Ulkomaisia ilmastouutisia kesä-elokuussa 2013

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Tietoukan blogin kesätauko on vierähtänyt globaalisti melko lämpimissä merkeissä. Tämän vuoden kesäkuu oli laskutavasta riippuen mittaushistorian viidenneksi lämpimin (NOAA) tai toiseksi lämpimin kesäkuu (NASA). Heinäkuu puolestaan oli kuudenneksi lämpimin (NOAA) tai kymmenenneksi lämpimin (NASA).

Koko alkuvuodelta (tammi-heinäkuu) laskettu keskiarvo sijoittuu NOAA:n lämpötilastoissa kuudennelle sijalle. Tuo seitsemän kuukauden jakso oli tänä vuonna 0,59 celsiusastetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvulla keskimäärin. Kartta havainnollistaa keskilämpöpoikkeamien alueellisia eroja:

Tammi-heinäkuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty karttaan sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama. Harmaalla värillä on merkitty alueet, joilta ei ole dataa. (Kartta © NOAA)

Kesä-heinäkuun poikkeuksellisista säätapahtumista kannattaa lukea yksityiskohtaisemmin Weather Extremes -blogista (kesäkuu, heinäkuu). Erikseen mainittakoon Kiinan hurja helleaalto, joka alkoi heinäkuussa. Tämä helleaalto on erikoinen siksikin, että se on koskettanut harvinaisen suurta määrää ihmisiä.

§

Grönlannin tämänkesäinen sulaminen alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Jääkilven yläpinnan massatase kääntyi positiiviseksi elokuun 14:ntenä päivänä ensimmäistä kertaa kesäkuun neljännen päivän jälkeen. Tämä tieto löytyy uudelta hienolta tanskalaiselta Polar Portal -sivustolta, jota Tietoukan blogi rientää oitis suosittelemaan! Polar Portal tarjoaa ajankohtaistietoa englanniksi arktisen merijään ja Grönlannin jääkilven tilasta.

Grönlannin jääkilven yläpinnan sulamisen ensimmäinen selvä huippu tänä kesänä havaittiin kesäkuussa. Heinäkuun lopulla mitattiin kesän tähän asti korkeimmat lukemat, kun noin 45 prosenttia jäätikköpinta-alasta oli sulamistilassa yhden ja saman päivän aikana. Jäämassa väheni eniten heinäkuun 25:ntena päivänä, jolloin jäätikön pinnalta suli pois noin 12 miljardia tonnia vettä. Kumpikin luku on suurin piirtein vain puolet viime vuoden vastaavista korkeimmista lukemista.

Sulavan alueen havaittu osuus Grönlannin jäätiköiden yläpinnasta vuonna 2013 (tilanne 26.8.2013, yhtenäinen punainen viiva) ja vertailukohtana käytetty vuosien 1981-2010 keskiarvo (sininen pisteviiva). (Kaavio © NSIDC/Thomas Mote, University of Georgia)

§

Arktisen merijään tämänkesäinen sulaminen jatkunee vielä lähiviikkojen ajan. Uusi ennätysminimi ei vaikuta tällä kertaa todennäköiseltä, mutta muuten tilanne ei ole kehuttava. Jäisen meren keskimääräinen ala oli kesäkuussa mittaushistorian yhdenneksitoista pienin ja heinäkuussa viidenneksi pienin.

NASA:n animaatio havainnollistaa, miten arktinen merijää on vähentynyt tämän vuoden toukokuusta elokuuhun ulottuvalla ajanjaksolla:

Koillisväylällä jääolot ovat jälleen kerran suotuisat laivaliikenteelle. Laptevinmeren-osuudella on kuljettu jo ilman jäänmurtajan apua. Koillisväylän ensimmäinen kiinalainen kauppalaiva Hong Xing lähti kolmisen viikkoa sitten Dalianista kohti Rotterdamia. Barents Observerin uutisiin pääsi myös väylän ensimmäinen konttialus, niinikään kiinalainen Yong Sheng, jonka suuntana on Amsterdam.

Luoteisväylää kulkemaan on rekisteröitynyt tälle vuodelle 19 isompaa laivaa, kertoi CBC kaksi viikkoa sitten. Pienillä aluksilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa väylänkäyttöaikeistaan Kanadan viranomaisille, joten Luoteisväylän kulkijoiden kokonaismäärä voi olla suurempikin. Joukkoon lukeutuu seikkailijoita, jotka liikkuvat esimerkiksi erikoisrakenteisella soutuveneellä, pienemmällä soutuveneellä tai vesiskoottereilla.

Samat olosuhteet, jotka edistävät arktista merenkulkua, haittaavat jääkarhujen elämää vakavalla tavalla. Kesän ensimmäinen satelliittiseurattu jääkarhu ui maihin läntisellä Hudsoninlahdella jo heinäkuun neljäntenä päivänä. Se on jopa kuukauden aikaisemmin kuin 1980-luvun vanhoina hyvinä merijääaikoina. Jäällä oleillessaan karhut voivat saalistaa siellä eläviä rasvaisia hylkeitä, mutta maalta niiden on vaikea löytää ravitsevaa syötävää. Laihassa kunnossa olevia jääkarhuja uhkaa silloin nälkäkuolema.

Nälkään nääntyneeltä näytti ainakin päällisin puolin se luurankomaisen laiha jääkarhuyksilö, jonka The Guardian kertoo "kuolleen ilmastonmuutokseen". Kyseinen jääkarhu numero 87 löytyi kuolleena Huippuvuorilta tänä kesänä. Karhun kuolinsyytä ei päästy tutkimaan riittävän perusteellisesti, mutta merijään vähyydestä seurannut nälkiintyminen on valitettavan todennäköiseltä vaikuttava selitys.

§

Etelämantereen laidalla sijaitsevassa Pine Islandin shelfijäätikössä havaittiin noin kaksi vuotta sitten pitkä halkeama (ks. Tietoukan blogin uutiskatsaus 44/2011). Halkeamasta sai alkunsa yli 720 neliökilometrin suuruinen jäävuori B-31, joka lohkesi viime kuussa lopultakin irti emojäätiköstään. Jäävuori oli ainakin aluksi hyvin hidasliikkeinen.

Jäävuori B-31:n ja varsinkin sen emojäätikön vaiheita seurataan tarkasti muun muassa siksi, että Pine Islandin jäätikkö on Länsi-Etelämantereen nopeimmin liikkuva jäävirta. Viimeisin lohkeamislinjan yläpuolelta mitattu virtausnopeus oli 12 metriä päivässä eli yli neljä kilometriä vuodessa.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia touko-kesäkuussa 2013

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut Mauna Loan mittausasemalla viime päivinä 398-399 miljoonasosan kieppeillä. Pidemmän ajanjakson käyrä näyttää havainnollisesti, että jokavuotinen keväinen huippu on varmaankin ohi tältä erää, mutta että se oli nyt selvästi korkeampi kuin viime vuonna:

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausasemalla 17.6.2011-16.6.2013. (Kaavio © Scripps Institution of Oceanography/UC San Diego)

Kuinka ollakaan, ihmiskunnan energiantuotannosta syntyneet hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2012 ennätyksellisen suuret, raportoi kansainvälinen energiajärjestö IEA. Viime vuonna päästelimme tuolla tavoin ilmakehään 31,6 miljardia tonnia hiilidioksidia, mikä on 1,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011.

Samassa raportissa ehdotetaan neljää helppoa toimenpidettä, jotka kannattaisi tehdä tämän vuosikymmenen aikana.

Ensinnäkin on parannettava rakennusten, teollisuuden ja liikenteen energiatehokkuutta. Sen lisäksi tehottomimmat hiilivoimalat on jätettävä rakentamatta tai vähemmälle käytölle. Öljyn ja maakaasun tuotannon metaanipäästöt on puolitettava. Neljänneksi IEA esittää, että osa fossiilisille polttoaineille maksettavista tukiaisista lakkautetaan.

§

Arktinen merijää on pysytellyt yhä vain keskiarvojensa alapuolella. Jäisen meren pinta-ala oli toukokuussa keskimäärin 13,10 miljoonaa neliökilometriä. Se on tilastojen kymmenenneksi pienin toukokuinen arktisen merijään ala.

Mittaushistorian pienin toukokuinen ala ylitettiin 390 tuhannella neliökilometrillä, mutta vuosien 1979-2000 toukokuiden keskiarvo jäi vielä 500 tuhannen neliökilometrin päähän.

Koillisväylälle odotetaan tänä vuonna kaikkien aikojen vilkkainta purjehduskautta, uutisoi Barents Observer. Kulkulupa on myönnetty tähän mennessä 54 alukselle, jotka eivät tosin kaikki aio kulkea pohjoista meritietä sen koko pituudelta.

Liikenteen kasvu on ollut nopeaa Koillisväylällä viime vuosina. Vuonna 2010 vain neljä alusta kulki koko reitin. Viime vuonna sen teki jo 46 alusta.

Pohjoisesta jäämerestä tulee kesäisin lähes jäätön todennäköisesti jo ennen vuotta 2050, ennustaa eräs viimeaikainen tutkimus. Ajankohdan arvio vaihtelee tosin kymmenillä vuosilla riippuen siitä, mitä laskentamenetelmää käytetään.

Merijään määrässä havaittuihin trendeihin perustuvan laskutavan mukaan meri on avoinna kesäisin jo vuonna 2020. Globaalien ilmastomallien pohjalta laskettuna kesäisen jäättömyyden mediaaniajankohta on vasta vuoden 2060 tienoilla, mutta tutkijat ovat itse sitä mieltä, että siinä jääkato on arvioitu todellista hitaammaksi - puhumattakaan niistä vain muutaman vuoden takaisista ennusteista, joiden mukaan Pohjoisen jäämeren kesistä tulisi lähes jäättömiä vasta vuoden 2070 jälkeen.

Tutkijat olettavat, että jonkin verran jäätä tulee säilymään Kanadan arktisten saarten ja Grönlannin pohjoispuolella ympäri vuoden. Pohjoisesta jäämerestä ei siis ole tulossa aivan täysin jäätöntä edes kesäisin.

Merijäätutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä.

§

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite oli toukokuussa hyvin niukkaa. Euraasiassa toukokuu 2013 oli koko 47-vuotisen mittaushistorian vähälumisin. Ajankohtaan nähden lunta oli erityisen vähän itäisessä Siperiassa.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen pinta-ala toukokuussa vuosina 1967-2013. Pylvään pituus ja suunta kuvastavat kunkin toukokuun poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvosta (nolla-arvo pystyakselilla). Vuoden 2013 toukokuu (rivin oikeanpuoleisin pylväs) oli mittaushistorian kolmanneksi vähälumisin. (Kaavio © Global Snow Lab/Rutgers University)

§

Lämpimät kuukaudet jatkuvat, globaalisti tarkasteltuna. NASA:n tilastoissa tämän vuoden toukokuu oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin. NOAA:n katsaus kuukauden säihin ei ollut vielä ilmestynyt tätä kirjoitettaessa, mutta tullee luettavaksi aivan näinä päivinä.

Toukokuun äärevimmistä sääilmiöistä on tarjolla yhteenveto Weather Extremes -blogissa. Yksi hurjimmista tapauksista oli Teksasin osavaltion El Renossa toukokuun 31:ntena päivänä koettu maailman suurin tornado. Tämä tornado jätti maastoon jäljen, joka oli 2,6 mailia eli yli neljä kilometriä leveä, mikä on uusi ennätys.

Myös tuulen nopeudet olivat hirmuisia, joissakin osapyörteissä jopa 295 mailia tunnissa eli yli 130 metriä sekunnissa, mikä on toiseksi suurin tornadoista koskaan mitattu tuulen nopeus. Tornadon suuressa pääpyörteessä tuulen nopeus ylsi "vain" runsaaseen 80 sekuntimetriin.

Tämän videon uhkarohkeat kuvaajat jäivät eloon, mutta sama yllätyksellisesti liikkunut El Renon tornado surmasi yhteensä neljä tornadotutkijaa ja -harrastajaa, jotka olivat tuolloin liikenteessä.

§

Kesäkuun myötä alkoi tämänvuotinen hurrikaanikausi Atlantin valtamerellä. Yhdysvaltain NOAA:n ennusteen mukaan kesä-marraskuussa on odotettavissa 70 prosentin todennäköisyydellä jopa 13-20 nimettävää trooppista pyörremyrskyä (tuulen nopeus yli 39 mailia tunnissa eli runsaat 17 metriä sekunnissa).

Myrskyistä noin puolet (7-11) voisi voimistua varsinaiseksi hurrikaaniksi asti (tuulen nopeus yli 74 mailia tunnissa eli noin 33 metriä sekunnissa). Näistä hurrikaaneista edelleen 3-6 voisi saavuttaa yli 50 sekuntimetrin tuulen nopeuden.

Britannian Met Office on myös julkistanut oman hurrikaaniennusteensa. Heidän arvionsa on, samoilla todennäköisyysprosenteilla, että Pohjois-Atlantilla saadaan tällä kaudella 10-18 trooppista myrskyä, joista 4-14 yltyy hurrikaaniksi asti.

Kumpikin ennuste viittaa keskimääräistä suurempaan myrskyisyyteen tänä vuonna. Vuosina 1980-2010 on muodostunut keskimäärin 12 nimettyä trooppista pyörremyrskyä kauden aikana. Hurrikaaneja niistä on ollut keskimäärin kuusi.

Met Officen ajankohtaisia viestejä trooppisista myrskyistä voi seurata Twitterin kautta. Kulloinenkin myrskyaktiivisuus selviää havainnollisesta Weather Undergroundin maailmankartasta. Näissä merkeissä Tietoukan blogi siirtyy nyt kesätauolle, mutta toivottaa kaikille kuitenkin rauhallista ja virkistävää kesää!

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia huhti-toukokuussa 2013

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Valtamerten lämpenemisestä on tehty uusi analyysi, jossa on mukana meriveden lämpötilatietoja eri syvyyksiltä vuosilta 1958-2009. Tavoitteena oli selvittää muun muassa syvien vesien osuutta lämpenemisessä.

Tutkimuksen mukaan merivesissä on selvä lämpenemisen trendi noin vuodesta 1975 alkaen. Siinä on erotettavissa viileämpi notkahdus kahden merkittävän tulivuorenpurkauksen jälkeen (El Chichón 1982, Pinatubo 1991).

Vuosina 1997-1998 vallitsi voimakas El Niño -sääilmiö. El Niñon aikana valtameristä siirtyi veden haihtumisen myötä suuri määrä lämpöä ilmakehään. Sekin näyttää aiheuttaneen notkahduksen meriveden lämpötiloihin. Ilmakehän puolella oli siis lämmintä; vuodesta 1998 tuli mittaushistorian siihen mennessä lämpimin vuosi.

Vuoden 1999 jälkeen valtamerten lämpeneminen on jatkunut "dramaattisella tavalla". Aiempiin vaiheisiin verrattuna uutta on ollut se, miten nopeaa lämpeneminen on myös yli 700 metrin syvyydessä. Siellä on tapahtunut noin 30 prosenttia valtamerten koko lämpenemisestä viimeisen vuosikymmenen aikana.

Valtameriin on varastoitunut noin 90 prosenttia siitä lisälämmöstä, jota maapallon ilmastojärjestelmään on kertynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tämä diptyykki on koottu satelliittikuvista ja siinä näkyy suunnilleen puolet merien vallitsemasta planeetastamme. (Kuva © NASA)

Tutkimus valtamerten lämpenemisestä julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Artikkeli on luettavissa myös tutkimukseen osallistuneen Kevin Trenberthin nettisivuilla.

Meriveden lämpeneminen tuntuu konkreettisesti siinä mitä lajeja kalastajat saavat pyydettyä. Vuoden 1970 jälkeen lämpimissä vesissä viihtyvien lajien osuus kalansaaliista on kasvanut sekä trooppisilla että ei-trooppisilla merialueilla.

Tutkijat määrittelivät 990 mereisen kalan ja selkärangattoman levinneisyysalueen vuosina 1970-2000. Levinneisyysalueen perusteella laskettiin mikä on kunkin lajin suosima keskimääräinen lämpötila (meren pinnassa).

Sitten analysoitiin, minkä lämpötilan lajeja tuli saaliiksi kalastuksellisesti tärkeimmillä merialueilla vuosina 1970-2006.

Lopuksi laskettiin kalastusalueille "saaliin keskilämpötila". Tämä tunnusluku muodostettiin muun muassa painottamalla alueen saalislajivalikoimaa kunkin lajin vuosittaisilla saalismäärillä.

Lauhkeilla ja subtrooppisilla vyöhykkeillä "saaliin keskilämpötila" nousi vuosien 1970 ja 2006 välillä noin 0,23 celsiusastetta vuosikymmenessä.

Trooppisella vyöhykkeellä "saaliin keskilämpötila" nousi aluksi, vuosina 1970-1980. Vähänkään viileämmässä viihtyvien lajien osuus saaliista väheni silloin. Tropiikki ei valitettavasti voi saada niiden tilalle täydennystä tropiikkia lämpimämpien seutujen lajeista, koska sellaisia seutuja ei ole.

Kalastajien saaliiksi saaman lajiston köyhtymisellä voi olla vakavia seurauksia tropiikin rannikkoväestön ruokaturvalle. Kuva on Gambiasta vuodelta 2003. (Kuva: Anguskirk/Creative Commons)

Kalansaalistutkimus julkaistiin Nature-lehdessä.

§

Yhdysvaltojen kansallinen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC on mukana hankkeessa, jossa digitoidaan ja analysoidaan varhaisimpia Nimbus-satelliiteilla tehtyjä havaintoja napa-alueiden merijäästä. Joitakin analyysituloksia syyskuun 1964 vanhoista satelliittikuvista on saatu jo julkaisukuntoon.

Syyskuu on sitä aikaa vuodesta, jolloin arktisen merijään laajuus on pienimmillään. Nimbus 1 -aineiston mukaan arktisen merijään ala syyskuussa 1964 oli lähellä vuosien 1979-2000 syyskuiden keskiarvoa. Tulos viittaa siihen suuntaan, että arktisen merijään kesäinen laajuus on voinut olla 1960- ja 1970-luvulla vielä suhteellisen vakaa.

Eteläisellä napa-alueella merijää on syyskuussa laajimmillaan. Nimbus 1 -analyysin mukaan antarktisen merijään laajuus oli syyskuussa 1964 noin 19,7 miljoonaa neliökilometriä. Se on suurin piirtein 260 tuhatta neliökilometriä enemmän kuin vuosien 1979-2012 suurinkaan antarktinen maksimi.

§

Huhtikuussa 2013 arktisen merijään ala oli keskimäärin 14,37 miljoonaa neliökilometriä, mikä on perinteisissä tilastoissa seitsemänneksi pienin huhtikuinen lukema. Se on noin 630 tuhatta neliökilometriä (eli nelisen prosenttia) pienempi kuin huhtikuiden keskiarvo vuosina 1979-2000.

Huhtikuun keskilämpötiloissa oli taas mielenkiintoista hajontaa, kuten kartalta näkyy. Globaalisti laskettuna viime kuu oli mittaushistorian 13:nneksi lämpimin huhtikuu sekä NASA:n että NOAA:n tilastojen mukaan.

Huhtikuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmempi huhtikuu on merkitty sinisillä sävyillä, keskimääräistä lämpimämpi punaisilla. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. (Kartta © NOAA)

§

Kaupallisella alalla myynnin lisäämisessä on ollut tapana luottaa siihen pienuuden illuusioon, jonka syntyy kun tasaluku jätetään hieman vajaaksi. Kärsiiköhän ilmastonsuojelu samasta illuusiosta? Maapallolla on eletty koko 2000-luku ilmakehässä, jossa on "vielä vain" noin 370, 380 tai 390 miljoonasosaa hiilidioksidia.

Viime vuoden keväänä tuo houkutteleva "tarjous" alkoi vanhentua, kun neljänsadan miljoonasosan hiilidioksidipitoisuus alkoi ylittyä syrjäseutujen mittausasemilla jopa kuukausikeskiarvoissa (ks. Tietoukan blogin ilmastouutiset 22/2012).

Sama pyöreä luku on ollut ajankohtainen myös tänä keväänä. Havaijin Mauna Loan mittausasemalla hiilidioksidin vuorokautinen keskiarvo ylitti 400 miljoonasosaa ensimmäistä kertaa sikäläisessä mittaushistoriassa. Mauna Loan mittaustoiminta alkoi vuonna 1958. Neljänsadan ylityksiä on tapahtunut tänä vuonna muuallakin (pdf).

Neljänsadan miljoonasosan ylittymisen merkitys on enemmän symbolinen kuin tieteellinen, mutta ei kannata aliarvioida ilmastonsuojelun psykologista puolta. Miltä tuntuu vaikka sellainen ajatus, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei laske alle neljänsadan enää meidän elinaikanamme? Nykymenolla nousemme 450 miljoonasosaan vuoteen 2038 mennessä. Toivottavasti edes se kuulostaa paljolta ja saa ihmiset toimimaan asiassa entistäkin päättäväisemmin.

Mauna Loan tuorein tieto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta löytyy nyt päivittäin uudelta kätevältä sivustolta The Keeling Curve. Tietoukan blogi suosittelee! Tämän vuoden korkein vuorokautinen keskiarvo saattaa olla vasta tulossa.

Kuvankaappaus keelingcurve.ucsd.edu-sivustolta 21.5.2013.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.