnuntaina, ja tällä kertaa senkin aiheena oli ruoka eri näkökulmista tarkasteltuna.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 34/2011

Havaintoja viime viikon (22.8.2011-28.8.2011) uutisista:

Vehnä on maailman tärkein viljalaji maapallon temperaattisilla eli lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä, missä Eurooppakin suurimmaksi osaksi sijaitsee. Minkälaisia vehnälajikkeita Eurooppa mahtaa tarvita tämän vuosisadan puolivälissä, silloisissa ilmasto-oloissa?

Kuivuuden arvellaan yleistyvän Euroopassa lähivuosikymmeninä. 2050-luvulla sademäärä lienee kautta Euroopan kesäisin pienempi kuin nykyään. Euroopan kesiin ilmastonmuutos tuonee entistä enemmän paitsi kuivuusjaksoja myös helleaaltoja.

Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että korkeammat kesälämpötilat ovatkin Euroopassa viljeltävän talvivehnän kannalta haitallisempi muutos kuin sademäärän väheneminen. Tämä tulos voi tuntua hieman yllättävältä, koska veden saatavuus on yleisesti ottaen tärkein maanviljelyä rajoittava tekijä maapallolla.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin, että jopa yksittäinen, kasvin kannalta kriittisessä vaiheessa sattuva ankara helleaalto voi pienentää satoa huomattavasti. Talvivehnän kukkimisen aikoihin sattuva kuumuusstressi pienentää tulossa olevien vehnänjyvien lukumäärää ja kokoa. Pitkittyneet hellejaksot voivat johtaa lähes täydelliseen katoon. Tällaisia lämmölle herkkiä vehnälajikkeita viljellään yleisesti pohjoisessa Euroopassa.

Euroopan kesien ennustetusta kuivumisesta huolimatta näyttäisi siltä, että kuivuuden suhteellinen osuus vehnäsadon menetyksistä vähenee. Näin käy siksi, että vehnä tuleentuu uusissa ilmasto-oloissa aikaisemmin kuin ennen. Kuivuudelle herkkä kehitysvaihe siis päättyy varhemmin. Talvivehnän kukinta-aikana on kuitenkin nykyistä enemmän kuumuusstressiä, mikä pienentää tuntuvasti sitä satoa, joka lopulta saadaan.

Tutkimuksessa laadittiin tietokonemallien avulla arviot siitä, miten 2050-luvun äärevät säät vaikuttavat yhdeksällä kasvupaikalla eri puolilla Eurooppaa (Iso-Britannia, Alankomaat, Tanska, Saksa, Puola, Unkari, Italia, Ranska ja Espanja) niissä kullakin tyypillisesti viljeltävään talvivehnälajikkeeseen.

Tutkimuksen tuloksista toivotaan olevan apua kasvinjalostuksessa. Maailmassa tullaan tarvitsemaan viljelykasveja, jotka sietävät kuivuusstressiä nykyistä paremmin, mutta Euroopan talvivehnät kaipaavatkin ensisijaisesti parempaa kuumuudensietokykyä.

Vehnää (Triticum aestivum) Skoonessa Etelä-Ruotsissa. (Kuva: Dag Endresen/Creative Commons)

Talvivehnätutkimus julkaistiin Scientific Reports -lehdessä. Global Crop Diversity Trust uutisoi siitä.

Moderni jännitysnäytelmä arktisilla laivaväylillä jatkuu. Euroopan avaruusjärjestö ESA tiedotti torstaina, että nyt sekä Koillis- että Luoteisväylä ovat taas yhtäaikaa avoinna. Tämä on siis jo neljäs peräkkäinen kesä, ja ylipäätään havaintohistoriamme neljäs kesä, jona molemmat merireitit ovat olleet laivalla kuljettavissa (vrt. Tietoukan blogi vuosi sitten). Satelliittiavusteinen havainnointi aloitettiin vuonna 1979.

Jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, tätä kirjoitettaessa Vladimir Tikhonov on jo läpäissyt Koillisväylän matkallaan Murmanskista Thaimaahan. Tämä Tikhonov on Suezmax-luokan säiliöalus ja suurin tankkeri, joka on koskaan suorittanut kyseisen pohjoisen merireitin.

Pohjoisen jäämeren laivaväylien tämänhetkisestä tilanteesta kirjoittivat yksityiskohtaisemmin BBC News ja NunatsiaqOnline. Koillisväylää halkovista ennätyssuurista laivoista raportoi taas kerran valpas BarentsObserver.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.