Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 6/2010

Havaintoja viime viikon (8.2.2010-14.2.2010) uutisista:

Päättynyt tammikuu oli talvinen muun muassa Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kuukausi ei ollut kylmä. Alustavien tilastojen mukaan tämä tammikuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin tammikuu. Maan ja meren pintalämpötilojen yhdistetty keskiarvo oli 0,6 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla tämä oli koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Mittaushistoria ulottuu vuoteen 1880.

Kartta: Maa- ja merialueiden pintalämpötilan poikkeama vuosien 1971-2000 keskiarvosta tammikuussa 2010. Siniset pallot kuvastavat keskimääräistä matalampia lämpötiloja, punaiset pallot keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Isoimmat pallot kuvastavat suurinta, noin viiden celsiusasteen poikkeamaa. © National Climatic Data Center/NESDIS/NOAA.

Tammikuun keskilämpötiloista raportoi Yhdysvaltain NOAA, ja siitä uutisoivat WWF Climate Blog ja CO₂-raportti.

Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokous Kööpenhaminassa (COP15) päättyi kuukausi sitten. Päästövähennystavoitteita on esitetty puolin ja toisin. Näyttääkö nyt siltä, että globaalin keskilämpötilan kohoaminen saadaan pysymään monien mainitsemassa tavoitteessa, eli alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna?

Sustainability Institute kumppaneineen on analysoinut tilannetta, ja heidän mukaansa olemme vielä kaukana tavoitteesta. Jos vain tämänhetkiset päästövähennystavoitteet toteutetaan, globaali keskilämpötila nousee esiteolliselta tasoltaan peräti 3,9 celsiusastetta.

Suurin osa meistä ei liene enää elossa vuonna 2100, mutta saisimmeko silti pyytää päästöneuvotteluihin lisää ryhtiä? Tulevien sukupolvien puolesta? Esitettyjen päästövähennysten riittämättömyydestä kirjoitti The Guardian.

Ekosysteemien kevät ja kesä ovat aikaistuneet Isossa-Britanniassa nopeammin kuin aiemmin luultiin. Tähän johtopäätökseen tultiin, kun tutkittiin yli seitsemänsadan kasvi- ja eläinlajin vuodenaikaisilmiöiden ajoittumista eli fenologiaa vuosina 1976-2005. Kyseessä on tähän asti kattavin tutkimus sikäläisten maa-, meri- ja makeanveden ekosysteemien fenologisista trendeistä. Tammi-elokuuhun sijoittuva maakasvien lehtimisen, kukinnan ja hedelmöinnin, hyönteisten lentokauden, planktonin runsauden, lintujen kevätmuuton ja muninnan sekä muiden selkärankaisten lisääntymisen ajoittuminen olivat mukana tutkittavien ilmiöiden joukossa (ks. yksityiskohtainen luettelo/Supporting Information).

Fenologian muutoksissa havaittiin suurta eliölajikohtaista vaihtelua, mutta lisääntymiseen liittyvät tapahtumat aikaistuivat vuodesta 1976 vuoteen 2005 keskimäärin kaksitoista vuorokautta (noin 0,39 vuorokautta vuodessa). Keskilämpötilat nousivat samalla jaksolla noin 0,04–0,05 celsiusastetta vuodessa. Yli 83 prosenttia tutkituista noin 25 tuhannesta fenologisesta ilmiöstä aikaistui tarkastellun kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Vuoden 1986 jälkeen aikaistuminen oli yleisesti ottaen nopeampaa kuin sitä ennen.

Fenologian aikaistuminen oli nopeinta ravintoketjun alkupäässä, maakasveilla (tuottajilla) ja kasveja syövillä eläimillä (ensimmäisen asteen kuluttajilla). Petoeläinten (toisen asteen kuluttajien) vuodenaikaisrytmi muuttui - eli sopeutui ravintona käytettyjen eliölajien vastaavaan muutokseen - keskimäärin hitaammin. Vielä emme tiedä, miten hyvin tai huonosti toisen asteen kuluttajat pystyvät pidemmällä aikavälillä sopeutumaan tällaisiin nopeisiin muutoksiin.

Fenologiatutkimus julkaistiin Global Change Biology -lehdessä. Siitä kirjoittivat The Guardian, BBC ja Journal Watch Online. Tutkimusta johtaneen Stephen Thackerayn haastattelu valaisee aihetta vielä lisää.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 5/2010

Havaintoja viime viikon (1.2.2010-7.2.2010) uutisista:

Arktinen jää kuuluu osana sikäläiseen kulttuuriin ja ekosysteemiin. Arktiksen jäisyys on merkityksellistä myös maapallon muille alueille, koska se vaikuttaa globaaliin ilmastoon. Pew Environment Group on nyt julkaissut lajissaan ensimmäiset arviot siitä, kuinka suuret rahalliset menetykset aiheutuu arktisen vyöhykkeen merijään, lumen ja ikiroudan hupenemisesta.

Pew-raportin mukaan Arktiksen sulamisesta syntyy alueen ulkopuolella jo vuoden 2010 aikana yli neljänkymmenen miljardin, ehkä jopa 270 miljardin euron vahingot. Vuoteen 2050 mennessä vahingot kasvavat yhteensä ehkä jopa seitsemääntoista biljoonaan euroon. Vastaava kumulatiivinen arvio vuodelle 2100 - kuusikymmentäkuusi biljoonaa euroa - on jo vaikea hahmottaa arjen käsittein. Se on samaa suuruusluokkaa kuin koko maailman vuotuinen bruttokansantuote nykyään.

Raportin tiivistelmästä (PDF) selviää, mihin arviot perustuvat ja miksi raportin laatijat varoittavat todellisten menetysten olevan vieläkin suuremmat. Vahinkoarvioista kirjoittivat Reuters ja Knight Science Journalism Tracker.

Talvisen lumipeitteen niukkeneminen näyttää vähentäneen ahmojen määrää Kanadassa. Näiden kahden asian vahva korrelaatio tuli esiin tutkittaessa turkispyynti- ja lumitilastoja viime vuosikymmeniltä. Tämä on kaikkien aikojen ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa jonkin maaeläimen vähentyneen lumipeitteen ohenemisen seurauksena, kertoo BBC.

Lumen väheneminen voi rasittaa ahmapopulaatiota muun muassa vaikeuttamalla ravinnonsaantia. Haaskaravintoa on tarjolla vähemmän niukkalumisina talvina, jolloin hirvieläimet selviytyvät paremmin kevääseen. Sellaiset talvet ovat toisaalta vaikeampia jyrsijöille, jotka jäävät ilman kunnollista lumipeitteen tarjoamaa lämpöeristystä. Jyrsijätkin voivat olla ahmalle tärkeä ravinnonlähde.

Amerikanpika. Kuva Justin Johnsen / Creative Commons.

Entä missä määrin ilmastonmuutos uhkaa amerikanpikaa? Amerikanpika eli amerikanpiiskujänis (Ochotona princeps) elää Pohjois-Amerikan kylmäilmastoisilla vuoristoalueilla. Se ei kestä korkeita lämpötiloja, mutta tarvitsee silti talvisin lumipeitettä suojaksi kovilta pakkasilta. Nämä amerikanpikan tarvitsemat olosuhteet uhkaavat kadota ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös pikan tarvitseman kasviravinnon saatavuuteen.

Amerikanpikaa on esitetty lisättäväksi uhanalaisten lajien luetteloon Yhdysvalloissa. Sikäläiset liittovaltiotason viranomaiset ovat nyt tehneet asiassa päätöksen, ja se päätös on kielteinen. Heidän mukaansa tämä nisäkäslaji ei ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, eikä siitä ole näillä näkymin myöskään tulossa uhanalainen koko esiintymisalueellaan.

Päätös on herättänyt odotetusti närää ja keskustelua siitä, missä määrin tämän jäniseläimen suojelusta päätetään tieteellisin ja missä määrin poliittisin perustein. Ja jos laji olisi julistettu uhanalaiseksi, olisiko käyty pontevasti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä sen suojelemiseksi? Keskustelu ei todellakaan pääty tähän, vaan amerikanpikan uhanalaisuuden astetta käsitellään seuraavaksi Kalifornian osavaltion tasolla.

Amerikanpikan uhanalaisstatuksen epäämisestä kirjoittivat muun muassa Green Inc., WWF Climate Blog, Los Angeles Times, Society of Environmental Journalists, Knight Science Journalism Tracker ja NatGeo News Watch.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 4/2010

Havaintoja viime viikon (25.1.2010-31.1.2010) uutisista:

Mitä kannattaisi käyttää raaka-aineena biopolttoaineiden valmistuksessa? Nopeakasvuisten levien kasvattaminen tankeissa kuulostaa äkkiseltään tehokkaalta vaihtoehdolta, tai ainakin paremmalta kuin ravintokasvien viljeleminen polttoaineeksi. Eri raaka-aineiden elinkaarivertailu paljastaa kuitenkin, että leväpohjaisten polttoaineiden valmistus voi tuottaa helposti kasvihuonekaasujen nettopäästöjä.

Levästä saadaan paljon energiaa tuotannon pinta-alayksikköä kohti, mutta levät vaativat myös lannoitteita, jotka aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä sekä suoraan että välillisesti. Jätevesien hyödyntäminen levien lannoitteena on eräs keino, jota Virginian yliopiston tutkijat suosittelevat päästöjen vähentämiseksi. Biopolttoaineiden elinkaarianalyysistä kirjoittivat Yale Environment 360 ja Green Inc..

Uutinen sai leväpolttoaineita kehittävät yhtiöt välittömästi puolustuskannalle. Kaupalliset yhtiöt pyrkivät vähättelemään yliopiston tutkimustuloksia, koska ne perustuvat "vanhentuneisiin tietoihin". Yliopistotutkijat puolestaan valittavat sitä, että tuoreempia tietoja ei ole saatavissa, koska tuotekehitystä harjoittavat yhtiöt eivät julkista niitä. Jäämme toiveikkaana odottamaan eri tahojen yhteistyötä ja näyttöä ympäristöystävällisistä uuden polven leväpolttoaineista. Niille olisi käyttöä.

Biopolttoaineita kehitetään toki avoimestikin. Esimerkiksi Lawrence Berkeley National Laboratory on saanut aikaan kolibakteerikannan (Escherichia coli), joka yksinkertaistaa biodieselin tuotantoprosessia: bakteeri pystyy tuottamaan dieseliä suoraan kasvibiomassasta. Nämä pilottivaiheen tutkimustulokset julkaistiin Nature-lehdessä, ja Technology Review esitteli niitä perusteellisesti. Suomessa aiheeseen tarttuivat Tiede.fi ja Yle Radio 1:n Tiedeuutiset.

Vielä parempia uutisia ovat uutiset jo toteutuneesta suuren mittakaavan energiantuotannosta. Yhdysvalloissa asennettiin viime vuonna ennätyksellisen paljon tuulivoimaloita. Sikäläinen tuulivoiman tuotantokapasiteetti kasvoi 39 prosenttia vuoden 2008 tasosta. Kapasiteetti on nyt yli kolmekymmentäviisi tuhatta megawattia ja lähestyy kahta prosenttia maan sähköntuotannosta. Kaiken tämän tuulivoiman ansiosta Yhdysvaltain vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat 62 miljooonaa tonnia pienemmät, American Wind Energy Association tuulettaa. Aiheesta kirjoittivat myös New York Times, Yale Environment 360 ja Climate Progress sekä Suomessa CO₂-raportti.

Trifluorimetaani (HFC-23) on yksi tehokkaimpia kasvihuonekaasuja, joita ihminen tuottaa ja päästää ilmakehään. Trifluorimetaanipäästöt ovat taas kasvaneet, vaikka niiden vähentämiseksi on ponnisteltu kansainvälisesti vuodesta 2003 alkaen. Kehityssuunta ei kuulosta hyvältä, vaikka kyseisen kaasun tähänastiset päästöt aiheuttanevat nyt vain alle prosentin ilmastonmuutoksesta. Trifluorimetaani säilyy ilmakehässä melkein kolme sataa vuotta ja pidättää lämpösäteilyä tuhansia kertoja tehokkaammin kuin hiilidioksidi. Sitä syntyy sivutuotteena muun muassa kylmäkalusteiden ja ilmastointilaitteiden valmistuksessa. NOAA:n HFC-23-päästötutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä.

Kuva: Katosta tehdään valkoinen. © American Geophysical Union/Maria-José Viñas (via NCAR).

Jäähdyttäminen on mahdollista myös ilman erillisiä jäähdytyslaitteita. Kattojen valkoinen väri nimittäin madaltaa lämpötilaa sekä rakennuksissa että niiden lähiympäristössä. Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen NCAR:in tietokonemallinnuksen mukaan valkoiset katot voisivat lievittää kaupunkien lämpösaarekeilmiötä kolmanneksen verran. Lämpösaarekeilmiö syntyy, kun ihmisen rakentamat tummat pinnat imevät auringon säteilyä ja lämpenevät sen vaikutuksesta.

Vuorokauden maksimilämpötila laskisi mallin mukaan kaupungeissa keskimäärin 0,6 celsiusastetta. Käytännössä vaikutus jäisi luultavasti pienemmäksi kuin tietokonemallin laskemissa ihanneoloissa, koska reaalimaailman kattopinnat eivät ole täydellisen valkoisia. Suurin hyöty valkoisista katoista saataisiin lämpimän ilmaston alueella missä auringonsäteily on voimakasta ympäri vuoden. Katonväritutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kertoivat Reuters ja Mongabay.com.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.