Havaintoja viime viikon (14.3.2011-20.3.2011) uutisista:
Maanantaina 21.3. vietettiin maailman metsäpäivää. Metsäasiantuntijoita kokoontui Geneveen Yhdistyneiden kansakuntien kokoukseen keskustelemaan UNECE-alueen eli käytännössä paljolti Euroopan ja Pohjois-Amerikan metsien tilasta.
Ilmaston muuttuminen säiltään vaihtelevammaksi on haitannut metsien kasvua ja terveyttä. Kohoneet talvilämpötilat ovat pahentaneet hyönteisten aiheuttamia metsätuhoja.
Kokouksesta kuuluu onneksi myös hyviä uutisia. UNECE-alueen metsäala on kasvanut vakaasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa metsien kokonaispinta-alaa on saatu lisättyä kahdeksan miljoonan hehtaarin verran.
Kahdeksan miljoonaa hehtaaria kuulostaa paljolta, ja tätä pinta-alaa - eli kahdeksaakymmentä tuhatta neliökilometriä - on mielenkiintoista verrata lukuihin pelkästään Kanadan metsistä. Pohjois-Amerikan metsityshankkeita mitenkään vähättelemättä.
Pew-säätiön (The Pew Charitable Trusts) viime viikolla julkaisema raportti kokoaa yhteen Kanadan boreaalista metsäekosysteemiä koskevaa tutkimustietoa vuosikymmenien ajalta. Raportti painottuu nimenomaan veden merkitykseen tässä ekosysteemissä, joka ulottuu yli viiden miljoonan neliökilometrin laajuisena koko Pohjois-Amerikan mantereen poikki.
Kanadan boreaalinen metsävyöhyke on vetistä seutua. Alueella on pintavesiä yli kahdeksansataa tuhatta neliökilometriä. Puolet maapallon yhtä neliökilometriä suuremmista järvistä sijaitsee täällä. Kosteikkoja puolestaan on noin 1,19 neliökilometriä, mikä on noin neljäsosa koko maailman kosteikoista. Raportin keskeisiä viestejä on, että Kanadan boreaalinen metsäalue on maailmanlaajuisestikin merkittävä makeanveden varasto, jonka suojelutasoa kannattaisi kohentaa. Alue vaikuttaa ilmastoon monin tavoin muun muassa veden kiertokulun kautta.
Jäinen näkymä Mackenziejoelta Kanadasta. Mackenzie tuo peräti kaksitoista prosenttia Pohjoiseen jäämereen laskevasta makeastavedestä. Se on Pohjoisen jäämeren neljänneksi suurin makeanveden lähde. (Kuva: Sahtu Wildlife/Creative Commons)
Kanadan boreaaliselta vyöhykkeeltä alkunsa saavat joet, jotka laskevat Pohjoiseen jäämereen ja muille pohjoisille merialueille kuten Hudsoninlahteen, ovat tärkeitä arktisen merijään muodostumiselle. Niiden tuoma makea vesi jäätyy helpommin kuin suolainen merivesi. Tämä makeanveden virtaus osallistuu myös merivirtojen ylläpitämiseen.
Kanadan boreaaliset metsät ja kosteikot ovat luonnollisestikin myös valtavia hiilivarastoja. Pelkästään Mackenzien suiston sedimentteihin on varastoituneena 41 miljardia tonnia hiiltä. Suiston pinta-ala on yli kolmetoista tuhatta neliökilometriä, ja se on koko arktisen vyöhykkeen toiseksi suurin jokisuisto.
Boreaalinen Kanada on suhteellisen koskematonta aluetta, mutta sen luonnonvaroihin kohdistuu käyttöpaineita muun muassa metsätalouden, öljyn- ja kaasunporauksen, kaivosteollisuuden ja vesivoiman tuotannon taholta. Niillä olisi monenlaisia haittavaikutuksia ekosysteemiin, myös veden kiertokulkuun.
Yli kaksitoista prosenttia Kanadan boreaalisesta vyöhykkeestä on jo suojeltu, mutta Pew'n raportti vetoaa lisätoimien puolesta. Muun muassa koko Mackenzien valuma-alue (1,8 miljoonaa neliökilometriä) tulisi suojella. Ainakin puolet Kanadan boreaalisesta metsävyöhykkeestä haluttaisiin suojelun piiriin, ja sillä toisella puolikkaalla haluttaisiin soveltaa kestävän kehityksen käytäntöjä.
Ekosysteemejä häiritsevän ihmistoiminnan ulottuminen Kanadan boreaaliselle vyöhykkeelle. Boreaalinen vyöhyke on merkitty karttaan vaaleanvihreällä värillä ja tummanvihreällä reunaviivalla. Häiritsevimmän ihmistoiminnan vaikutusalue Kanadassa on merkitty karttaan punaisella värillä. (Kartta © Global Forest Watch Canada)
Pew-säätiön raportista uutisoivat Yale Environment 360 ja Desmog Blog.
* * *
Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.
*
Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 4.6.2016.
