Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 31/2010

Havaintoja viime viikon (2.8.2010-8.8.2010) uutisista:

Ikirouta on lämmennyt pohjoisella pallonpuoliskolla 1980-luvulta alkaen. Kansainvälisen polaarivuoden 2007-2009 aikana tehdyt mittaukset osoittavat, että ikiroudan vuotuinen keskilämpötila on noussut jopa kaksi celsiusastetta siitä mitä se oli 20-30 vuotta aiemmin.

Tutkimuksissa havaittiin, että kylmä ikirouta oli lämmennyt nopeammin kuin lämmin, lähes nolla-asteinen ikirouta. Yhtenäisen ikiroudan vyöhykkeellä ikiroudan vuotuinen keskilämpötila 10-20 metrin syvyydessä vaihteli nyt noin viidestätoista pakkasasteesta vajaaseen yhteen pakkasasteeseen. Siellä missä ikiroutaa on vain paikoitellen, sen keskilämpötila vaihteli vähemmän ja oli yleensä kahden pakkasasteen lämpimämmällä puolella.

Ikiroudan lämpötilanmittausverkostoa kasvatettiin yli kaksinkertaiseksi vuosina 2007-2009. Observatorioita on Pohjois-Amerikassa, pohjoismaissa (myös Huippuvuorilla ja Grönlannissa) ja Venäjällä nyt yhteensä noin 575. Eteläisimmät mittauspisteet sijaitsevat 56:nnen pohjoisen leveyspiirin eteläpuolella Kanadassa ja Venäjällä, pohjoisimmat 82:nnen pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella Kanadassa. Niitä on sijoitettu boreaalisiin metsiin ja tundralle, sekä arktisille paikoille missä ei ole kasvipeitettä. Mittauksia suoritetaan niin mantereisen kuin mereisenkin ilmaston alueella. Tutkijat haluaisivat vielä laajentaa mittausverkostoa etenkin Grönlannin, Kanadan ja Venäjän pohjoisimmille alueille, missä ei vielä ole observatorioita.

Ikiroutatutkimus julkaistiin Permafrost and Periglacial Processes -lehdessä.

Arktisen merijään heinäkuinen pinta-ala oli tänä vuonna mittaushistorian toiseksi pienin. Beaufortinmerelle viime talvena ajautuneet vanhat, vähintään neljän vuoden ikäiset jäät ovat lisäksi alkaneet sulaa.

Tutkijoiden mukaan nyt loppukesällä tarvittaisiin silti hyvin epätavalliset sääolot, jotta tänä vuonna syntyisi uusi kesäinen ennätysminimi. 1970- ja 1980-luvulla kävi yleensä niin, että Beaufortinmerelle ajautunut vanha merijää kesti yli kesän sulamatta kokonaan. Odotamme kaikesta huolimatta jännityksellä, miten tilanne kehittyy elo-syyskuussa.

Kartta: Arktisen merijään laajuus ikäluokittain heinäkuun 2010 lopussa. Violetti väri kuvastaa alle vuoden ikäistä jäätä, vaaleansininen 1-2 vuoden ikäistä ja vihreä yli kahden vuoden ikäistä jäätä. Avovesialueet on merkitty tummansinisellä värillä. (© NSIDC courtesy J. Maslanik and C. Fowler, CU Boulder)

Arktisen merijään heinäkuusta kirjoittivat WWF Climate Blog, Climate Progress ja varsin pessimistiseen sävyyn DeSmog Blog. Suomessa siitä kirjoitteli Yle.

Luoteis-Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä lohkesi jättimäinen jäävuori elokuun viidentenä päivänä. Se on suurin arktisella alueella havaittu uusi jäävuori liki viiteenkymmeneen vuoteen. Tämän lauttamaisen jäävuoren pinta-ala on noin kaksi ja puoli sataa neliökilometriä.

Jäävuoren kokoa on verrattu suomalaisissakin uutisjutuissa New Yorkin kaupungissa sijaitseviin saariin ja rakennuksiin. Jos vertailukohteita viitsii hakea lähempää Suomea, voi huomata jäävuoren olevan pinta-alaltaan jokseenkin yhtä laaja kuin Näsijärvi, ja enimmäispaksuudeltaan jokseenkin yhtä paksu kuin Näsinnneula on korkea. Jos jäävuorta verrataan Hailuodon saareen, jäävuoren pinta-ala on noin neljänneksen suurempi.

Suuret jäävuoret saavat tavan takaa paljon huomiota valtamediassa. Niin tälläkin kertaa. Aiheesta kirjoittivat silti antoisimmin NASA, ESA ja WWF Climate Blog. Suomessa siitä uutisoivat CO₂-raportti, Helsingin Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus.

Satelliittikuva-animaatio: Petermannin jäätikkö 31.7., 4.8. ja 7.8.2010. Mereen päättyvästä jäätiköstä lohkeaa pari-kolmekymmentä kilometriä pitkä pätkä, joka alkaa liikkua kohti Grönlannin ja Kanadan välistä Naresinsalmea. (© ESA)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 30/2010

Havaintoja viime viikon (26.7.2010-1.8.2010) uutisista:

Valtamerten kasviplankton on vähentynyt rajusti 1900-luvulla, ja sama suuntaus näyttää jatkuvan. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan planktonlevien kokonaisbiomassa on pienentynyt valtamerten ylemmissä vesikerroksissa keskimäärin yhden prosentin verran vuodessa. Vuoden 1950 jälkeen maailman merien planktonmäärästä on näin huvennut huolestuttavat neljäkymmentä prosenttia.

Vuoden 1979 jälkeen tehtyjen satelliittimittausten perusteella tiedetään, että kasviplanktonin määrä on vaihdellut paljon ainakin tämän ajanjakson puitteissa. Pidemmän aikavälin trendin selvittämiseksi tutkijat ottivat tarkasteltavakseen myös muilla tavoin tehtyjä havaintoja. Nyt julkaistussa tutkimuksessa on huomioitu vuosina 1899-2008 merivedestä suoraan tehdyt näkösyvyyden ja klorofyllipitoisuuden mittaukset. Lopulliseen analyysiin kelpuutettu aineisto käsittää noin 450 tuhatta mittaustulosta eri puolilta maailmaa.

Kasviplanktonin havaittiin vähentyneen eniten eteläisellä ja päiväntasaajan Atlantilla sekä napa-alueiden merillä. Planktonbiomassan kasvua havaittiin lähinnä Intian valtameren eteläosissa. Yleisesti ottaen plankton oli vähentynyt eniten avomerellä, missä myös suurin osa valtamerten perustuotannosta tapahtuu.

Planktonin pitkän aikavälin vähenemisen havaittiin korreloivan valtameren pintalämpötilojen nousun kanssa, etenkin trooppisilla merialueilla. Tutkijat arvelevat, että meriveden lämpeneminen voimistaa veden lämpötilakerrostuneisuutta, jolloin ravinteiden kierto vesikerrosten välillä heikkenee ja planktonlevien kasvu hidastuu. Tämä tutkimus ei kuitenkaan vielä vastaa kysymykseen, että mistä kaikesta kasviplanktonin väheneminen loppujen lopuksi johtuu.

Leväkukintaa Atlantin valtameressä Islannin länsipuolella. Merten kasviplankton on maailmanlaajuisen ekosysteemin, hiilinielun ja valtamerten ravintoketjujen kriittisen tärkeä osa. Nämä pikkuruiset kasvit tuottavat noin puolet maapallolla syntyvästä kasvibiomassasta. Planktonlevien yhteyttäessä muodostuu samalla noin puolet ilmakehän hapesta. Satojen miljoonien ihmisten ravitsemus on riippuvainen planktonia syövistä merikaloista. (Kuva: NASA/GSFC/Jeff Schmaltz/MODIS Land Rapid Response Team / Creative Commons)

Planktontutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat maailmalla muun muassa Nature News, BBC News, ScienceNOW ja Climate Progress; Suomessa siitä uutisoi Yle.

Kesäkuun lopulla jäimme odottelemaan, kuinka tämä ennätyskuumaksi uumoiltu vuosi etenee.

Arktinen merijää jatkoi rivakkaa sulamistaan kesäkuussa. Heinäkuun alkupuolella ilmavirtaukset muuttuivat tavalla, joka sai sulamisen hidastumaan jonkin verran. Jään pinta-ala oli heinäkuun puolivälissä kuitenkin vain 8,37 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,62 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin kyseisen ajankohdan keskiarvo vuosina 1979-2000. Myös Real Climate analysoi jäätilannetta.

NASA:n mukaan kesäkuusta tuli sitten globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin kesäkuu (ks. myös WWF Climate Blog), ja NOAA:n mukaan kaikkein lämpimin. Myös vuoden koko ensimmäinen puolisko oli mittaushistorian lämpimin tammi-kesäkuu.

Kuriositeettina mainittakoon myös, että NOAA:n mukaan helmikuu 1985 on toistaiseksi viimeinen kuukausi, joka oli globaalisti pitkän aikavälin keskiarvoaan viileämpi.

Yhdysvaltain NOAA julkaisi viime viikolla myös vuosittaisen State of the Climate -yhteenvetoraporttinsa maailman ilmaston tilasta (ks. myös Met Office). Kaikki raportissa analysoidut ilmastoindikaattorit viittaavat samaan: maapallon ilmasto on lämmennyt viime vuosikymmeninä! Jos tämä kuulostaa jo moneen kertaan kuullulta, niin juuri sitähän se on...

Ilman lämpötila maanpinnan tuntumassa ja merenpinnan tuntumassa ja yleisemmin troposfäärissä, sekä ilmankosteus (ominaiskosteus), valtamerten pintalämpötila, valtameriin sitoutunut lämpö (0-700 metrin syvyydessä) ja merenpinnan korkeus ovat kaikki nousseet, kuten voisi odottaakin tapahtuvan ilmaston lämmetessä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen pinta-ala (maalis-huhtikuussa), arktisen merijään pinta-ala (syyskuussa) ja jäätiköiden massatase ovat kaikki menneet alaspäin, eli aivan kuten ilmaston lämmetessä oletetaan käyvän.

NOAA:n raportti on saanut kohtalaisesti mediahuomiota osakseen. Sitä käsittelivät esimerkiksi Reuters, Science Insider, WWF Climate Blog, The Guardian, The New York Times, ABC ja DeSmog Blog, sekä suomalaiset Yle ja CO₂-raportti.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 29/2010

Tällä viikolla ei ilmesty uutiskatsausta, mutta viime viikon (19.7.2010-25.7.2010) uutislinkit ovat tarjolla tavalliseen tapaan.