2012-03-29

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 12/2012

Tämä on hieman poikkeuksellinen viikko, samaan tapaan kuin joskus aiempinakin vuosina, eli nyt ei tule katsausta joka käsittelisi pelkästään viikkoa 12/2012 (19.3.2012-25.3.2012). Tässä ovat kuitenkin kyseisen viikon uutislinkit. Niistä voi tulla jotakin mukaan ensi viikolla ilmestyvään katsaukseen, mutta sitä ei voi tietää vielä tässä vaiheessa :-)

2012-03-19

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 11/2012

Havaintoja viime viikon (12.3.2012-18.3.2012) uutisista:

Talvisen lumipeitteen ajoittumisella voi olla monenlaisia vaikutuksia hyönteiselämään. Yksi esimerkkitapaus löytyy Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta, missä lumen sulamisen aikaistuminen vaikeuttaa pohjoisamerikkalaisen täpläperhoslajin elämää sekä suoraan että ravintokasvin välityksellä.

Speyeria mormonia -perhoslajin yksilöt elävät yhden vuoden, ja viettävät ainoan talvensa toukkana. Liian varhainen sulaminen jättää lumen suojassa talvehtineet perhostoukat ilmeisesti alttiiksi tappavalle hallalle.


Speyeria mormonian toukka. (Kuva © Carol Boggs)

Aikuiset perhoset puolestaan näyttävät kärsivän liian aikaisesta lumen sulamisesta ravintokasvinsa kautta. Mormonia-aikuiset imevät mettä mieluiten jalokallioisen (Erigeron speciosus) kukista. Perhostoukkien tavoin nämä kasvitkin tarvitsevat kevättalvella lumipeitteen suojaa. Jos lunta ei olekaan ja halla pääsee tappamaan kehittymässä olevat kukkasilmut, kesällä on vähemmän kukkia joissa perhoset voisivat ruokailla. Kun kukkia on vähän, perhospopulaatio kasvaa hitaammin. Laboratoriotutkimuksista tiedetäänkin, että Speyeria mormonia -naaraan munamäärä on riippuvainen naaraan nauttiman mesiravinnon määärästä.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytettiin aineistona kasvi- ja perhoshavaintoja neljältä vuosikymmeneltä, 1970-luvulta alkaen. Tutkimusalue sijaitsi Kalliovuorilla Coloradossa hieman alle kolmen kilometrin korkeudella merenpinnasta. Kaksi vaikeaa lumivuotta peräkkäin - ensin köyhä kukkakesä ja sen jälkeen toukkia tappava talvi - olivat yhdistelmä jolla oli suurin yhteys Speyeria mormonian kannanvaihteluun. Sellainen kahden talven yhteisvaikutus näyttäisi selittävän jopa 84 prosenttia perhosen runsauden vaihtelusta.


Speyeria mormonia -lajin perhonen imemässä jalokallioisen mettä. (Kuva © Carol Boggs)

Perhostutkimus julkaistiin Ecology Letters -lehdessä.

Coloradon Kalliovuorilta tulee tämän viikon toinenkin hyönteistarina. Dendroctonus ponderosae on pohjoisamerikkalainen kaarnakuoriaislaji, joka on aiheuttanut merkittävää tuhoa sikäläisissä metsissä. Tämä kovakuoriainen tuottaa vuodessa onneksi vain yhden jälkeläissukupolven - tai siinä käsityksessa oltiin, kunnes biologit Jeffry Mitton ja Scott Ferrenberg sattuivat neljä vuotta sitten törmäämään lenteleviin kuoriaisaikuisiin aivan outoon aikaan kesästä. Osa kollegoista ei edes uskonut Mittonia, kun hän kertoi lähes kaksi kuukautta liian varhaisesta parveiluhavainnostaan.

Mitton ja Ferrenberg palasivat vuosina 2009 ja 2010 Coloradoon tutkimaan kuoriaisyllätystä tarkemmin. "Seurasimme niitä koko kesän, ja näimme jotain mitä ei ole nähty koskaan aiemmin", kuvailee Mitton hyönteiskokemustaan. Tutkijoille selvisi, että vain kaksi kuukautta aikaisemmin munitut yksilöt aikuistuivat jo saman kesän aikana ja kävivät oitis puiden kimppuun ja munimaan. Normaalistihan Dendroctonus ponderosae on elänyt niin, että se ensin talvehtii kaikessa rauhassa toukkana ja aikuistuu vasta seuraavana kesänä.

Tilanne on nyt siis se, että jotkut kaarnakuoriaispopulaatiot ovat alkaneet tuottaa kaksi uutta sukupolvea kesässä. Tämä hyönteisräjähdys uhkaa kontortamäntyä (Pinus contorta) ja keltamäntyä (Pinus ponderosa), joihin Dendroctonus ponderosae mielellään munii. Tutkijat ovat laskeneet, että yhden vuosittaisen lisäsukupolven ansiosta kaarnakuoriaismäärä voi kasvaa jopa 60-kertaiseksi. Lisääntymisrytmin muutos voi ehkä osaltaan selittää sitä, että kuoriaisepidemia on yltynyt pahemmaksi kuin koskaan. Metsätuhot ulottuvat nykyisellään New Mexicosta Yukoniin.

Ilmastonmuutos on selvästikin suosinut Dendroctonus ponderosae -kaarnakuoriaista. Kuoriaisen kehitykselle riittävän lämmin vuodenaika on pidentynyt. Tutkimusalueella kovakuoriaisten kasvulle riittävän lämpimiä päiviä on nykyään vuosittain 44 prosenttia enemmän kuin vuonna 1970. Kahden viime vuosikymmenen aikana keväisiin on tullut viisitoista yli nolla-asteista päivää lisää.

Dendroctonus ponderosae on levittäytynyt 25 vuodessa melkein neljäsataa kilometriä pohjoisemmas Kanadassa. Vuoristoissa sen levinneisyys ulottuu kuutisensataa metriä ylemmäs kuin ennen.

Kaarnakuoriaistutkimuksen on luvattu ilmestyvän vielä tässä kuussa The American Naturalist -lehdessä. Siitä kirjoittivat Yale Environment 360 ja ScienceNOW.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 6.6.2016.

2012-03-16

RSS-syötteiden hienosäätöä ym.

Tietoukan blogia voi seurata esimerkiksi näillä kahdella eri tavalla:

kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset:
http://feeds2.feedburner.com/tietoukka
vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset:
http://feeds.feedburner.com/TietoukanUutiskatsaukset

Verkoista poimittua -palsta on siirtynyt luovalle tauolle, mutta blogin oikeanpuoleisesta sarakkeesta löytyy nyt uutuutena linkitys Twitteriin ja linkkivirtaa "blogrolleista" (blogrollit numero 1, 3 ja 5) jotka on eritelty Tietoukka Monitorissa.

2012-03-12

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 10/2012

Havaintoja viime viikon (5.3.2012-11.3.2012) uutisista:

New Yorkissa on käynnissä kaupungin ensimmäinen isompi hanke, jossa rakennusten kattopintoja muutetaan väriltään valkeaksi. Valkeapintaiset rakennukset kuumenevat auringonpaisteessa vähemmän kuin vastaavat tummat rakennukset, ja newyorkilaisen kattohankkeen yhtenä tavoitteena onkin lievittää sikäläistä kaupunkialueen lämpösaarekeilmiötä. Samalla se on osa pormestari Michael Bloombergin pyrkimystä vähentää kaupungin kasvihuonekaasupäästöjä.

"Nykin viileistä katoista" on nyt julkaistu ensimmäiset tieteelliset tulokset. Queensin kaupungiosassa vertailtiin, miten kolme erityyppistä valkeaa kattopintaa säilytti viilentävät ominaisuutensa suurkaupungin haasteellisissa oloissa. Tulokset ovat rohkaisevia; osa pinnoista täytti viralliset viileän katon vähimmäisvaatimukset vielä kolmen vuoden ikäisenäkin. Vaatimuksiin kuuluu muun muassa, että kolme vuotta vanhan pinnan albedon on oltava vähintään 0,50 eli pinnan on oltava heijastuskyvyltään jokseenkin vanhan lumen veroinen.

Kattopintojen lämpötiloja seurattiin tarkasti kesällä 2011. Valkeaksi käsitellyn ja tavanomaisen mustan pinnan ero vuorokauden maksimilämpötilassa oli pintatyypistä riippuen noin 12-24 celsiusastetta. Valkeiden pintojen keskimääräiset maksimilämpötilat olivat noin 39-42 astetta, mustien pintojen noin 51-65 astetta.

New Yorkissa koettiin sinä kesänä 22.7. helleaallon huippupäivä, jona kaupungin sähkönkulutus nousi kaikkien aikojen suurimpiin lukemiin. Mustien kattopintojen lämpötilat nousivat silloin noin 64-77 asteeseen, mutta valkeat pinnat jäivät noin 53 asteeseen.

Vertailussa mukana ollut tee-se-itse -tasoinen katonvalkaisu ei täyttänyt virallisia albedovaatimuksia, mutta oli kuitenkin selvästi tavanomaista mustaa kattopintaa parempi. Teknisen helppoutensa ja ylivoimaisen halpuutensa ansiosta sillä voitaisiin parannella suuri määrä kattoja lyhyessä ajassa.

Kaupunkia viilentävällä toimenpiteellä olisi varmasti kysyntää riippumatta siitä mitä materiaaleja käytetään. New Yorkissa koetaan yli 32 celsiusasteen lämpötiloja nykyisin keskimäärin 14 päivänä kesässä. Parinkymmenen vuoden päästä sellaiset hellepäivät voivat olla jo kaksi kertaa niin yleisiä.


Asfalttia voidaan käyttää paitsi katujen ja pihojen myös kattojen pintamateriaalina. Pintojen tummuus tukaloittaa kaupunkielämää kesähelteillä. Newyorkilaisella katolla sijaitseva mittausasema havainnollistaa, miten vaaleus vähentää katon kuumenemista. (Kuva: michaeltk/Creative Commons)

Tutkimus valkoisista katoista julkaistiin Environmental Research Letters -lehdessä. Yale Environment 360 uutisoi siitä.

Valtamerten lämpeneminen on merkittävä koralliriuttoja uhkaava tekijä. Korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa vakavaa korallien haalistumista. Viime perjantaina julkaistu tutkimus tuo tilanteeseen uutta toivoa. Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että osa Pocillopora- ja Acropora-sukujen koralleista selviytyy lämpöstressistä ja pystyy jopa sopeutumaan siihen. Pocilloporat ja Acroporat ovat nopeakasvuisia kivikoralleja, jotka ovat yleensä hyvin herkkiä normaalia korkeammille lämpötiloille.

Toukokuussa 2010 meriveden lämpötila nousi Kaakkois-Aasian merialueilla aiheuttaen laaja-alaista korallien haalistumista. Heinäkuussa 2010 tutkijat kuitenkin löysivät Malesiasta ja Singaporesta Pocillopora- ja Acropora-koralleja, jotka eivät juurikaan näyttäneet kärsineen, vaikka monet muut korallit olivat haalistuneet pahasti.

Korallien yllättävä hyvinvointi selittyy tutkijoiden mielestä yksinkertaisimmin sillä, että nämä menestyjät ovat niiden yksilöiden jälkeläisiä, jotka kokivat samoilla paikoilla vastaavanlaisen lämpötapahtuman vuonna 1998 ja selviytyivät siitä. Toivottavasti lisätutkimukset osoittavat, että tämä hypoteesi pitää paikkansa!


Malesiassa sijaitsevan Tiomansaaren vesiltä löytyi yllättäen hyväkuntoista Acropora-korallia kasvamassa pahasti haalistuneen korallin päällä. (Kuva © 2012 Guest et al.)

Korallitutkimus julkaistiin PLoS ONE -lehdessä.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 6.6.2016.

2012-03-05

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 9/2012

Havaintoja viime viikon (27.2.2012-4.3.2012) uutisista:

Pohjoisen merijään trendeistä on julkaistu taas yksi tutkimus. Tällä kertaa analysoitiin, mitä muutoksia on tapahtunut ylivuotisen merijään määrässä kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Tulokseksi saatiin, että vähintään kahden kesän yli säilyneen monivuotisen arktisen merijään talvinen pinta-ala on pienentynyt keskimäärin 17,2 prosenttia vuosikymmentä kohti. Tämä luku koskee sanatarkasti pelkkää jääpinta-alaa, eli siihen ei ole otettu mukaan jäälauttojen välissä olevia vesipintoja.

Nuoremman mutta kuitenkin jo yhden kesän yli säilyneen merijään pinta-ala on pienentynyt hitaammin, vain 13,5 prosenttia vuosikymmenessä. Vanhin merijää on paksuinta, joten havaitut pinta-alamuutokset merkitsevät käytännössä sitä, että pohjoinen merijää on muuttunut keskimäärin ohuemmaksi ja ohuemmaksi.

Arktisen merijään määrästä puhuttaessa viitataan tavallisimmin siihen merialueeseen, jossa merijään osuus kokonaispinta-alasta on vähintään 15 prosenttia. Myös tällä laskutavalla saadaan tulokseksi, että ylivuotinen merijää on vähentynyt vauhdilla vuoden 1980 jälkeen. Yli kahden kesän yli säilynyt jää on huvennut 15,1 prosenttia vuosikymmentä kohti. Nuorempi mutta jo yhden kesän yli säilynyt jää on vähentynyt 12,2 prosenttia vuosikymmenessä.

Kartat havainnollistavat hyvin, mitä moiset prosenttivauhdit tarkoittavat käytännössä. Ylivuotisen jään alue on kutistunut kolmessa vuosikymmenessä melkein puoleen alkuperäisestä:


Arktisen merijään keskimääräinen alue (jääpintaa yli 15 %) talvella eli marras-tammikuussa 1979/1980 (yllä) ja 2011/2012 (alla). Ylivuotisen merijään alue on korostettu karttoihin kirkkaanvalkeaan yltävällä värityksellä ja tummalla reunaviivalla. Sumearajainen vaaleansininen sävy ilmaisee nuoren merijään esiintymispaikat. Yläkuvassa heikosti erottuva harmaa pyörylä pohjoisnavan seudulla on alue, jolta ei saatu dataa analyysiä varten. (Kuvat © NASA/Goddard Space Flight Center Scientific Visualization Studio)
 

Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 1978-2011 tehtyjä satelliittihavaintoja. Merijään suolapitoisuus vähenee jään ikääntyessä, ja tämä suolaisuuden muutos kyetään erottamaan mikroaaltomittauksilla.

Merijäätutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Siitä uutisoivat muun muassa Yale Environment 360 ja Nunatsiaq News.

Nykyaikaisen jääkiekon kotimaa Kanada on käymässä vähemmän otolliseksi paikaksi ulkoilmassa harrastettavaa jääurheilua varten. Tämä surullinen trendi paljastui tutkimuksessa, jossa selvitettiin ulkoluistelukauden muutoksia Kanadassa vuosina 1951-2005.

Tutkijat keräsivät tietoja luistelukauden kestosta Kanadan kaupunkien yleisiltä ulkoluistinradoilta. Tietoja verrattiin sääasemilla tehtyihin lämpötilahavaintoihin. Ulkoluistelukauden katsottiin alkaneen silloin, kun vuorokauden maksimilämpötila oli pysytellyt -5 celsiusasteen alapuolella yhtäjaksoisesti kolme vuorokautta. Siinä ajassa ehditään maanpinnan varassa lepäävälle luistinradalle jäädyttää riittävät perustukset.

Lämpötilastojen perusteella tutkijat päättelivät, että etenkin Kanadan lounais- ja keskiosissa ulkoluistelukausi on 1950-luvun jälkeen lyhentynyt tilastollisesti merkittävässä määrin.

Millaiseksi kanadalaisen ulkoilmaluistelun tulevaisuus muotoutuu? Vuoden 1950 jälkeen Kanadan talvilämpötilat ovat nousseet yli 2,5 celsiusastetta. Muutos on kolminkertainen verrattuna koko maailman keskilämpötilan samanaikaiseen nousuun. Luistelu säänvaraisilla luistinradoilla saattaa käydä vuosisadan puoliväliin mennessä käytännössä mahdottomaksi Kanadan lounaisosissa. Tutkimuksessa ei tarkasteltu pintavesien luonnonjäiden kestoa, mutta niistä tiedetään jo muiden tutkimusten kautta, että jäätön kausi on yleisesti ottaen pidentynyt.


Kaupungintalon suihkulähdeallas virkistää talvisin luistinratana Nathan Phillipsin aukiolla Toronton keskustassa. Toronto ja sen lähellä sijaitseva Brantford - jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn synnyinkaupunki - kuuluvat keskisen Kanadan alueeseen, jossa on havaittu merkkejä luisteluilmaston kurjistumisesta. (Kuva: Benson Kua/Creative Commons)

Tutkimus Kanadan ulkoluistelukaudesta julkaistiin Environmental Research Letters -lehdessä. The Guardian ja Toronto Star kirjoittivat siitä laajempia kulttuurisia ja poliittisia yhteyksiä valottaen.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 6.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset