2010-06-30

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 25/2010

Tällä viikolla ei ilmesty uutiskatsausta, mutta viime viikon (21.6.2010-27.6.2010) uutislinkit ovat tarjolla tavalliseen tapaan.

2010-06-22

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 24/2010

Havaintoja viime viikon (14.6.2010-20.6.2010) uutisista:

Viime kuukausi oli ennätyksellisen lämmin, koko 130-vuotisen mittaushistorian lämpimin toukokuu. Joulukuussa Ison-Britannian Met Office ennusti, että vuodesta 2010 saattaisi hyvinkin tulla mittaushistorian lämpimin vuosi maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Miten tilanne on kehittynyt?

Tammikuu 2010 oli NOAA:n mukaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin tammikuu. NASA:n mukaan se oli kolmanneksi lämpimin tammikuu (vuonna 2002 oli lämpimämpää, vuonna 2007 lämpimintä).

Helmikuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian kuudenneksi lämpimin helmikuu (kuukausiraportti ja tiedote). NASA:n mukaan se oli toiseksi lämpimin helmikuu (vain vuonna 1998 oli lämpimämpää).

Maaliskuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimin maaliskuu (kuukausiraportti ja tiedote) ja NASA:n mukaan toiseksi lämpimin maaliskuu (vuonna 2002 oli lämpimämpää).

Huhtikuu 2010 oli sekä NOAA:n mukaan (kuukausiraportti, tiedote) että NASA:n mukaan mittaushistorian lämpimin huhtikuu.

Tämän vuoden toukokuu oli siis mittaushistorian lämpimin toukokuu. Näin kertovat sekä NOAA:n (kuukausiraportti, tiedote) että NASA:n tilastot. NASA:n mukaan vuoden 1998 toukokuu oli yhtä lämmin. Lisäksi tämän vuoden tammi-toukokuu oli mittaushistorian lämpimin tammi-toukokuu NOAA:n mukaan.

Toukokuussa mitattiin Pakistanin Mohenjo-darossa 53,7 celsiusasteen lämpötila. Se on Pakistanin ja mahdollisesti myös koko manner-Aasian lämpöennätys, sekä The Guardianin mukaan neljänneksi korkein maailmassa mitattu lämpötila. Siitä ja tämän toukokuun säistä yleensä kirjoittivat Dr. Jeff Masters' WunderBlog, WWF Climate Blog ja Dot Earth sekä suomalainen CO2-raportti.

Kesäkuun säätiedot tullevat saataville nettiin taas ensi kuun alkupuolella. Niitä kannattaa käydä katsomassa suoraan Yhdysvaltain NOAA:n ja NASA:n sivuilta, jos vaikuttaa siltä että aihetta ei käsitellä uutisissa. NOAA:lla on tapana julkaista uusista kuukausitilastoista myös erillinen tiedote, mutta NASA:lla ei ole vastaavaa käytäntöä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumitilanteen kehittymistä voi seurata Rutgers Universityn Global Snow Lab -sivuilta. Esimerkiksi päättyneen toukokuun vähälumisuus näyttää pylväsdiagrammissa tältä.

Arktinen merijää saavuttanee vuosittaisen minimipinta-alansa vasta syyskuuussa, mutta jää on jo sulanut vauhdilla tänä keväänä. Jääalan muutoksia voi tarkkailla Yhdysvaltain National Snow and Ice Data Centerin sivuilta, missä on tarjolla muun muassa vuorokausittain päivittyvä kartta.

Tietoukan blogi siirtyy nyt viettämään Fifi-yhteistyön yksivuotisjuhlia ja hyvin ansaittua kesälomaa, jonka aikana Tietoukan blogin aktiivisuus on täysin ennustamatonta. Palaillaan! :-)


Sääasema Teneriffalla. Kuva: 126 Club/Creative Commons.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

2010-06-15

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 23/2010

Havaintoja viime viikon (7.6.2010-13.6.2010) uutisista:

Arktisen merijään pinta-ala kutistui toukokuussa ennätyksellisellä vauhdilla. Pinta-alan vähenemisnopeus oli nyt keskimäärin 68 tuhatta neliökilometriä päivässä. Satelliittimittauksien aikakaudella ei ole aiemmin havaittu toukokuussa näin nopeaa arktisen merijääalan kutistumista. Kutistumisnopeus ylitti toukokuisen keskiarvonsa lähes viidelläkymmenellä prosentilla.

Toukokuun lopulla jään pinta-ala oli pudonnut jo lähelle vuoden 2006 saman ajankohdan lukemia. Vuonna 2006 toukokuun lopun jääpinta-ala oli pienin mitä tähän mennessä on koskaan mitattu satelliittien avulla siihen aikaan vuodesta.

Arktisen merijään keväinen sulaminen alkoi tänä vuonna melkein kuukautta myöhemmin kuin keskimäärin. Huomattava osa jään nopeasta hupenemisesta tapahtui Beringinmerellä ja Ohotanmerellä. Jää lienee siis ollut siellä tänä vuonna hyvin ohutta ja siten altista sulamaan.

On vielä liian varhaista sanoa, kutistuuko merijää tänä kesänä suppea-alaisemmaksi kuin aikaisempina kesinä. Jään tämänvuotinen kohtalo riippuu lähikuukausien tuuliolosuhteista ja muusta säästä.

Pelkän pinta-alan seuranta antaa vajaan kuvan arktisen merijään tilasta, vaikka onkin hyödyllinen keino pitkän aikavälin kehityssuunnan selvittämisessä. Merijään paksuuden muutoksista ei valitettavasti ole saatavilla yhtä kattavaa tietoa kuin pinta-alan vaihteluista. Useat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että jään paksuus ja tilavuus ovat pienentyneet samaan aikaan kun sen pinta-ala on supistunut.

Havaintoja ja tietokonemallinnusta arktisesta merijäästä on yhdistetty Washingtonin yliopistossa PIOMAS-järjestelmäksi (Pan Arctic Ice Ocean Modeling and Assimilation System), jolla tuotetaan arvioita merijään paksuudesta ja tilavuudesta.

PIOMASin mukaan arktisen merijään tilavuus oli tämän vuoden toukokuussa pienempi kuin yhtenäkään toukokuuna vuoden 1979 jälkeen. Jäätä oli tässä toukokuussa keskimäärin 19 tuhatta kuutiokilometriä. Se on 42 prosenttia vähemmän kuin suurin, vuoden 1979 toukokuun tilavuus. Tilavuus oli nyt myös 32 prosenttia pienempi kuin jakson 1979-2009 toukokuiden keskimääräinen tilavuus. PIOMASin kaavio havainnollistaa hyvin, kuinka jään tilavuuskäyrä on humpsahtanut pitkän aikavälin keskiarvon ja trendin alapuolelle:


Kaavio: Arktisen merijään päivittäisen tilavuuden (musta käyrä) poikkeama vuosien 1979-2009 vastaavan ajankohdan keskiarvosta (pystyakseli). Laskeva sininen suora kuvastaa jään tilavuuden vähenemistrendiä pitkällä aikavälillä (3400 kuutiokilometriä vuosikymmenessä). Pystyakselin yksikkönä on tuhat kuutiokilometriä. Lähde: National Snow and Ice Data Center courtesy University of Washington.

Arktisen merijään toukokuusta ja PIOMASista kirjoittivat CO2-raportti sekä jo hieman aikaisemmin WWF Climate Blog ja Climate Progress.

Sama aihepiiri oli luonnollisestikin esillä myös Kansainvälisen polaarivuoden tiedekokouksessa Oslossa viime viikolla. Arktista meriympäristöä paljon tutkinut David Barber oli yksi kokouksen pääpuhujista. Hän kertoi muun muassa kenttähavaintojaan arktisen merijään sulamisesta ja hapertumisesta sekä pinnallisesta jäätymisestä, joka voi saada aivan uuden jään näyttämään tutkakuvassa monivuotiselta jäältä. Barberin tavoin odotamme innolla, että Euroopan avaruusjärjestön CryoSat-2 toisi kaivattua lisätietoa jään paksuudesta.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

2010-06-08

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 22/2010

Havaintoja viime viikon (31.5.2010-6.6.2010) uutisista:

Ilmastonmuutos on saanut maapallon kasvillisuusvyöhykkeet siirtymään. Vyöhykkeiden rajoissa on havaittu 1900-luvulla siirtymistä napojen suuntaan ja vuorilla ylemmäs, eli kohti viileämpiä lämpötiloja. Siirtymistä on tapahtunut myös kohti päiväntasaajaa siellä missä se on merkinnyt suurempaa sademäärää.

Vuosina 1901-2002 keskilämpötilat nousivat merkittävästi 76 prosentilla maailman maa-alueista. Lämpeneminen oli suurinta subarktisilla alueilla. Puuvartisten kasvien ilmaantuminen luonnostaan puuttomille arktisille seuduille on yksi esimerkki sitä seuranneesta kasvillisuuden muutoksesta. Trooppisessa Afrikassa on havaittu päinvastaista: ruohovartinen kasvillisuus on vallannut alaa metsältä Sahelin alueella.

Tällaiset kasvillisuusvyöhykkeiden muuttumiset voivat olla kohtalokkaita uhanalaisille eliölajeille ja haitata ihmistenkin arkea. Esimerkiksi metsäkasvillisuuden muutos voi vähentää veden ja rakennus- ja polttopuun saatavuutta.

Saman tutkimuksen mukaan kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen jatkuu yhä. Kymmenesosa tai ehkä jopa puolet maailman maa-alueista on erittäin alttiina samantapaisille kasvillisuuden muutoksille vielä tämän vuosisadan aikana - riippuen toki siitä, miten tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjä pystytään vähentämään.


Kartta: Kasvillisuuden herkkyys ilmastonmuutokselle. Herkkyys on laskettu 1900-luvun havaintojen ja 2000-luvun projektioiden pohjalta. Suurimman herkkyyden alueet on merkitty karttaan tummanpunaisella värillä, vähiten herkät alueet tummanvihreällä värillä. Noin miljardi ihmistä asuu nykyään alueilla, jotka ovat erittäin alttiita ("highly to very highly vulnerable") ilmastonmuutoksen aiheuttamille kasvillisuustyypin vaihdoksille. © Patrick Gonzalez et al.

Kasvillisuustutkimus julkaistiin Global Ecology and Biogeography -lehdessä, ja Yale Environment 360 uutisoi siitä.

Pohjoisen napa-alueen jääpeite on nykyisin pinta-alaltaan pienempi kuin muutamaan tuhanteen vuoteen. Nykyään vallalla oleva arktisen merijään niukkuus sai alkunsa 1800-luvun lopulla ilmaston nopean lämpenemisen myötä. Jäätilanne on kärjistynyt etenkin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, eikä luontainen vaihtelu näytä riittävän selittämään jään tällaista vähenemistä.

Tutkijaryhmä koosti arktisen merijään miljoonia vuosia kattavan pinta-alahistorian sadoista erillisistä tutkimuksista, joissa on hyödynnetty muun muassa merenpohjan sedimenteistä kerättyä dataa. Merijään paksuuden - ja siten myös tilavuuden - historiaa ei valitettavasti osata vielä selvittää samalla tavoin. Nyt käsillä oleva tutkimus julkaistiin Quaternary Science Reviews -lehdessä.

Ilmaston luonnollinen vaihtelu aiheutti noin puolet Sveitsin Alpeilla havaitusta jäätiköiden kutistumisesta 1900-luvulla. Ihmistoiminnasta seurannut ilmastovaikutus jäätikkökatoon oli samaa luokkaa. Tutkimusta johtanut Matthias Huss kommentoikin, että hänen ryhmänsä saamat tulokset eivät kyseenalaista ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vakavuutta millään tavoin.

Tutkimuksen aineistona oli kymmenentuhatta maastohavaintoa sadan vuoden ajalta. Niiden pohjalta tehtiin kolmiulotteinen tietokonemalli kolmestakymmenestä jäätiköstä. Vuoden 1910 jälkeen nämä jäätiköt ovat menettäneet noin viisikymmentä prosenttia aikaisemmasta tilavuudestaan. Jäätiköt ovat menettäneet massaansa etenkin 1940-luvulla ja 1980-luvulta lähtien. Tutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

2010-06-01

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 21/2010

Havaintoja viime viikon (24.5.2010-30.5.2010) uutisista:

Yhdysvaltalainen energia-alan virasto EIA on julkistanut tämänvuotisen katsauksensa kansainvälisten energiamarkkinoiden tulevaisuuteen, International Energy Outlook 2010. Heidän arvionsa mukaan maailman energiankulutus kasvaa vuodesta 2007 vuoteen 2035 neljälläkymmenelläyhdeksällä prosentilla, jos energia-alaan liittyvä lainsäädäntö ja sopimukset eivät muutu nykyisestä.

Energian kysynnän kasvussa on huomattavia maantieteellisiä eroja. OECD-maissa energiankulutus kasvaa neljätoista prosenttia ja muissa maissa peräti kahdeksankymmentäneljä prosenttia. Suurin osa tästä energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joiden käytön lisääntyminen koskee myös nestemäisiä fossiilisia polttoaineita - niin että terveisiä vaan Meksikonlahdelle ja vähän muuallekin. Terveisiä myös meille Eurooppaan.

Hiiltä kulutetaan myös entistä ahnaammin, koska tätä raaka-ainettahan piisaa vielä pitkään:


Kaavio: Maailman hiilenkulutus vuosina 1990-2035, tuhatta biljoonaa "brittiläistä lämpöyksikköä" British thermal unit (Btu). Kiinnitämme huomiota käyrien suuntaan ja suhteisiin. EIA:n arvion mukaan 95 prosenttia maailman hiilenkulutuksen nettokasvusta vuosina 2007-2035 tapahtuu OECD:hen kuulumattomissa aasialaisissa maissa (punainen, jyrkästi nouseva käyrä). Muun muassa Kiina ja Intia ovat näitä maita. Lähde: U.S. Energy Information Administration (May 2010).

Myös uusiutuvan energian käyttö kasvaa, mutta tämä energiatyyppi jää siis yhä selvään vähemmistöön. Vuodesta 2007 vuoteen 2035 sen osuus maailman sähköntuotannosta kasvaa kahdeksastatoista prosentista kahteenkymmeneenkolmeen prosenttiin. Ydinvoiman osuus on sitäkin pienempi.

Jos EIA:n arvio toteutuu, maailman energiantuotannosta vuosittain syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat vuonna 2035 neljäkymmentäkolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 2007. Löytyykö ketään joka haluaisi saman luvun mutta miinusmerkkisenä? Ilmastoneuvotteluita käydään juuri nyt Saksassa ja puolen vuoden päästä Meksikossa, minne lähetämme terveiset "ruvetkaa tekin hommiin".

Energiatehokkuus voisi lievittää Intian sähköntuotantoon liittyviä ongelmia jonkin verran. Berkeley Labin mukaan sähkölaitteiden paremmalla energiatehokkuudella voitaisiin ehkäistä Intiassa 65 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuoteen 2017 mennessä, ja yhteensä 333 miljoonan tonnin päästöt vuoteen 2020 mennessä. Samalla voitaisiin vähentää maassa vallitsevaa sähköpulaa. Puolet Intian väestöstä elää kokonaan ilman sähköä, mutta toinen puoli kuluttaa sitä niin kiivaasti, että tuotannon kapasiteetti ei riitä sähkökatkottomaan tarjontaan.

Tämänvuotinen hurrikaanikausi on alkanut Atlantilla ja itäisellä Tyynellämerellä. Tyynellemerelle ennustetaan keskimääräistä vähäisempää hurrikaaniaktiivisuutta, mutta sekä Yhdysvaltain NOAA että Ison-Britannian Met Office ennustavat Atlantille keskimääräistä aktiivisempaa, ehkä jopa erittäin aktiivista kautta. Ennusteet perustuvat muun muassa valtameren pintalämpötiloihin. Aiheesta kirjoittivat yksityiskohtaisimmin Climate Progress ja Dr. Jeff Masters' WunderBlog.

Hurrikaanien ja muiden trooppisten myrskyjen esiintymistiheys ja voimakkuus ovat ilmiöitä, joihin ilmastonmuutos voi vaikuttaa katastrofaalisella tavalla (ks. Tietoukan blogi 2.3.2010). Nyt on ylimääräisenä huolenaiheena sekin, että mitä hurrikaani voisi saada aikaan Meksikonlahden öljyvuotoalueella, varsinkin jos vuotoa ei saada tyrehdytettyä pian. Aivan vastaavasta yhteensattumasta ei ole aikaisempaa kokemusta. Levittäisikö hurrikaani öljyä toivottoman laajalle alueelle?

Sitäkin pohditaan nyt tosissaan, että miten suuren uhan hurrikaanit oikeastaan muodostavat meren pohjalla kulkeville öljyputkille. Meksikonlahdelle näitä putkia on asennettu yhteensä viidenkymmenen tuhannen kilometrin verran. Hurrikaanivahvuiset tuulet voivat synnyttää aallokon, joka voi aiheuttaa vahinkoja ainakin yhdeksänkymmenen metrin syvyydellä asti.

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanikausi alkoi hyvästä ennusteesta huolimatta ikävissä merkeissä. Ensimmäinen nimen saanut trooppinen myrsky, Agatha, teki pahaa jälkeä Keski-Amerikassa. Guatemalassa, El Salvadorissa ja Hondurasissa ainakin 115 ihmistä menehtyi, ja kymmenet tuhannet jäivät kodittomiksi kaatosateen ja sitä seuranneiden tulvien, maanvyöryjen ja maanvajoamien jäljiltä.


Terveisiä syvältä. Maa vajosi Guatemalan samannimisessä pääkaupungissa hieman epätasaisesti, kun Agathan rankkasateet kurittivat kaupunkia. Kuva: Gobierno de Guatemala/Creative Commons.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 2.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset