Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 45/2010

Havaintoja viime viikon (8.11.2010-14.11.2010) uutisista:

Ilmakehän alin kerros, troposfääri, on lämmennyt suurin piirtein teorioiden ja ilmastomallien ennakoimalla tavalla. Tähän näkemykseen päädyttiin katsauksessa, jossa tarkasteltiin ilmastoon liittyvää havaintodataa ja tutkimustuloksia neljän viime vuosikymmenen ajalta.

Kun ensimmäiset ilmastomallit laadittiin 1960-luvulla, oletettiin että kun kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä kasvaa ja maanpinta lämpenee, troposfäärikin lämpenee sen myötä.

Troposfääriä koskeva oletus ei ole muuttunut merkittävästi, vaikka ilmastomallit ovat kehittyneet huomattavasti 1960-luvun jälkeen. Oletus troposfäärin lämpenemisestä on myös sopusoinnussa sen kanssa, mitä ilmakehän fysiikasta tiedetään.

1990-luvulla troposfäärissä ei havaittu odotusten mukaista lämpenemistä, ei varsinkaan tropiikissa. Se on herättänyt epäilyksiä lämpenemisen todellisuuden ja mallien luotettavuuden suhteen. Nyt julkaistun katsauksen mukaan sekään havainto ei kuitenkaan lopulta ole ristiriidassa alkuperäisin lämpenemisoletuksen kanssa, mikäli havaintojen ja mallien epätarkkuudet huomioidaan.

Troposfäärin lämpenemistä käsittelevä katsaus julkaistiin Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate Change -lehdessä. Siitä uutisoi Reuters.

Karibianmerellä ja trooppisella Atlantilla tapahtui vuonna 2005 pahin niillä alueilla koskaan havaittu korallien haalistuminen. Paikan päällä tutkituista koralleista yli kahdeksankymmentä prosenttia osoittautui haalistuneiksi. Haalistumisella havaittiin vahva yhteys meriveden poikkeuksellisen korkeisiin lämpötiloihin.

Tämä oli perusteellisin kyseisellä merialueella koskaan tehty korallien haalistuneisuuskartoitus. Kenttätutkimusten kohteet ja ajankohta valittiin satelliittikuvien avulla. Tutkimusta tehtiin 22 valtion alueella.

Korallien haalistuminen on paljon enemmän kuin vain ihmisen kokema esteettinen haitta. Korallissa havaittava värin menetys voi johtua esimerkiksi siitä, että korallieläimen leväsymbiontti on kuollut tai poistunut korallista, kun meriveden lämpötila on noussut liian korkeaksi. Koska korallieläin on sopeutunut saamaan ravintoa leväkumppaninsa avulla, se voi kuolla jos haalistuneisuus jatkuu pitkään.

Monilla niistä Karibian ja trooppisen Atlantin paikoista, joissa kenttätutkimuksia tehtiin vuonna 2005, yli neljäkymmentä prosenttia koralleista kuoli. Normaalioloissa korallien kuolleisuus olisi ollut ehkä vain neljä prosenttia.

Koralliriutat ovat maailman meriekosysteemin erittäin tärkeä osa. Näistä "meren sademetsistä" on laskettu koituvan ihmisille suoraa taloudellista hyötyä lähes kolmensadan miljardin euron arvosta vuosittain.

Sukeltaja tutkii Montastraea-riuttaa, jossa on haalistuneita koralleja (kumpareessa erottuvat valkeat möykyt). Kuva on otettu vuonna 2005 Saint Croix'n vesillä Yhdysvaltain Neitsytsaarilla. Ritilöityä kehikkoa käytetään neliömetrin suuruisten alojen arvioimiseen tutkimusta varten. (Kuva: NOAA)

Karibianmerellä on havaittu korallien haalistumista myös tänä vuonna. Paikoitellen haalistuminen on nyt jopa pahempaa kuin vuonna 2005.

Korallitutkimus julkaistiin PLoS ONE -lehdessä.

Kuluva vuosi on ollut koko maailman mittakaavassa ennätyksellisen lämmin. NASA:n mukaan tämän vuoden tammi-lokakuu oli mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuu. Saman tahon mukaan tämä lokakuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin lokakuu. NOAA:n vastaava raportti ei ollut vielä valmistunut tätä kirjoitettaessa, mutta julkaistaneen lähipäivinä.

Viime aikojen lämpötiloista kirjoitti Climate Progress.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 44/2010

Havaintoja viime viikon (1.11.2010-7.11.2010) uutisista:

Grönlannin länsirannikon jäätiköissä on ehkä käynnissä sulamisvesien nopeuttama lämpeneminen, jota ei ole erityisemmin osattu huomioida aikaisemmissa mallinnuksissa.

Jos pelkästään lämmin ilma lämmittää jäätikköä, sen lämpeneminen on hidasta ja voi kestää esimerkiksi vuosisatoja tai -tuhansia.

Jäätikön pinnalta sen sisuksiin valuvat sulamisvedet lämmittävät jäätä huomattavasti nopeammin. Tästä tapahtumasta käytetään nimitystä kryohydrologinen lämpeneminen. Sulamisvesien läpäisemä jää voi lämmetä jopa vuosikymmenessä.

Kun jää lämpenee, sen viskositeetti vähenee ja jäävirran nopeus kasvaa, mikä edistää mereen päättyvän jäätikön sulamista. Jäätikön virtaus puolestaan on yksi niistä voimista, joiden vaikutuksesta jäätikön pintaan repeilee halkeamia.

Tutkijoiden saamat tulokset kuulostavat varsin huolestuttavilta, mutta tutkimukseen osallistunut Konrad Steffen rauhoittelee, että kryohydrologinen lämpeneminen ei silti "soita kuolinkelloja" Grönlannin jääkilvelle. Steffen arvioi lehdistötiedotteessa, että Grönlannin jääkilven sulaminen kokonaan veisi joka tapauksessa tuhansia vuosia.

Sulavesilammikoita jäätikön pinnalla Grönlannissa. Liikkuvan jäätikön pinta halkeilee. Kun vesi valuu jäätikön halkeamiin, ympäröivä jää lämpenee suhteellisen nopeasti. (Kuva: Konrad Steffen/CIRES)

Jäätikkötutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kirjoittivat Yale Environment 360 ja CO₂-raportti.

Meriveden happamoituminen voi romahduttaa korallieläinten lisääntymiskyvyn. Happamoitumisen haittavaikutuksia ilmenee kaikissa korallieläinten elinkierron alkupään vaiheissa. Hedelmöitys, toukkien kiinnittyminen kasvualustaan, ja kiinnittymistä välittömästi seuraava varhainen kasvuvaihe kärsivät merkittävästi.

Tällaisia havaintoja saatiin, kun Acropora palmata -korallieläinlajia altistettiin sellaisille hiilidioksidipitoisuuksille, joita on ehkä odotettavissa luonnonympäristössä vielä tämän vuosisadan aikana. Kun hiilidioksidi liukenee meriveteen, merivesi muuttu happamammaksi. Acropora palmatan tapauksessa happamoituminen voi heikentää lisääntymismenestystä jopa 73 prosenttia jo pelkästään hedelmöittymisen ja toukkien kiinnittymisen osalta.

Acropora palmata on riuttojen muodostajana erittäin tärkeä korallieläinlaji, joka on taantunut viime vuosikymmeninä Karibianmerellä niin pahasti, että se on luokiteltu Yhdysvalloissa uhanalaiseksi lajiksi. Koralliriuttojen kyky toipua vaurioista voisi vaarantua vakavasti, jos palmatan suvullinen lisääntyminen häiriintyisi siten kuin tässä tutkimuksessa havaittiin.

Korallitutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä, ja siitä uutisoi Mongabay.com.

Entä mikä on valtamerten happamoitumistilanne juuri nyt? The Great Beyond raportoi Amerikan geologisen seuran (Geological Society of America) viimeviikkoisesta kokouksesta, että ainakin joillain arktisilla merialueilla happamoituminen on edennyt ennakoitua nopeammin. Muutos on tapahtunut vähintään muutamaa vuotta ripeämmin, kuin mitä tietokonemallien perusteella odotettiin.

Vastakkaiselta puolelta maapalloa, Eteläiseltä jäämereltä, saadaan puolestaan esimerkki veden lämpötilojen merkityksestä merieläimille:

Seitsemäntoista kivirapulajin (Lithodidae) levinneisyyttä tutkittiin tarkkaan, jotta saataisiin tietoa miten niiden luontainen levinneisyys riippuu ympäristön lämpötiloista. Näyttää siltä, että kiviravut eivät pysty levittäytymään vesiin, jotka ovat kylmempiä kuin 0,5 celsiusastetta.

Antarktisten merialueiden lämpeneminen uhkaa valitettavasti muuttaa olot suotuisiksi kiviravuille. Kiviravuilla on taloudellista merkitystä kalastuksen kohteena, mutta niillä voisi olla uudella esiintymisalueella tuhoisa vaikutus muihin eliölajeihin. Kiviravut ovat petoja, jotka pystyvät syömään kovakuorisiakin eläimiä, eikä niillä olisi edes kilpailijoita antarktisen mannerjalustan merialueilla. Kiviravut voitaisiin kokea siellä ennenkaikkea haitallisina vieraslajeina.

Paralomis elongata kuuluu kivirapujen heimoon (Lithodidae). Tämä yksilö löytyi Bouvet'nsaaren vesiltä. (Kuva: Sven Thatje/SOES)

Tutkimus kivirapujen lämpötilavaatimuksista julkaistiin Polar Biology -lehdessä. Siitä kertoivat Knight Science Journalism Tracker ja SciencePoles.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 43/2010

Havaintoja viime viikon (25.10.2010-31.10.2010) uutisista:

Nousevista lämpötiloista on ehkä tulossa tärkein maailman metsä- ja maastopalojen esiintyvyyttä määräävä tekijä tämän vuosisadan kuluessa. Samalla ympäristön alttius tulipaloille uhkaa nousta ennennäkemättömälle tasolle.

Viime vuosituhannella, aina teolliseen vallankumoukseen asti, sademäärä oli tärkein palojen esiintymiseen vaikuttava tekijä. Teollisen vallankumouksen ja siihen liittyneen väestönkasvun myötä ihmistoiminnasta tuli palojen kannalta vaikuttavin tekijä. Ihmistoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ihmisten välitöntä vaikutusta, kuten palojen sytyttämistä ja sammuttamista.

NASA:n tutkijoiden laatima uusi, entisiä kattavampi mallinnus viittaa nyt siihen, että ihmisen suoran vaikutuksen parisataa vuotta kestänyt valtakausi olisi päättymässä ja ilmasto olisi ottamassa hallitsevan asemansa takaisin.

Jos kasvihuonekaasupäästöjen annetaan lisääntyä vapaasti ja väestökin jatkaa nykyisenlaista kasvuaan, palot runsastuvat maailmanlaajuisesti keskimäärin viisi prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Viiden prosentin kasvu olisi vielä kohtuullista, mutta siihen sisältyvä alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta:

Metsä- ja maastopalojen määrän muutos pinta-alaa kohti tämän vuosisadan kuluessa, jos IPCC:n A2-skenaario toteutuu. Siniset sävyt ilmentävät palojen vähenemistä, keltaiset-oranssit runsastumista. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi muutos. Valkoiseksi jätetyillä maa-alueilla ei oleteta tapahtuvan merkittäviä muutoksia. (Kartta: NASA/GISS/Pechony)

Palojen odotetaan jopa vähenevän merkittävästi esimerkiksi laajoilla alueilla Pohjois-Euroopassa, päiväntasaajan Afrikassa, päiväntasaajan Etelä-Amerikassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa.

Palofrekvenssin arvellaan kasvavan suurimmassa osassa Välimeren aluetta ja Keski-Eurooppaa. Palojen runsastuminen leimaa myös muun muassa Siperiaa, Keski- ja Etelä-Aasiaa, eteläistä Afrikkaa, läntistä Pohjois-Amerikkaa ja käytännössä koko Australiaa.

Niissä skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasupäästöjä on rajoitettu ja väestökin kasvaa vähemmän, palofrekvenssi näyttäisi kasvavan paljon enemmän kuin viisi prosenttia, keskimäärin jopa 20-35 prosenttia. Taustalla on oletus ihmisten harjoittamasta palontorjunnasta: mitä enemmän väkeä, sitä enemmän ponnistellaan tulipalojen sammuttamiseksi.

Tulipalotutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä.

Metsäpalonäkymä Montanasta. Luoteis-Yhdysvalloissa metsäpalot lienevät paikoitellen harvenemaan, paikoitellen yleistymään päin. (Kuva: John McColgan, Alaska Forest Service)

Ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden "lannoittava" vaikutus voi hiipua jo vuosikymmenessä. Tällainen havainto saatiin, kun tutkittiin lännenambrapuun (Liquidambar styraciflua) kasvua hiilidioksidilla rikastetuissa oloissa Tennesseessä Yhdysvalloissa.

Puut altistettiin yhdentoista vuoden ajan 550 miljoonasosan hiilidioksidipitoisuudelle. Ensimmäisen kuuden vuoden aikana nämä puut kasvoivat jopa 24 prosenttia enemmän kuin luonnollisissa oloissa kasvaneet vertailupuut. Sen jälkeen puiden kasvuun saatu lisäys kuitenkin romahti.

Romahduksen syynä oli ilmeisesti se, että alkuvuosien kasvupyrähdys kulutti puiden saatavilla olleen typen vähiin. Typen niukkuudesta tuli puiden kasvua rajoittava tekijä, eli typestä tuli senhetkinen minimiravinne. Suurin osa ilmakehämme ilmasta on typpeä, mutta se ei ole muodossa, jota kasvit pystyisivät hyödyntämään suoraan.

Nämä tutkimustulokset eivät tue sellaista ajattelua, että ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus lisäisi kasvien kasvua pysyvästi.

Ambrapuututkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Siitä uutisoi Australian yleisradioyhtiön ABC Science.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.