2011-10-31

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 43/2011

Havaintoja viime viikon (24.10.2011-30.10.2011) uutisista:

Venäjällä koettiin kesällä 2010 ennätyksellinen helleaalto, joka saatiin tuta niin sikäläisillä viljapelloilla kuin moskovalaisilla ruumishuoneillakin. Kuumuuteen liittyi kuivuus, ja metsäpalot savusivat laajalla alueella Venäjän länsiosissa.

Ilmastonmuutoksen yhteyttä noihin tapahtumiin on sittemmin pyritty arvioimaan useaan otteeseen. Tuoreimmat tulokset on nyt saatu saksalaisen Potsdam-instituutin tutkimusryhmältä, joka analysoi säätilastoja uudella tavalla. Heidän mukaansa Moskovan seudun helleaalto oli 80 prosentin todennäköisyydellä seurausta pidemmän aikavälin ilmaston lämpenemisestä eikä lyhyemmän aikavälin luonnollisesta ilmastonvaihtelusta.

Potsdamilaiset laskivat myös, että heinäkuun keskilämpötilat ovat nousseet Moskovan ympäristössä huomattavasti vuosina 1979-2009. Havaittu 1,4 celsiusasteen lämpeneminen on koko maailmaan verrattuna yli kaksinkertainen.

Tutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Siitä kirjoittivat Climate Progress, Mongabay.com ja Bellona. Tutkijat itse kirjoittivat aiheesta lisää RealClimate-blogissa.

Epätavallisesta kuivuudesta on kärsitty viime aikoina myös Välimeren ympäristössä. Peräti kymmenen kahdestatoista kuivimmasta talvesta on koettu siellä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Nämä sadetilastot alkavat vuodesta 1902. Yhdysvaltain NOAA on nyt tutkinut asiaa, ja heidän mukaansa ilmaston luonnollinen vaihtelu ei riitä yksinään selittämään Välimeren alueen talvien viimeaikaista kuivumista.

Välimeren alueella suurin osa koko vuoden sateista saadaan talvella. Tutkimukseen osallistuneen Martin Hoerlingin mukaan nyt havaittu sateisuuden väheneminen on juuri sen kuivumisen alkua, jota ilmastomallit ovat ennustaneet tapahtuvaksi Välimeren alueella. Tämä on huono uutinen varsinkin siellä, missä vesipulasta kärsitään jo nyt.

NOAA:n tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että Välimeren seudun talvien kuivuminen on suoraan riippuvainen valtamerten pintalämpötiloista, jotka ovat nousseet etenkin trooppisella vyöhykkeellä.


Vuosien 1971-2010 talvisademäärän poikkeama pidemmän aikavälin (1902-2010) keskiarvosta. Kartan vihreät sävyt kuvastavat keskimääräistä suurempaa sademäärää. Keskimääräistä pienempi sademäärä on merkitty sävyillä keltaisesta punaiseen. Asteikon punaisessa ääripäässä talvinen sademäärä on yli kuusikymmentä millimetriä keskiarvon alapuolella. (Kartta: NOAA)

Tutkimus Välimeren talvisateiden vähenemisestä julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Siitä uutisoi Climate Progress.

Valtamerten lämpenemisen vaikutus tuntuu myös Australian merikosysteemeissä. Sikäläiset merialueet ovat lämmenneet nopeasti viimeisen viidenkymmmenen vuoden aikana. 1940-luvulta alkaen kerätyt makrolevänäytteet osoittavat nyt, että temperaattisen eli lauhkean merialueen australialaiset makrolevälajit ovat vetäytyneet kohti viileämpiä vesiä, kauemmas päiväntasaajalta.

Tutkimuksessa käytiin läpi yli kaksikymmentä tuhatta herbaarioihin tallennettua makrolevänäytettä. Kohteena olivat kaikki levälajit, joista vain oli kerätty riittävästi näytteitä Australiasta.

Levänäytteistä selvisi, että länsirannikolla eli Intian valtameren puolella levinneisyysalueet ovat siirtyneet keskimäärin 50 kilometriä etelämmäs. Itärannikolla eli Tyynenmeren puolella merivesi on lämmennyt enemmän ja levätkin ovat siirtyneet pidemmälle, keskimäärin 200 kilometriä etelään.

Meriveden jatkuva lämpeneminen voi johtaa siihen, että vuoteen 2070 mennessä Australian mannerjalusta loppuu kesken - ainakin temperaattisten makrolevien näkökulmasta - eikä levillä ole enää paikkaa minne siirtyä etelärannikolta vielä kauemmaksi etelään. Sukupuutto uhkaa silloin ehkä jopa neljäsosaa Australian lauhkean vyöhykkeen kotoperäisistä makrolevälajeista. Vaarassa ovat myös muut merieliöt, jotka ovat riippuvaisia näistä levistä.


Sukellus "meren puiden" sekaan. Tämäntapaisten makro- eli suurlevien vallitsemia kelppimetsiä on Australiankin mannerjalustan alueella - ainakin toistaiseksi. (Kuva: king damus/Creative Commons)

Levätutkimus julkaistiin Current Biology -lehdessä, ja siitä uutisoi ABC.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-10-25

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 42/2011

Havaintoja viime viikon (17.10.2011-23.10.2011) uutisista:

Miten voisimme välttyä vaaralliselta ilmastonmuutokselta? Puhuttaessa vaarallisen rajoista tarkoitetaan usein sellaista maailman keskilämpötilan nousua, joka pysyy alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen aikaan verrattuna. Kyseessä on se sama tavoite, johon päädyttiin esimerkiksi Kööpenhaminan kansainvälisessä ilmastokokouksessa kaksi vuotta sitten.

Eräs tutkimusryhmä on nyt hakenut aiemmin julkaistuista päästöskenaarioista ohjetta siihen, miten meidän kannattaisi alkaa toimia. Tutkijat analysoivat 193 sellaista skenaarioita, joissa lämpeneminen jää alle kahteen lämpöasteeseen yli 66 prosentin todennäköisyydellä.

Soveltuville skenaarioille on yhteistä, että maailman vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt käännetään nopeaan laskuun vuosien 2010 ja 2020 välillä. Vuoden 2010 päästöt ovat näissä skenaarioissa keskimäärin 48 miljardia tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuonna 2020 päästöt on saatu pienennettyä jo 44 miljardin tonnin tasolle. Vuonna 2050 päästöt ovat enää vain 20 miljardia tonnia.

Analyysi päästöskenaarioista julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä. Siitä kirjoittivat ScienceNOW, ABC, Mongabay.com ja Reuters.

Eräs toinen tutkimusryhmä on puolestaan laatinut arvioita siitä, milloin maailman keskilämpötilan nousu ylittää kaksi celsiusastetta. Kaksi astetta ylitetään päästöskenaariosta riippuen jo vuoteen 2060 mennessä tai vasta useita kymmeniä vuosia myöhemmin. Päästöjä kannattaa siis vähentää, vaikka täydelliseen lopputulokseen ei päästäisikään. Siten saamme ainakin hieman lisää aikaa sopeutua muutokseen.

Tutkijat painottavat kuitenkin, että alueellisen ilmaston tasolla kahden asteen lämpeneminen tulee vastaan jo varhemmin. Jos vuotuisten kasvihuonekaasupäästöjen annetaan jatkaa kasvuaan, kaksi astetta ylittyy todennäköisesti jo vuoteen 2040 mennessä laajoilla alueilla Euraasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Kanadassa.

Tämäkin tutkimus julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä. Siitä uutisoivat Mongabay.com ja Reuters.


Ihmisiä hiilivoimaa vastustavasssa mielenosoituksessa Australiassa viime vuonna. (Kuva: Takver/Creative Commons)

Kuukauden päästä on taas yksi tilaisuus saada aikaan kansainvälisiä päästösitoumuksia, tällä kertaa Durbanissa. Durbanin-kokouksen edeltäjät (kuten Kööpenhamina 2009) eivät isoista odotuksista huolimatta päässeet niin pitkälle, mutta tässä asiassa meillä ei ole varaa luovuttaa. Kuten alussa mainittuun skenaarioanalyysiin osallistunut Malte Meinshausen kiteyttää, siitä ei päästä mihinkään, että ihmiskunnan talous on muutettava hiilineutraaliksi, jotta maailman keskilämpötilan nousu saataisiin pidettyä alle kahdessa asteessa.

Julkisia vetoomuksia kansainvälisen ilmastosopimuksen puolesta ovat esittäneet viime päivinä niin sijoittajat, yritysjohtajat kuin terveys- ja sotilasasiantuntijatkin.

Päästövähennysten tarve on sitä luokkaa, että meidän on hyvinkin oltava kaikessa niin innovatiivisia kuin pystymme. Ja kyllähän me pystymme kehittämään vihreää teknologiaa. Tuoreita esimerkkejä löytyy vaikkapa tämänvuotiselta Global Cleantech 100 -listalta.

Näissä merkeissä Sääasema lähettääkin terveiset kaikille, jotka uskovat ufoihin - maantiellä!


Aurinkovoimalla kulkevien sähköautojen kilpailu Veolia World Solar Challenge ajettiin viime viikolla Australiassa. Kisan voitti japanilaisen Tokai-yliopiston ajoneuvo "Tokai Challenger" ja toiseksi tuli alankomaalaisen Nuon Solar Teamin "Nuna6". Voittaja pyyhälsi kolmentuhannen kilometrin mittaisen kilpareitin noin 92 tuntikilometrin keskinopeudella.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-10-18

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 41/2011

Havaintoja viime viikon (10.10.2011-16.10.2011) uutisista:

Maailman nälkäongelma on yhä vakava, kertoo viikko sitten julkistettu maailman nälkäindeksi 2011 Global Hunger Index. Viime vuosien kehitystä luonnehtivat ruoan maailmanmarkkinahintojen yleinen nousu ja epätavalliset hintaheilahtelut.

Köyhimmät ihmiset kärsivät tällaisista ruoan hintahäiriöistä kaikkein eniten. Nykyistä epävakautta edelsi vuosikymmeniä jatkunut ruoan hintojen vähittäinen aleneminen. Raportissa määritellään kolme tärkeintä syytä siihen, miksi tilanne lähti kehittymään ikävään suuntaan.

Yhtenä syynä nähdään ravintokasvien lisääntynyt käyttö biopolttoaineena, toisena syynä satoja heikentäneet sään ääri-ilmiöt (esimerkiksi Venäjällä vuonna 2010), ja kolmantena vehnällä, maissilla, riisillä ja soijapavulla harjoitettu pörssikeinottelu.

Hintojen epävakautta on vielä lisännyt se, että viljan maailmankauppa on keskittynyt vain harvojen tuottajamaiden varaan ja että maailman viljavarastot ovat olleet poikkeuksellisen vähissä. Maailman viljatilanteesta ei myöskään ole ollut saatavissa riittävän täsmällistä ajantasaista tietoa, joka olisi voinut ehkäistä kaikenlaista ylireagointia.


Nälkä jäytää etenkin Etelä-Aasiaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Vakava tai sitä pahempi nälkäongelma on merkitty karttaan kahdella ruskean sävyllä ja punaisella. Kaikkein hälyttävin tilanne on punaisella merkityissä maissa eli Tšadissa, Eritreassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. (Kartta © IFPRI)

Maailman nälkäindeksistä uutisoi AlertNet. Samoja asioita käsiteltiin myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tämänvuotisessa ruokaturvaraportissa The State of Food Insecurity in the World 2011.

Maailman ruokakriiseistä huolimatta lihan tuotanto ja kulutus ovat jatkaneet kasvuaan. Lihaa tuotettiin viime vuonna 2,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Vuoden 2000 jälkeen tuotanto on noussut noin kaksikymmentä prosenttia, ja viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tuotanto on kolminkertaistunut.

Nykyisellään lihaa kulutetaan kehitysmaissa keskimäärin 32 kiloa henkeä kohti vuodessa. Teollisuusmaissa kulutus on vastaavasti keskimäärin 80 kiloa - siis suunnilleen 220 grammaa päivässä, mikä ei kuulosta vallan kohtuuttomalta, koska sekin on vain keskiarvo, jonka takana on huomattavaa hajontaa.

Suuri osa lihantuotannon nopeasta kasvusta on valitettavasti tapahtunut tehotuotantotiloilla. Worldwatch-instituutti luettelee tiedotteessaan tehotuotannon ikäviä lieveilmiöitä: ympäristöön päätyvät torjunta-aineet, lannoitteet, lääkeaineet ja kasvihuonekaasut. Tehotuotantoeläinten näkökulma eettisine ongelmineen ei ole mukana tässä luettelossa, vaan eläinten sairaudetkin nähdään vain tuotantotappioina ja ihmiseen kohdistuvina terveysriskeinä. Toisaalta myös yletön lihansyönti mainitaan yhtenä ihmisen terveyttä heikentävistä seikoista.


Sika on ihmisen eniten syömä kotieläin. Onnellisena se näyttää tältä. (Kuva: Mark Peters/Creative Commons)

Worldwatchin tilastoista uutisoivat Mongabay.com ja Yale Environment 360.

Miten korjata maailmaa, jossa miljardi ihmistä ei saa riittävästi ruokaa, mutta jossa toiset miljardi ihmistä syö itsensä sairaaksi? Worldwatch-instituutin Robert Engelman kehottaa pohtimaan ihmiskunnan ravitsemusongelman globaaleja vastuukysymyksiä maailman ruokapäivänä, jota vietettiin viime sunnuntaina.

Minnesotan yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on tehnyt oman selvityksensä siitä, mitä on tehtävä kasvavan väestön ruokkimiseksi ympäristöä tärvelemättä. Heidän toimintasuunnitelmassaan on viisi kohtaa, joita kaikkia noudattamalla ruoantuotanto voidaan kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä siten, että sen ympäristöhaitat vähenevät samalla.

Ensinnäkin uuden maan raivaamista maatalouskäyttöön on vähennettävä. Olemassaolevaa maatalousmaata on myös hoidettava järkevämmin ja sillä on kasvatettava sopivampia kasvilajikkeita. Vettä ja lannoitteita on käytettävä kuhunkin paikkaan juuri sopiva määrä, eikä liian vähän tai liikaa. Viljelysmaita on siirrettävä rehun ja biopolttoaineiden tuotannosta ihmisen ravintokasvien tuotantoon. Ruoan hävikkiä ja päätymistä jätteeksi elinkaarensa eri vaiheissa on vähennettävä.

Tutkimus kestävästä ruoantuotannosta julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat Mongabay.com, Yale Environment 360 ja Dot Earth.

Lisää ruoka-aiheisia ajatuksia ja luovia ratkaisuja voi kukaties löytää tämänvuotisen blogitoimintapäivän aikaansannoksista. Tätäkin erikoispäivää vietettiin viime sunnuntaina, ja tällä kertaa senkin aiheena oli ruoka eri näkökulmista tarkasteltuna.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-10-10

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 40/2011

Havaintoja viime viikon (3.10.2011-9.10.2011) uutisista:

Alustavien tietojen mukaan Euroopan unionin vuoden 2010 kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 2,4 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä on ikävän näköinen käänne sen jälkeen, kun vuoden 2009 vastaavat päästöluvut osoittivat päästöjen vähentyneen seitsemällä prosentilla.

Euroopan ympäristökeskus EEA tulkitsee tilastolukuja kuitenkin optimistisesti. Vaikka taloustaantuma olikin vähentämässä vuoden 2009 päästömääriä, on tapahtunut myös siirtymistä kivihiilen käytöstä maakaasun käyttöön, ja uusiutuvan energian tuotanto on lisääntynyt. Pidemmällä aikavälillä päästöjen väheneminen kyllä jatkuu vielä, otsikoi EEA lehdistötiedotettaan.

Englantilainen energiansäästöjärjestö Energy Saving Trust muistuttaa sopivasti siitä, miten karua energia-arki voi olla ihmisten kotona. Iso-Britanniassa kotitaloudet kuluttavat yhä energiatehokkaammilla mutta yhä runsaslukuisemmilla laitteillaan yhä enemmän sähköä ja aiheuttavat siten yhä enemmän päästöjä - vaikka sähkö on yhä kalliimpaa!

Sikäläinen media on osannut tiivistää ilmiön yhteen sanaan. The Guardian kirjoittaa "härveliriippuvuudesta" ja Edie.net "vekotinpakkomielteestä". Kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa hankitaan ja käytetään niin huolettomasti, että kotitalouksien vuoden 2020 päästövähennystavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta. Kolmena "pahimpana" laitetyyppinä Energy Saving Trust mainitsee kuivausrummut, jääpalakoneella varustetut suuret jääkaappipakastimet ja isonäyttöiset plasmatelevisiot.

Tietokoneet oheislaitteineen ja viihde-elektroniikka kuluttavat ryhminä tarkastellen eniten energiaa. Tietotekniikalla käytetyn sähkön määrä on kasvanut viime aikoina suhteessa eniten, mutta viihde-elektroniikka vie sähköä absoluuttisesti eniten. Muiden laiteryhmien - valaistus, kylmäkalusteet, ruoanlaitto, pesukoneet - osalta sähkönkulutus on kasvanut huomattavasti maltillisemmin tai jopa vähentynyt vuosien 1990 ja 2009 välillä.


Gauguinia 58-tuumaisella plasmanäytöllä. Miten tulimmekaan toimeen ennen taulutelkkareita? (Kuva: Johannes Freund/Creative Commons)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA ehdottavat, että fossiilisten polttoaineiden tukijärjestelmät uudistettaisiin. Fossiilisten polttoaineiden keinotekoinen hinnanalennus ei ole juurikaan päätynyt köyhien hyväksi, kuten ehkä oli tarkoitus, vaan pienituloisin viidennes on saanut osakseen lopulta vain kahdeksan prosenttia valtioiden jakamista fossiilitukiaisista.

Fossiilisiin polttoaineisiin kohdistetut tuet ovat muun muassa lisänneet energian tuhlailua ja hiilidioksidipäästöjä sekä haitanneet uusiutuvan energian kilpailukykyä ja kehittämistä. Tukiaisten lakkauttamisella esitetään olevan käänteinen vaikutus.

Uudistusehdotus liittyy OECD:n tekemään selvitykseen 24 jäsenvaltionsa fossiilitukiaisista. Vuonna 2010 fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuettiin näissä maissa suunnilleen kolmellasadalla miljardilla eurolla. Jos uudistuksia ei tule, valtiot maksanevat fossiilitukiaisia vuonna 2020 jo yli 480 miljardia euroa. Se olisi noin 0,7 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Selvitystä aiotaan laajentaa myöhemmin kattamaan loputkin OECD-maat ja myös muita valtioita.

OECD:n ja IEA:n laatimista raporteista uutisoivat Reuters, AlertNet, Edie.net, The Guardian ja Mongabay.com.

Palatkaamme lopuksi takaisin energiatehokkuuteen. Kaliforniassa on pidetty uraauurtava vihreän ilmailun kilpailu 2011 Green Flight Challenge, jossa oli haasteena lentää kahdessa tunnissa 200 mailia (eli noin 322 kilometriä) mahdollisimman energiatehokkaasti. Energiankulutukselle lentokoneessa olevaa henkilöä kohti oli asetettu tiukka yläraja. Vaatimukset olivat sellaiset, että kilpailuun ei voinut osallistua ennestään olemassaolevien teknisten ratkaisujen turvin.

Kilpailuun ilmoittautui neljätoista joukkuetta, joista kolme lopulta täytti kaikki ennakkovaatimukset ja pääsi lentämään kilpaa pääpalkinnosta. Kilpailun voitti Pipistrel-USA:n joukkue sähkölentokoneellaan Taurus G4.

Voittaja sai siviili-ilmailun alalla ennätyksellinen pääpalkinnon, nobelmaiset 1,35 miljoonaa dollaria eli suunnilleen miljoona euroa, mutta voitolla oli suurempikin merkitys. Voittajajoukkuetta johtaneen Jack W. Langelaanin sanoin: "Kaksi vuotta sitten oli silkkaa scifiä ajatella, että sähkölentokoneella lennettäisiin 200 mailia sadan mailin tuntinopeudella."

Voittolento oli myös häikäisevän vihreä kilpailun hengen mukaisesti. Taurus G4:n energiatehokkuus (pMPG) oli yli kaksinkertainen verrattuna kilpailun vähimmäisvaatimuksiin, ja tavanomaisiin lentokoneisiin verrattuna moninkertainen. Lisäksi tässä kisassa lentokoneiden akut ladattiin maalämmöstä tuotetulla sähköllä.

Kilpailun hiljaisimmalle koneelle myönnettiin oma erillinen palkintonsa. Sen voitti e-Genius, sähkölentokone josta lähti ääntä vain 56-62 desibelin (dBA) verran. Se on jo melkein liian vähän ollakseen edes lentomelua meikäläisen määritelmän mukaan.


Video näyttää neljän joukkueen kekseliäät koneet vauhdissa: e-Genius/e-Genius, Pipistrel-USA/Taurus G4, Phoenix Air/PhoEnix ja Embry-Riddle Aeronautical University/EcoEagle. Netissä on tarjolla enemmänkin valokuvia kilpailusta ja pidempi video palkintojenjakotilaisuudesta.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-10-03

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 39/2011

Havaintoja viime viikon (26.9.2011-2.10.2011) uutisista:

Kevättalvella 2011 havaittiin, että otsonipitoisuus laski rajusti pohjoisen napa-alueen stratosfäärissä. Kevään korvalla otsonin määrä oli lopulta ennätyksellisen vähäinen. Kyseisestä otsonitapahtumasta on nyt julkaistu ensimmäinen perusteellinen tieteellinen tutkimus.

Tämän tutkimuksen mukaan vuoden 2011 arktinen otsonikato oli jo verrattavissa Etelämantereen otsoniaukkoihin - ainakin jos tarkastellaan menetetyn otsonin määrää. Arktinen otsonikerros oheni tänä keväänä 80 prosenttia. Vertailukohteessa eli eteläisellä napa-alueella keväinen ohentuma on ollut viime vuosikymmeninä tyypillisesti suurin piirtein 50 prosentin, pahimmillaan 70 prosentin luokkaa.

Muissa suhteissa pohjoinen otsoniaukko jäi onneksi eteläisiä edeltäjiään lievemmäksi. Arktisen otsoniaukon otsonipitoisuus oli vähimmilläänkin yli kaksinkertainen verrattuna tyypilliseen Etelämantereen otsoniaukkoon. Tämä selittyy osin sillä, että arktisessa stratosfäärissä on talven alkaessakin tyypillisesti paljon enemmän otsonia kuin antarktisella alueella sikäläisen talven alkaessa. Pohjoisessa siis "on enemmän mistä ottaa pois".

Pohjoinen otsoniaukko oli vuonna 2011 myös pinta-alaltaan huomattavasti pienempi kuin antarktiset otsoniaukot. Yhtenä syynä on se, että napa- eli polaaripyörre oli pohjoisella napa-alueella tällä kertaa noin 40 prosenttia pienempi kuin tyypillinen eteläinen napapyörre. Napa-alueiden otsoniaukot kehittyvät käytännössä juuri napapyörteen kylmyydessä.


Arktisen otsoniaukon muodostuminen tammi-maaliskuussa 2011. Punainen väri ilmentää kaikkein suurinta ja violetti kaikkein pienintä otsonipitoisuutta. Animaation puolivälissä - helmikuun 2011 alussa - otsoniaukko alkaa jo hahmottua selvästi keskelle napa-aluetta, joka oli aluksi varsin punavoittoinen. (Video: NASA)

Otsonikatoa tapahtuu koko maapallon stratosfäärissä, mutta erityisesti napa-alueilla aina paikallisen kevättalven aikana. Tämänvuotinen pohjoinen otsonikato paheni otsoniaukoksi saakka, kun arktisen stratosfäärin lämpötilat pysyivät erittäin alhaisina poikkeuksellisen pitkään. Lämpötilat sinänsä eivät olleet aivan ennätyksellisen kylmiä, mutta kylmä kausi kesti yli 30 vuorokautta pidempään kuin mitä koskaan on havaittu. Lopputuloksena oli siis, että 18-20 kilometrin korkeudessa yli 80 prosenttia otsonista hajosi.

Napayön kylmyys ei sellaisenaan tuhoa otsonimolekyylejä, mutta synnyttää otsonin hajoamiseen sopivat monimutkaisemmat olosuhteet. Kylmässä stratosfäärissä muodostuu pilviä, joissa esimerkiksi tietyt klooriyhdisteet reagoivat kemiallisesti otsonin kanssa siten, että otsoni hajoaa. Osa otsonia hajottavista yhdisteistä esiintyy ilmakehässä luonnostaan, osa on alkuperältään ihmisen valmistamia.

Etelämantereen yllä otsonikato on ollut 1980-luvun puolivälistä lähtien niin ankaraa, että sen vuosittaisia huipentumia on alettu nimittää otsoniaukoksi. Pohjoisessa otsonikato on ollut tähän asti paljon vähäisempää kuin etelässä, mutta nyt on siis nähty, että otsoniaukko voi sittenkin syntyä myös arktisessa stratosfäärissä, vaikka täällä pohjoisessa stratosfäärin lämpötilat ovatkin leudompia kuin maapallon vastakkaisella navalla.

Tutkijat toteavat, että he eivät kuitenkaan pysty ennustamaan, milloin pohjoinen otsonikato seuraavan kerran mahdollisesti äityy vuoden 2011 tasolle tai vielä pahemmaksi. Samalla he varoittavat siitä, että jos arktisen stratosfäärin lämpötilat laskevat vielä vaikka vain vähän, voi pahasta otsonikadosta tulla pohjoisessa yhä yleisempi ilmiö.

Otsonikerroksen toipuminen on onneksi mahdollista. Otsonia muodostuu luonnostaan stratosfäärissä auringonsäteilyn käynnistämissä fotokemiallisissa reaktioissa. Monien otsonikerrosta tuhoavien yhdisteiden päästöjä on saatu rajoitettua. Valitettavasti joudumme odottamaan vanhojenkin päästöjen poistumista stratosfääristä vielä kymmeniä vuosia.


Näyttäviä helmiäispilviä McMurdon tutkimusasemalla Etelämantereella. Nämä ovat juuri niitä stratosfäärin pilviä, joissa otsonia hajoaa suuria määriä. (Kuva: Alan Light/Creative Commons)

Otsonitutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Suomessa siitä tiedotti ilman asiavirheitä Ilmatieteen laitos, joka oli mukana tässä kansainvälisessä tutkimuksessa. Ulkomailla siitä kirjoittivat muun muassa ABC, New Scientist, BBC, CBC ja kanadalaista tiedepolitiikkaa samalla valottava Nunatsiaq News.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset