Ulkomaisia ilmastouutisia syys-lokakuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Tämän vuoden syyskuusta tuli yksi lämpimimmistä mitä on koettu vuoden 1880 jälkeen. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan viime kuu oli mittaushistorian lämpimin syyskuu, yhdessä vuoden 2005 syyskuun kanssa. NASA:n mukaan syyskuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Syyskuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät lämpötilat on merkitty sinisellä värillä, lämpimämmät punaisella. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskilämpötilasta. (Kartta ©: NOAA)

§

Ennätyksellisen äärevää säiden vaihtelua on koettu tänä vuonna ainakin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Iso-Britanniassa kevät alkoi vuosisadan kuivimpana, mutta kuivuus päättyi äkisti mittaushistorian sateisimpaan huhti-kesäkuuhun, ja sateiden aiheuttamista tulvista on kärsitty vielä sen jälkeenkin. Englannin ja Walesin alueella rikkoutui huhti-heinäkuun sade-ennätys; tämä kadehdittavan pitkä havaintosarja ulottuu vuoteen 1766. Olosuhteiden vaihdos kuivasta märkään oli epätavallinen myös vuodenaikansa puolesta.

Yhdysvalloissa tammi-syyskuun sääoloista laskettu ilmaston ääripäiden indeksi USCEI (U.S. Climate Extremes Index) nousi historiansa korkeimpaan arvoon, 45 prosenttiin. Se tarkoittaa käytännössä, ja hieman yksinkertaistaen, että melkein puolella Yhdysvaltojen pääalueesta lämpötila, kuivuus tai sateisuus saavutti lukemat, jotka olivat niin harvinaisia että sijoittuivat jakauman ylimpään tai alimpaan desiiliin.

§

Arktista merijäätä on edelleenkin ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Koillisväylä oli vielä kaksi viikkoa sitten suurelta osin jäätön. Väylän kautta oli kuljetettu siihen mennessä tällä purjehduskaudella jo yli miljoona tonnia rahtia. Se on Koillisväylän rahtiennätys, uutisoi Barents Observer.

Koillisväylällä on rahdattu tällä kaudella muun muassa rautamalmia Murmanskista Kiinaan ja lentopolttoainetta Etelä-Koreasta Suomeen. Purjehduskauden odotetaan venyvän tänä vuonna marraskuulle asti.

Jääkadosta on ollut myös epätavallista haittaa venäläisille. Heidän arktiseen tutkimukseensa on kuulunut jo 1930-luvulta lähtien sarja merijäälle pystytettyjä tutkimusasemia. Sarjan viimeisimmän aseman, "Pohjoisnapa 40:n" pystyttäjät joutuivat huomaamaan, että alustaksi sopivan jäälautan löytäminen oli nyt työläämpää kuin koskaan. Sarjan edellinen asema, "Pohjoisnapa 39", jouduttiin aiemmin tänä vuonna siirtämään jäälautalta toiselle, kun ensimmäinen lautta rupesi hajoamaan kesken kaiken.

§

Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä irtosi heinäkuussa noin 120 neliökilometrin kokoinen jäävuori PII-2012 (ks. Tietoukan blogi 29.8.2012). Se on ehtinyt ajelehtia noin yhden kilometrin päivänopeudella hyvän matkaa kohti Baffininlahtea. Satelliittikuvista koottu animaatio näyttää, miten jäävuori on alkanut hiljalleen hajota pari kuukautta jatkuneella merimatkallaan:

§

Maapallon vastakkaiselta napa-alueelta kuuluu onneksi iloisempia uutisia. Etelänavan otsoniaukko oli tänä vuonna toiseksi pienin kahteenkymmeneen vuoteen. Aukon keskimääräinen pinta-ala jäi 17,9 miljoonaan neliökilometriin. Syyskuun 22:ntena päivänä mitattu tämänvuotinen maksimikin oli vain 21,2 miljoonaa neliökilometriä.

Historian tähän asti laajin otsoniaukko mitattiin eteläisen napa-alueen yllä 6.9.2000. Silloin aukko oli pinta-alaltaan 29,9 miljoonaa neliökilometriä eli melkein puolet suurempi kuin nykyään.

Otsoniaukko ei ole itse asiassa täysin vailla otsonia, vaan kyseessä on vain stratosfäärin otsonikerroksen ohentuma. Tänä vuonna aukko ei ollut pystysuunnassakaan mitattuna pahimmasta päästä. Otsonia oli "aukossa" toiseksi eniten kahteenkymmeneen vuoteen.

Otsonikerroksen toipuminen on hidasta, koska ihmisen tuottamat otsonikerrosta tuhoavat yhdisteet hajoavat ilmakehässä hitaasti. Antarktinen otsonikerros palautunee entiselleen eli 1980-luvun alun vahvuuteen vasta vuoden 2065 paikkeilla. Tämä on kuitenkin toimiva esimerkki siitä, että ympäristöä voidaan suojella kansainvälisin sopimuksin. Otsonikerrosta turvaava Montrealin pöytäkirja on ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifoineet.

Kemikaalien lisäksi myös stratosfäärin lämpötila vaikuttaa otsonin määrään. Tänä vuonna siellä oli suhteellisen lämmintä, mikä oli hyväksi otsonille.

Etelämantereella työskentelevät tutkijat valmistelevat kaasupalloa, joka nostaa otsoninmittauslaitteen ylös ilmakehään 30 kilometrin korkeuteen asti. (Kuva © NOAA)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Arktisen merijään määrä kävi dramaattisen pienissä lukemissa tällä kesäkaudella. Vanha, vuonna 2007 mitattu ennätys rikkoutui jo elokuun puolella. Sen jälkeen jään hupeneminen jatkui vielä kolmisen viikkoa. Alustavien tietojen mukaan arktisen merijään vuoden 2012 minimi saavutettiin lopulta syyskuun 16:ntena päivänä, jolloin jäisen meren ala oli enää vain noin 3,41 miljoonaa neliökilometriä.

Arktisen merijään ala 16.9.2012. Jääpeitteiseksi luokitellut paikat on merkitty karttaan valkoisella värillä. Oranssilla viivalla on merkitty jäisen meren keskimääräinen (mediaani) ala tänä samana syyskuun päivänä vuosina 1979-2000. (Kartta © National Snow and Ice Data Center)

Uusi ennätys on hätkähdyttävät 49 prosenttia pienempi kuin arktisen merijään keskimääräinen minimi vuosina 1979-2000. Myös ero entiseen ennätykseen eli vuoden 2007 minimiin on suuri. Jäinen merialue kutistui tänä vuonna 760 tuhatta neliökilometriä eli 18 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2007.

Ohuen ja nuoren, siis alle yksivuotisen jään osuus koko arktisesta merijäästä on käynyt yhä hallitsevammaksi. Sellainen ohut jää murtuu ja sulaa helposti. Jään ohuus oli todennäköisesti tärkein syy tämänkesäiseen laajamittaiseen jääkatoon, arvioi Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus (NSIDC) tiedotteessaan.

Uusi ennätys koskee vuodesta 1979 lähtien tehtyjä satelliittiavusteisia jääalan mittauksia. Tämänvuotinen ennätyslukema voi vielä pienentyäkin hieman, jos Pohjoisella jäämerellä puhaltavat tuulet liikuttelevat jäljellä olevia jäälauttoja juuri sopivasti. NSIDC luokittelee merialueen jääpeitteiseksi, jos sen pinta-alasta yli 15 prosenttia on jäässä.

§

Päättynyt kesä oli globaalisti tarkasteltuna suhteellisen lämmintä aikaa. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan kesä-elokuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesä-elokuu maailmassa. NASA:n mukaan kesä-elokuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin.

Kesä-elokuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät alueet on merkitty sinisellä ja keskiarvoa lämpimämmät punaisella värillä. Puuttuvan datan alueet on jätetty harmaaksi. (Kartta © NOAA/National Climatic Data Center)

§

Merenpinnan tason havaituista muutoksista on julkistettu uusi yhteenveto tieteellisessä kokouksessa, joka on parhaillaan käynnissä Venetsiassa. Tutkijat ovat laskeneet, että merenpinta on noussut vuosina 1992-2010 maailmanlaajuisesti keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Merenpinnan tason nousua aiheuttavat muun muassa meriveden lämpölaajeneminen ja maa-alueilla sijaitsevien jäämassojen sulaminen.

Alueellinen vaihtelu kannattaa huomata tässäkin asiassa. Maapallolla on merialueita, joilla merenpinta on noussut jopa kymmenisen millimetriä vuodessa. Joillakin alueilla merenpinta on puolestaan laskenut saman verran. Kartta havainnollistaa merenpinnan tason muutoksessa mitattuja eroja:

Merenpinnan tasossa havaittu muutos lokakuusta 1992 maaliskuuhun 2010. Tummanpunaisella värillä on merkitty alueet, joilla merenpinta on noussut keskimäärin senttimetrin verran vuodessa. Toinen ääripää, senttimetrin lasku vuodessa, on merkitty tummansinisellä. Tähän alustavaan karttaan on koottu usean eri satelliitin avulla tehtyjä korkeusmittaustuloksia. (Kartta © ESA CCI project)

§

Brasilian Amazonin metsäkato jatkaa yhä hidastumistaan, ainakin vuositasolla, kertoo trooppisen luonnon tilaa seuraava Mongabay.com. Tämän vuoden heinäkuun lopussa päättynyt kahdentoista kuukauden jakso oli ilmeisesti taas uusi ennätysvuosi, eli metsää hävitettiin silloin vähemmän kuin yhtenäkään vastaavana jaksona vuoden 1988 jälkeen. Laskutavasta riippuen metsää hävitettiin nyt noin 1047 neliökilometriä tai noin 2011 neliökilometriä. Edelliseen 12 kuukauden jaksoon verrattuna se on noin kolmanneksen tai viidenneksen vähemmän.

§

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides arviointiraportti ilmestynee vuosina 2013-2014. Sitä odotellessa meitä ilahduttaa Amerikan meteorologinen seura (AMS), joka on päivittänyt lausuntonsa ilmastonmuutoksesta. Se on vain muutaman liuskan mittainen, hieman USA-painotteinen, mutta silti ihan hyvä tiivistelmä globaaleistakin ilmastoasioista, jotka liittyvät nimenomaan elottoman luonnon ilmiöihin. Suosittelemme AMS:n tekstiä englannintaitoisille lukijoille, jotka tarvitsevat lyhyehköä, vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen tukeutuvaa yhteenvetoa ilmastonmuutoksen pääseikoista.

Mitään mullistavia uutisia lausunto ei siis sisällä, mutta päättyy vakavaan ajatukseen: Maapallo on ainoa tiedossamme oleva planeetta, joka pystyy ylläpitämään ihmiselämää, joten olkaamme äärimmäisen varovaisia sen suhteen!

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia kesä-elokuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Arktinen merijää on sulanut ennätyksellisen pienialaiseksi, tiedotti Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC tämän viikon alussa. Ennätys koskee vuonna 1979 alkanutta satelliittimittausten aikakautta. Jäisen meren pinta-alaksi mitattiin elokuun 26:ntena päivänä 2012 noin 4,1 miljoonaa neliökilometriä. Se on 70 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin aiempi ennätyksellinen minimi, joka mitattiin 18.9.2007.

Jääpeitteisen meren pinta-ala voidaan laskea toisistaan hiukan eroavin tavoin. Jään vähyyden uudesta ennätyksestä ovat viime päivinä tiedottaneet NSIDC:n lisäksi ainakin Norjan Nansen-tutkimuskeskus ja Japanin JAXA.

Arktisen merijään laajuus 26.8.2012. Kuva perustuu satelliiteilla tehtyihin mittauksiin. Vuosittaisten jääminimien keskimääräinen ala (vuosina 1979-2010) on merkitty kuvaan keltaisella viivalla. (Kuva: Scientific Visualization Studio, NASA Goddard Space Flight Center/Creative Commons)

Jään vähyys Pohjoisella jäämerellä on nyt paitsi absoluuttista, myös suhteellista, ajankohtaan nähden huomiota herättävää. Jääalan supistuminen oli jo kesäkuun päättyessä kolme viikkoa keskimääräisestä "aikataulusta" edellä. Nyt jään odotetaan jatkavan sulamista tänä kesänä vielä parin-kolmen viikon ajan. Arktisen merijään alan vuosittainen minimi ajoittuu tyypillisesti juuri syyskuuhun.

Elokuun alkupuolella Pohjoisella jäämerellä muodostui mittava myrsky, joka saattoi osaltaan kiihdyttää merijään murtumista ja sulamista. Oli miten oli, myrsky ei yksinään riitä selittämään arktisen merijään tämänhetkistä vähyyttä, vaan jääkato on osa laajempaa ilmiötä. Kuusi viimeisintä merijään kesäminimiä (vuoden 2012 havainto mukaanluettuna) ovat samalla myös mittaushistorian kuusi suppeinta kesäminimiä. Jää sulaa kesällä erityisen herkästi, koska se ei ole enää yhtä paksua kuin vanhoina hyvinä aikoina. NSIDC:n Mark Serreze on sitä mieltä, että tänä vuonna olisi todennäköisesti syntynyt uusi ennätysminimi, vaikka myrskyä ei olisi ollutkaan.

Arktinen pyörremyrsky satelliitin kuvaamana 7.8.2012. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy Grönlannin pohjoispää, vasemmalla alhaalla Frans Joosefin maa, ja oikealla alhaalla Uuden-Siperian saaret. Myrskyyn liittynyt matalapaine oli epätavallisen voimakas. Tämäntapaiset arktiset syklonit ovat lisäksi yleisempiä talvella kuin kesällä. (Kuva: NASA Earth Observatory/Creative Commons)

Pohjoisen merijään kato on ollut tänä kesänä kouriintuntuvaa esimerkiksi Hudsoninlahdella. Polar Bears International uutisoi, että läntisellä Hudsoninlahdella jääkarhuja on noussut maihin tänä kesänä jo melkein neljä viikkoa tavallista aiemmin. Jääkarhujen ravitsemuksen kannalta tämä on huono uutinen (ks. Tietoukan blogin uutiskatsaus 6/2011).

Luoteisväylän pohjoinen reitti alkoi vapautua jäästä heinäkuun puolenvälin jälkeen. Heinäkuun päättyessä Parryn kanaali oli enää vain noin 33-prosenttisesti jäässä. Siihen aikaan vuodesta kanaalista on ollut jäässä keskimäärin 79 prosenttia (vuosien 1981-2010 mediaani). Niukkajäisemmät olosuhteet ovat houkutelleet paikalle jopa seikkailuhenkisiä purjeveneilijöitä yrittämään reittiä, jota on aiemmin kuljettu vain jäänmurtajilla.

Luoteisväylän eteläisemmällä reitillä, Kuningas Williamin saaren lähistöllä, etsitään tänäkin kesänä Erebusta ja Terroria, Sir John Franklinin kahta höyrypurjelaivaa - tai mitä niistä onkaan jäljellä. Franklin retkikuntineen seilasi vuonna 1845 Englannista etsimään Luoteisväylää eli meritietä Euroopasta Pohjois-Amerikan pohjoispuolitse Aasiaan. Löytöretki jäi kesken legendaarisen karmealla tavalla.

Luoteisväylän eteläisemmällä reitillä sijaitsee myös Cambridge Bayn kylä. Siellä iloitaan nykyisin risteilyturismin lisääntymisestä alueella. Niin ovat ajat muuttuneet. Mutta kuitenkin, niin kauan kuin merijäätä vielä on kesäisin, se on merenkulkijoiden kannalta vakavasti otettava vaaratekijä.

Esimerkiksi Koillisväylälle odotettiin tälle purjehduskaudelle ennätysmäärää rahtilaivaliikennettä, mutta ensimmäisen kahden kuukauden aikana vasta yhdeksän alusta on kulkenut reitin ydinkäyttöisten jäänmurtajien avustuksella. Jäätilanne Itä-Siperian merellä on pysynyt ainakin toistaiseksi hankalampana kuin viime kesänä.

§

Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä irtosi heinäkuussa suuri lauttamainen jäävuori. Tämä jääsaari, PII-2012, on kooltaan noin 120 neliökilometriä. Jään lohkeamista osattiin odottaa. Se tapahtui halkeamasta, joka havaittiin jäätikössä jo vuonna 2001.

Jäävuori PII-2012 on irtoamaisillaan Petermannin jäätiköstä tässä 17.7.2012 otetussa satelliittikuvassa. Lohkeamiskohta näkyy suunnilleen keskellä kuvaa. (Kuva © NASA Earth Observatory)

Edellisen kerran Petermannista irtosi huomattavan suuri jääkappale vuonna 2010 (ks. Tietoukan blogin uutiskatsaus 31/2011). Tutkijat seuraavat sen jäänteiden vaiheita vieläkin.

§

Kesän huomionarvoisiin tapahtumiin lukeutuu myös laaja-alainen sulaminen Grönlannin jääpeitteen yläpinnalla. Sulamista tapahtui heinäkuussa joidenkin päivien ajan noin 97 prosentilla jään pinta-alasta. Grönlannissa oli juuri silloin meneillään epätavallisen lämmin viikko. Saarella mitattiin suorastaan helteisiä lämpötiloja. Grönlannin jääkilven korkeimman kohdan tasolla, yli kolmen kilometrin korkeudessa sijaitsevalla Summitin sääasemallakin lämpötila nousi nollan yläpuolelle. Summitissa suojasäät ovat harvinaisia.

Grönlannin jäätikön pinnan sulamista ei ole aiemmin havaittu näin suurella alueella koko sinä aikana, kun seutua on tarkkailtu satelliittien avulla, eli yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Yleensä sulamista tapahtuu kesällä vain noin puolella Grönlannin jäätikön pinta-alasta. Summitin tutkimusasemalla kairattujen jäänäytteiden perusteella tiedetään, että siellä sattuu tämänkesäisen kaltaista sulamista keskimäärin kerran noin 150 vuodessa.

Alempana eli lähempänä rannikkoa Grönlannin sulaminen on aiheuttanut tänä kesänä tulvia ja niiden myötä aineellisia vahinkoja esimerkiksi Kangerlussuaqissa.

§

Lopuksi on mainittava vielä kesäaikaisen lumipeitteen pinta-alassa havaitut muutokset. Pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueilla oli tämän vuoden kesäkuussa ja heinäkuussa vähemmän lunta kuin aiempina vuosina samaan aikaan. Näitä lumihavaintoja on tehty vuodesta 1967 alkaen.

Etenkin kesäkuun lumitrendi pistää silmään jyrkkyydellään. Tänä vuonna lumiala oli pohjoisessa yli miljoona neliökilometriä aiempaa ennätystä eli kesäkuun 2010 lukemaa pienempi. Pohjoisen jäämeren rannikko on ollut sen jäljiltä melkein lumeton.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.