2012-11-28

Ulkomaisia ilmastouutisia loka-marraskuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Uuden arktisen merijään muodostuminen on ollut nopeaa tämänvuotisen minimin jälkeen. Jäisen meren alue kaksinkertaistui lokakuun aikana. Marraskuulle tultaessa merijäätä oli silti huomattavasti ajankohdan keskiarvoa vähemmän. Beaufortin-, Barentsin- ja Karanmeri olivat yhä suurelta osin jäättömiä. Avovesialueiden yllä ilma pysyi keskimääräistä lämpimämpänä.

Jään keskimääräinen ala oli lokakuussa 7,0 miljoonaa neliökilometriä. Se on satelliittiavusteisen mittaushistorian toiseksi pienin arktisen merijään lokakuinen ala. Lukema jäi noin 2,3 miljoonaa neliökilometriä eli noin 25 prosenttia pienemmäksi kuin vuosien 1979-2000 lokakuiden keskiarvo.

Tätä kirjoitettaessa arktista merijäätä oli vieläkin keskimääräistä vähemmän:


Arktisen merijään ala 26.11.2012. Saman ajankohdan mediaaniala vuosina 1979-2000 on merkitty karttaan oranssilla ääriviivalla. (Kartta © NSIDC)

§

Grönlannin jääpeitteen tilaa tarkkaileva Tanskan ja Grönlannin geologinen tutkimuslaitos GEUS kertoo, että vuosi 2012 on ollut "jäätikön terveydelle toiseksi pahin vuosi" sen jälkeen, kun he aloittivat tämän mittaushankkeensa vuonna 2001. Eteläisimmässä Grönlannissa havaittiin jäätikön ohentuneen tänä vuonna peräti 8,3 metriä (mittausasema QAS_L).

§

Grönlannin ja Etelämantereen ulkopuolella sijaitsevien, eli siis maailman vähäisempien jäätiköiden sulamisesta on julkaistu uusi arvio. Innsbruckin yliopiston tutkijat tekivät laskelmia siitä, miten paljon jäätiköiden sulaminen on nostanut merenpintaa vuosina 1902-2009, ja paljonko lisänousua on odotettavissa vuoteen 2100 mennessä, ja miten tilanne kehittyy vielä sen jälkeen.

Vuoden 1900 jälkeen maailman merenpinta on noussut eri syistä yhteensä noin 20 senttimetriä. Innsbruckilaisten mukaan vähäisempien jäätiköiden sulamisen osuus siitä on noin yksitoista senttimetriä. Kuluvan vuosisadan aikana merenpinta noussee samasta syystä vielä noin 15-22 senttimetriä.

Jäämassan hupeneminen (siis muualla kuin Grönlannissa tai Etelämantereella) tulee ehkä olemaan nopeimmillaan joskus 21:nnen vuosisadan loppupuoliskolla, ja jäätiköt saavuttavat uuden tasapainotilan mahdollisesti 2200-luvulla. Pahimmassa tapauksessa tuo tasapaino tarkoittaa sitä, että vuoristojäätiköistä on jäljellä vain kaikkein korkeimmalla sijaitsevat pienet rippeet.

§

Maailman vuosittaisten hiilidioksidipäästöjen on annettu kasvaa taas ennätyssuuriksi. Vuoden 2011 päästöt fossiilisista energianlähteistä ylsivät 34 miljardiin tonniin, tiedottaa uusiutuvan energian instituutti IWR. Lukua sopii verrata vuoden 1990 päästöihin, jotka olivat 22,7 miljardia tonnia. Kyseessä on siis järkyttävä viidenkymmenen prosentin kasvuryöpsähdys kahdessa vuosikymmenessä.

Eipä ihmekään, että myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi vuonna 2011 uudelle ennätystasolle (WMO Greenhouse Gas Bulletin No. 8, pdf). Pitoisuus oli viime vuonna keskimäärin 390 miljoonasosaa. Teollinen vallankumous lieveilmiöineen on näin lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä noin neljälläkymmenellä prosentilla 1700-luvun puolivälin jälkeen. Hiilidioksidi on pitkäikäisistä kasvihuonekaasuista merkitykseltään suurin.

Myös metaanin ja typpioksiduulin pitoisuudet ovat nyt ennätyksellisen korkeat. Olemme aiheuttaneet kasvihuonekaasupäästöillämme sen, että niistä johtuva säteilypakote eli ilmastoa lämmittävä vaikutus oli vuonna 2011 jo 30 prosenttia suurempi kuin vuonna 1990.

§

Alueellisesta ilmastosta eri puolilla maailmaa on julkaistu tutkimus, jossa vertailtiin lämpötilahavaintoja vuosilta 1920-2010. Näiden laskelmien mukaan luonnollisen vaihtelun ylittävä muutos näkyy jo 40 prosentilla trooppisista ja 20 prosentilla muista alueista. Jotkin alueet ovat viilenneet, mutta enimmissä tapauksissa alueellinen ilmasto on lämmennyt, ja se on lämmennyt selkeimmin kesäkauden osalta.

Tässä on siis kyseessä ilmiö, joka on lähempänä arkikokemusta kuin jokin tietokonemallien osoittama maailman keskilämpötilan trendi. Kyseessä on muutos, jonka ihminen voi kokea tapahtuneen jo oman elämänsä aikana. Jos tuntuu siltä, että lapsuudessa kesät olivat toisenlaisia kuin nykyään, ne saattoivat tosiaankin olla sitä.

§

Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä todella paljon ja todella nopeasti. Tästä kiusallisen väistämättömästä tarpeesta ovat viime viikkoina muistuttaneet muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP, Maailmanpankki, Kansainvälinen energiajärjestö IEA ja konsulttiyritys PricewaterhouseCoopers.

Jos nykymeno jatkuu, maailman keskilämpötila voi nousta usealla asteella vielä tämän vuosisadan aikana, eikä sitä pidetä mitenkään turvallisena vaihtoehtona. Ainakaan siihen ei voi vedota, etteikö ilmastokatastrofien uhasta olisi varoitettu. Yllä mainitut raportit eivät ole ensimmäisiä laatuaan, vaan tämä lajityyppi alkaa muodostua jo perinteeksi.

§

Suunnanmuutosta odotellessa kuittaamme taas yhden maailmanlaajuisesti tarkasteltuna lämpimän kuukauden. Lokakuu 2012 oli Yhdysvaltain NOAA:n mukaan mittaushistorian viidenneksi lämpimin lokakuu. Jos loppuvuosi jatkuu yhtä lämpimissä merkeissä, vuodesta 2012 tulee lämpimin La Niña -vuosi, joka on havaittu vuonna 1950 aloitetussa seurannassa.

NASA:n lämpötilastoissa lokakuu 2012 nousi kakkossijalle. Pitkän aikavälin (1951-1980) keskiarvoa kylmempi lokakuu on koettu viimeksi vuonna 1992 ja keskiarvoa kylmempi mikä tahansa kuukausi vuoden 1994 helmikuussa. Muistatko millaista silloin oli? Nuo ajat lukeutuvat osalla meistä juuri niihin legendaarisiin lapsuusvuosiin.

§

Atlantin alueen "virallinen" hurrikaanikausi on päättymäisillään. Nimen saaneita myrskyjä on muodostunut tähän mennessä yhdeksäntoista, niistä viimeisimpänä trooppinen pyörremyrsky Tony. Keväällä laaditut ennusteet ylittyivät siis selvästi myrskyjen lukumäärän osalta.

Tämä kauden mielenkiintoisimpiin myrskyihin lukeutuu Nadine, joka jatkui yli 21 vuorokauden ajan ja josta tuli siten havaintohistorian toiseksi pitkäkestoisin trooppinen pyörremyrsky Atlantin alueella.

Kauden voimakkain hirmumyrsky on ollut hurrikaani Sandy. Siitä kasvoi muun muassa läpimitaltaan suurin Atlantilla koskaan havaittu trooppinen pyörremyrsky:

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

2012-10-31

Ulkomaisia ilmastouutisia syys-lokakuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Tämän vuoden syyskuusta tuli yksi lämpimimmistä mitä on koettu vuoden 1880 jälkeen. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan viime kuu oli mittaushistorian lämpimin syyskuu, yhdessä vuoden 2005 syyskuun kanssa. NASA:n mukaan syyskuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.


Syyskuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät lämpötilat on merkitty sinisellä värillä, lämpimämmät punaisella. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskilämpötilasta. (Kartta ©: NOAA)

§

Ennätyksellisen äärevää säiden vaihtelua on koettu tänä vuonna ainakin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Iso-Britanniassa kevät alkoi vuosisadan kuivimpana, mutta kuivuus päättyi äkisti mittaushistorian sateisimpaan huhti-kesäkuuhun, ja sateiden aiheuttamista tulvista on kärsitty vielä sen jälkeenkin. Englannin ja Walesin alueella rikkoutui huhti-heinäkuun sade-ennätys; tämä kadehdittavan pitkä havaintosarja ulottuu vuoteen 1766. Olosuhteiden vaihdos kuivasta märkään oli epätavallinen myös vuodenaikansa puolesta.

Yhdysvalloissa tammi-syyskuun sääoloista laskettu ilmaston ääripäiden indeksi USCEI (U.S. Climate Extremes Index) nousi historiansa korkeimpaan arvoon, 45 prosenttiin. Se tarkoittaa käytännössä, ja hieman yksinkertaistaen, että melkein puolella Yhdysvaltojen pääalueesta lämpötila, kuivuus tai sateisuus saavutti lukemat, jotka olivat niin harvinaisia että sijoittuivat jakauman ylimpään tai alimpaan desiiliin.

§

Arktista merijäätä on edelleenkin ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Koillisväylä oli vielä kaksi viikkoa sitten suurelta osin jäätön. Väylän kautta oli kuljetettu siihen mennessä tällä purjehduskaudella jo yli miljoona tonnia rahtia. Se on Koillisväylän rahtiennätys, uutisoi Barents Observer.

Koillisväylällä on rahdattu tällä kaudella muun muassa rautamalmia Murmanskista Kiinaan ja lentopolttoainetta Etelä-Koreasta Suomeen. Purjehduskauden odotetaan venyvän tänä vuonna marraskuulle asti.

Jääkadosta on ollut myös epätavallista haittaa venäläisille. Heidän arktiseen tutkimukseensa on kuulunut jo 1930-luvulta lähtien sarja merijäälle pystytettyjä tutkimusasemia. Sarjan viimeisimmän aseman, "Pohjoisnapa 40:n" pystyttäjät joutuivat huomaamaan, että alustaksi sopivan jäälautan löytäminen oli nyt työläämpää kuin koskaan. Sarjan edellinen asema, "Pohjoisnapa 39", jouduttiin aiemmin tänä vuonna siirtämään jäälautalta toiselle, kun ensimmäinen lautta rupesi hajoamaan kesken kaiken.

§

Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä irtosi heinäkuussa noin 120 neliökilometrin kokoinen jäävuori PII-2012 (ks. Tietoukan blogi 29.8.2012). Se on ehtinyt ajelehtia noin yhden kilometrin päivänopeudella hyvän matkaa kohti Baffininlahtea. Satelliittikuvista koottu animaatio näyttää, miten jäävuori on alkanut hiljalleen hajota pari kuukautta jatkuneella merimatkallaan:

§

Maapallon vastakkaiselta napa-alueelta kuuluu onneksi iloisempia uutisia. Etelänavan otsoniaukko oli tänä vuonna toiseksi pienin kahteenkymmeneen vuoteen. Aukon keskimääräinen pinta-ala jäi 17,9 miljoonaan neliökilometriin. Syyskuun 22:ntena päivänä mitattu tämänvuotinen maksimikin oli vain 21,2 miljoonaa neliökilometriä.

Historian tähän asti laajin otsoniaukko mitattiin eteläisen napa-alueen yllä 6.9.2000. Silloin aukko oli pinta-alaltaan 29,9 miljoonaa neliökilometriä eli melkein puolet suurempi kuin nykyään.

Otsoniaukko ei ole itse asiassa täysin vailla otsonia, vaan kyseessä on vain stratosfäärin otsonikerroksen ohentuma. Tänä vuonna aukko ei ollut pystysuunnassakaan mitattuna pahimmasta päästä. Otsonia oli "aukossa" toiseksi eniten kahteenkymmeneen vuoteen.

Otsonikerroksen toipuminen on hidasta, koska ihmisen tuottamat otsonikerrosta tuhoavat yhdisteet hajoavat ilmakehässä hitaasti. Antarktinen otsonikerros palautunee entiselleen eli 1980-luvun alun vahvuuteen vasta vuoden 2065 paikkeilla. Tämä on kuitenkin toimiva esimerkki siitä, että ympäristöä voidaan suojella kansainvälisin sopimuksin. Otsonikerrosta turvaava Montrealin pöytäkirja on ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifoineet.

Kemikaalien lisäksi myös stratosfäärin lämpötila vaikuttaa otsonin määrään. Tänä vuonna siellä oli suhteellisen lämmintä, mikä oli hyväksi otsonille.


Etelämantereella työskentelevät tutkijat valmistelevat kaasupalloa, joka nostaa otsoninmittauslaitteen ylös ilmakehään 30 kilometrin korkeuteen asti. (Kuva © NOAA)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.

2012-09-26

Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2012

Havaintoja viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.

§

Arktisen merijään määrä kävi dramaattisen pienissä lukemissa tällä kesäkaudella. Vanha, vuonna 2007 mitattu ennätys rikkoutui jo elokuun puolella. Sen jälkeen jään hupeneminen jatkui vielä kolmisen viikkoa. Alustavien tietojen mukaan arktisen merijään vuoden 2012 minimi saavutettiin lopulta syyskuun 16:ntena päivänä, jolloin jäisen meren ala oli enää vain noin 3,41 miljoonaa neliökilometriä.


Arktisen merijään ala 16.9.2012. Jääpeitteiseksi luokitellut paikat on merkitty karttaan valkoisella värillä. Oranssilla viivalla on merkitty jäisen meren keskimääräinen (mediaani) ala tänä samana syyskuun päivänä vuosina 1979-2000. (Kartta © National Snow and Ice Data Center)

Uusi ennätys on hätkähdyttävät 49 prosenttia pienempi kuin arktisen merijään keskimääräinen minimi vuosina 1979-2000. Myös ero entiseen ennätykseen eli vuoden 2007 minimiin on suuri. Jäinen merialue kutistui tänä vuonna 760 tuhatta neliökilometriä eli 18 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2007.

Ohuen ja nuoren, siis alle yksivuotisen jään osuus koko arktisesta merijäästä on käynyt yhä hallitsevammaksi. Sellainen ohut jää murtuu ja sulaa helposti. Jään ohuus oli todennäköisesti tärkein syy tämänkesäiseen laajamittaiseen jääkatoon, arvioi Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus (NSIDC) tiedotteessaan.

Uusi ennätys koskee vuodesta 1979 lähtien tehtyjä satelliittiavusteisia jääalan mittauksia. Tämänvuotinen ennätyslukema voi vielä pienentyäkin hieman, jos Pohjoisella jäämerellä puhaltavat tuulet liikuttelevat jäljellä olevia jäälauttoja juuri sopivasti. NSIDC luokittelee merialueen jääpeitteiseksi, jos sen pinta-alasta yli 15 prosenttia on jäässä.

§

Päättynyt kesä oli globaalisti tarkasteltuna suhteellisen lämmintä aikaa. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan kesä-elokuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesä-elokuu maailmassa. NASA:n mukaan kesä-elokuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin.


Kesä-elokuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät alueet on merkitty sinisellä ja keskiarvoa lämpimämmät punaisella värillä. Puuttuvan datan alueet on jätetty harmaaksi. (Kartta © NOAA/National Climatic Data Center)

§

Merenpinnan tason havaituista muutoksista on julkistettu uusi yhteenveto tieteellisessä kokouksessa, joka on parhaillaan käynnissä Venetsiassa. Tutkijat ovat laskeneet, että merenpinta on noussut vuosina 1992-2010 maailmanlaajuisesti keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Merenpinnan tason nousua aiheuttavat muun muassa meriveden lämpölaajeneminen ja maa-alueilla sijaitsevien jäämassojen sulaminen.

Alueellinen vaihtelu kannattaa huomata tässäkin asiassa. Maapallolla on merialueita, joilla merenpinta on noussut jopa kymmenisen millimetriä vuodessa. Joillakin alueilla merenpinta on puolestaan laskenut saman verran. Kartta havainnollistaa merenpinnan tason muutoksessa mitattuja eroja:


Merenpinnan tasossa havaittu muutos lokakuusta 1992 maaliskuuhun 2010. Tummanpunaisella värillä on merkitty alueet, joilla merenpinta on noussut keskimäärin senttimetrin verran vuodessa. Toinen ääripää, senttimetrin lasku vuodessa, on merkitty tummansinisellä. Tähän alustavaan karttaan on koottu usean eri satelliitin avulla tehtyjä korkeusmittaustuloksia. (Kartta © ESA CCI project)

§

Brasilian Amazonin metsäkato jatkaa yhä hidastumistaan, ainakin vuositasolla, kertoo trooppisen luonnon tilaa seuraava Mongabay.com. Tämän vuoden heinäkuun lopussa päättynyt kahdentoista kuukauden jakso oli ilmeisesti taas uusi ennätysvuosi, eli metsää hävitettiin silloin vähemmän kuin yhtenäkään vastaavana jaksona vuoden 1988 jälkeen. Laskutavasta riippuen metsää hävitettiin nyt noin 1047 neliökilometriä tai noin 2011 neliökilometriä. Edelliseen 12 kuukauden jaksoon verrattuna se on noin kolmanneksen tai viidenneksen vähemmän.

§

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides arviointiraportti ilmestynee vuosina 2013-2014. Sitä odotellessa meitä ilahduttaa Amerikan meteorologinen seura (AMS), joka on päivittänyt lausuntonsa ilmastonmuutoksesta. Se on vain muutaman liuskan mittainen, hieman USA-painotteinen, mutta silti ihan hyvä tiivistelmä globaaleistakin ilmastoasioista, jotka liittyvät nimenomaan elottoman luonnon ilmiöihin. Suosittelemme AMS:n tekstiä englannintaitoisille lukijoille, jotka tarvitsevat lyhyehköä, vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen tukeutuvaa yhteenvetoa ilmastonmuutoksen pääseikoista.

Mitään mullistavia uutisia lausunto ei siis sisällä, mutta päättyy vakavaan ajatukseen: Maapallo on ainoa tiedossamme oleva planeetta, joka pystyy ylläpitämään ihmiselämää, joten olkaamme äärimmäisen varovaisia sen suhteen!

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.