Havaintoja viime viikon (3.5.2010-9.5.2010) uutisista:
Kesän alkaminen on aikaistunut Englannissa. Sheffieldin yliopiston tutkijat ovat vertailleet 1990-luvun ja vuosien 1954-1963 lämpötilatietoja ja alkukesällä kukkivien kasvien kukinnan alkamisajankohtaa. Tarkasteltavana oli 385 kasvilajia, jotka kukkivat touko- tai kesäkuussa. Kesän termisenä alkuna pidettiin kolmatta sellaista vuorokautta, jonka keskilämpötila oli yli neljätoista celsiusastetta.
Lämpötilojen perusteella kesä alkoi 1990-luvulla yksitoista päivää varhemmin kuin jaksolla 1954-1963. Fenologisesti eli kukinnan mukaan kesä alkoi vastaavasti kolme päivää varhemmin. 1990-luvun jälkeen kesän alkaminen on aikaistunut vielä lisää kummankin määritelmän mukaan.
Kesän ajoittumistutkimus julkaistiin Climatic Change -lehdessä. The Guardian uutisoi siitä.
Ihmisen kyky sopeutua ilmaston lämpenemiseen on rajallinen. Jos maailman keskilämpötila nousee seitsemän celsiusastetta, jotkin alueet alkavat silloin olla jo liian kuumia ihmisen asuttavaksi - ainakin ilman tehokkaita ilmastointilaitteita.
Jos maailman keskilämpötila nousee 11-12 celsiusastetta, suurin osa ihmisen nykyään asuttamista seuduista käy liian kuumaksi ihmiselle elää. Fossiilisten polttoaineiden hillitsemätön käyttäminen voi johtaa tuollaiseen kahdentoista asteen lämpenemiseen, vaikkakaan ei vielä tämän vuosisadan aikana.
Moisia lämpötiloja ei ole koettu sinä aikana, jona ihmisapinoita on ollut olemassa, mutta niitä on kyllä koettu maapallolla noin viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten. Tilanne voi siis toistua, kommentoi tutkimukseen osallistunut Purdue Universityn Matthew Huber.
Kartta: Märkälämpötilan huiput, jos maailman ilmasto lämpenee kaksitoista celsiusastetta vuoden 2007 tasosta. Noin kolmeakymmentäviittä celsiusastetta korkeammat märkälämpötilat (kartan värit kellanvalkoisesta vaaleanruskean kautta purppuranpunaiseen) ovat ihmiselle vaarallisia jo muutamassa tunnissa, jos ihminen joutuu olemaan pelkästään kehonsa luontaisten lämmönhukkamekanismien varassa. © Purdue University graphic/Matthew Huber.
Tämä ihmisen fysiologista sopeutumiskykyä käsittelevä tutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä Yhdysvalloissa. Siitä kirjoittivat ABC ja CO2-raportti.
Arktisen merijään pinta-ala oli huhtikuussa lähellä vuosien 1979-2000 huhtikuiden keskiarvoa. Se oli samalla suurin tällä vuosikymmenellä mitattu huhtikuinen pinta-ala. Ilmakehän keskilämpötilat olivat kuitenkin tavallista korkeampia. Pohjoisella jäämerellä oli huhtikuussa laajalti 3-4 celsiusastetta normaalia lämpimämpää. Pohjois-Kanadassa lämpötilat olivat jopa kymmenen astetta keskiarvon yläpuolella.
Kartta: Pohjoisen napa-alueen lämpötila-anomalia ilmakehässä noin tuhannen metrin korkeudella huhtikuussa 2010. Värit vihreästä keltaisen kautta punaiseen kuvastavat normaalia korkeampia lämpötiloja. Värit sinisestä violettiin kuvastavat normaalia matalampia lämpötiloja. © National Snow and Ice Data Center courtesy NOAA/ESRL Physical Sciences Division.
* * *
Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.
*
Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.
