2010-04-27

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 16/2010

Havaintoja viime viikon (19.4.2010-25.4.2010) uutisista:

Yhdysvaltain kongressi on tilannut asiantuntijoilta yhteenvedon valtamerten happamoitumisesta. Mitä happamoitumisesta tiedetään ja minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan? Katsaus kertoo valtamerten nykytilasta näin:

Noin yksi kolmasosa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on liuennut valtameriin. Nämä päästöt muuttavat meriveden pH:ta nyt nopeammin kuin tiedetään tapahtuneen kertaakaan satoihin tuhansiin vuosiin.

Kun hiilidioksia liukenee meriveteen, veden pH-arvo laskee eli vesi happamoituu. Teollisen vallankumouksen käynnistymisen jälkeen valtamerten pintavesien keskimääräinen pH-arvo on laskenut 0,1 pH-yksikön verran, noin 8,2:sta noin 8,1:een.

Optimististenkin hiilidioksidipäästöskenaarioiden perusteella arvioidaan, että valtameret happamoituvat tämän vuosisadan loppuun mennessä vielä peräti 0,2-0,3 pH-yksikön verran lisää.

Meriveden kemiallisen muuttumisen odotetaan haittaavan niitä merieliöitä, jotka tarvitsevat kalsiumkarbonaattia kalkkitukirangan tai -kuoren muodostamiseen. Muun muassa simpukat, riuttoja muodostavat korallit ja osa planktonista kuuluvat tähän eliöryhmään. Veden happamoituminen vähentää kalsiumkarbonaatin saatavuutta. Hapan vesi voi jopa liuottaa jo olemassa olevia kalkkirakenteita.

Kalkkirakenteiden muodostus on valitettavasti vain yksi monista biologisista prosesseista, joihin pH vaikuttaa. Happamoituminen koskettaa kaikkia valtamerissä eläviä lajeja. Sen on havaittu voivan vaikuttaa yhteyttämiseen, ravinteiden ottoon, yksilön kasvuun, lisääntymiseen ja odotettavissa olevaan elinikään.

Emme tiedä vielä, missä määrin eri eliölajit pystyvät sopeutumaan meriveden happamoitumiseen. Nykytiedon valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että osa lajeista hyötyy ja osa kärsii, mikä johtaa muutoksiin monien merieliöyhteisöjen koostumuksessa.

Happamoitumiskatsauksesta uutisoivat Reuters, Los Angeles Times ja WWF Climate Blog.

Lopuksi lyhyesti muita uutisia viime viikolta:


Kuva: Vladimir Samarkin kollegoineen on tutkinut typpioksiduulin muodostumista Don Juan -järvellä. Don Juan on maailman ylivoimaisesti suolaisin järvi. Se sijaitsee McMurdon kuivien laaksojen alueella Etelämantereella. © University of Georgia.

Etelämantereella sijaitsevaa pientä suolajärveä tutkittaessa on paljastunut uusi abioottinen prosessi, jossa muodostuu typpioksiduulia. Typpioksiduuli eli dityppioksidi toimii ilmakehässä tehokkaana kasvihuonekaasuna, ja seuraavaksi halutaankin tietää esiintyykö nyt löydettyä muodostumistapaa esimerkiksi temperaattisen ilmaston alueilla (University of Georgia).

Noin 2,7 prosenttia ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maidontuotannosta. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportin mukaan eniten päästöjä tuoteyksikköä kohti syntyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maidontuotanto on siellä kuitenkin niin niukkaa, että maailman kokonaispäästöjen kannalta alue ei ole kovin merkittävä. Lähes kaksinkertainen kokonaismäärä päästöjä syntyy Länsi-Euroopassa, missä maitoa tuotetaan melko niukkapäästöisesti mutta enemmän kuin millään muulla alueella maailmassa. Maidontuotannon kokonaispäästöt ovat suurimmat Etelä-Aasiassa.

Nykyisten päästönleikkauslupausten puitteissa maailman keskilämpötila nousee yli kolme celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Se on kovin kaukana kahden asteen tavoitteesta. "On ällistyttävää miten kunnianhimottomia nämä lupaukset ovat", arvostelee Potsdam Institute for Climate Impact Researchin tutkijaryhmä viimejoulukuisen ilmastokouksen yhteydessä lupailtuja päästörajoituksia mielipidekirjoituksessaan (ks. myös BBC News, Climate Feedback, Yale Environment 360).

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-04-20

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 15/2010

Havaintoja viime viikon (12.4.2010-18.4.2010) uutisista:

Euroopan talvet ovat tavallista kylmempiä useimmiten silloin, kun auringon aktiivisuus on matalalla tasolla. Yhteys tuli esiin tilastollisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin auringon aktiivisuuden vaihteluja, Englannin lämpötiloja ja pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötiloja.

Auringon aktiivisuus vaikuttaa Euroopan talven lämpötiloihin mahdollisesti ilmakehän suihkuvirtausten välityksellä. Suihkuvirtausten kulku vaikuttaa sääjärjestelmien käyttäytymiseen. Tutkijat painottavat, että tämä ilmiö ei ole maailmanlaajuinen vaan alueellinen ja vuodenaikaan liittyvä. Kylmiä talvia voi siis esiintyä meillä päin myös ilmaston yleisesti ottaen lämmetessä.

Tutkimus julkaistiin Environmental Research Letters -lehdessä. Siitä uutisoivat ScienceNOW, Nature News, BBC News ja Yale Environment 360, sekä suomalaiset CO2-raportti ("Kylmät talvet yleistyvät, kun auringon aktiivisuus on alhainen") ja Tiede.fi ("Hiljainen aurinko kylmensi ehkä talven").

Planeettamme absorboi auringosta tulevaa energiaa enemmän kuin sitä pääsee takaisin avaruuteen. Tämä energiatase tunnetaan kuitenkin puutteellisesti. Emme tiedä missä tarkalleen ottaen on noin puolet siitä lämpöenergiasta, joka maapallon ilmastojärjestelmään on varastoitunut vuoden 2003 jälkeen. Ennen vuotta 2003 lämpenemisestä saatiin vielä sellaisia havaintoja, jotka vastasivat tietokonemallinnusten mukaisia odotuksia.

Lämpötilojen mittaamisessa voi olla teknisiä puutteita, mutta todennäköisemmin lämpöä on varastoitunut paikkoihin, jotka eivät ole kattavan seurannan kohteena - esimerkiksi syvälle valtameriin. Osa meriveden lämmöstä menee Grönlannin ja Antarktiksen jään sekä arktisen merijään sulamiseen.

Valtameret ovat maapallon huomattavin lämpöenergian varastoitumispaikka, kuten tutkijat Kevin Trenberth ja John Fasullo toteavat puheenvuorossaan. Valtamerten ja ilmakehän välillä tapahtuu lämmönvaihtoa, joten meriveteen nyt sitoutunut lämpö voi aiheuttaa myöhemmin muutoksia säähän ja globaaliin ilmastoon. "On selvää että järjestelmä ei voi sitoa lämpöä loputtomiin ilman vaikutusta pintalämpötiloihin", kiteyttää Fasullo Reutersin mukaan.

Maapallon lämpötaseesta kirjoittivat myös The Guardian, Yale Environment 360 ja CO2-raportti ("Ilmastojärjestelmän 'kadonnut lämpö' voi tulla esiin tulevaisuudessa").

Valtamerten pintavesien suolaisuuden viimeaikaiset muutokset viittaavat siihen, että veden kiertokulku maapallolla on voimistunut. Veden voimistunut kierto tarkoittaa käytännössä sitä, että kuivat seudut muuttuvat aiempaakin kuivemmiksi ja märät märemmiksi.

Tutkimus kohdistui merivedestä eri puolilta maailmaa kerättyihin tietoihin vuosilta 1950-2008. Kävi ilmi, että pintavesi on muuttunut entistäkin suolaisemmaksi merialueilla, joissa vettä yleisesti ottaen haihtuu enemmän kuin sataa. Meren pintaveden suolapitoisuus on laskenut niillä alueilla, joissa vettä sataa enemmän kuin haihtuu. Lisäksi suolaisuuden muutoksia oli havaittavissa yhä syvemmällä.

Suolaisuustutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. ABC Science onnistui antamaan sille huomiota.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-04-13

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 14/2010

Havaintoja viime viikon (5.4.2010-11.4.2010) uutisista:

Päättynyt maaliskuu oli maailmanlaajuisesti tarkasteltuna mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu. Vielä hivenen lämpimämpää oli vuoden 2002 maaliskuussa. Eteläisellä pallonpuoliskolla vuoden 2010 maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, ja pohjoisella pallonpuoliskolla neljänneksi lämpimin. Lämpötiloja on mitattu vuodesta 1880 lähtien.

Kuukauden keskilämpötiloista raportoi NASA. Lämpötilataulukot löytyvät kohdasta "Combined land-surface air and sea-surface water temperature anomalies / Land-Ocean Temperature Index". Aiheesta kirjoitti Climate Progress.

Arktisen alueen merijää saavutti tämänvuotisen maksimipinta-alansa maaliskuun viimeisenä päivänä. Jään laajuus ylsi silloin 15,25 miljoonaan neliökilometriin. Keskimääräinen laajuus tämän vuoden maaliskuussa oli 15,10 miljoonaa neliökilometriä. Se on 670 tuhatta neliökilometriä enemmän kuin pienin maaliskuussa satelliiteilla koskaan mitattu pinta-ala. Samalla se on 650 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1979-2000 maaliskuiden keskiarvo.

Tänä vuonna jää saavutti maksiminsa myöhäisimpänä ajankohtana mitä on havaittu sen jälkeen, kun jään satelliittimittaukset aloitettiin vuonna 1979. Valitettavasti tämä ei nyt tarkoita sitä, että jää olisi kasvanut rauhassa pitkään ja paksuksi. Myöhään muodostunut jää on nuorta ja ohutta, ja tulee sulamaan nopeasti, kun lämpötilat nousevat. Maksimin myöhäisyydellä ei todennäköisesti ole hyvää vaikutusta jään minimilaajuuteen tulevana kesänä.

NASA:n mukaan arktisen merijään tämänkertainen maksimipinta-ala oli satelliittimittaushistorian viidenneksi pienin. Kaikki kuusi pienintä vuosittaismaksimia on mitattu kuuden viime vuoden aikana eli vuosina 2004-2009.


Kaavio: Maaliskuisen arktisen merijään pinta-ala (musta käyrä) ja sen trendi (sininen suora). Vuodesta 1978 vuoteen 2010 jääpeitteen laajuus on ollut vähenemään päin vauhdilla, joka vastaa kutistumista 2,6 prosentilla vuosikymmentä kohti. © U.S. National Snow and Ice Data Center.

Arktisen merijään maksimista kirjoittivat WWF Climate Blog, The Guardian ja The Great Beyond.

Arktisen merijään paksuudesta on taas kohta odotettavissa entistä kattavampaa tietoa. Merijään ja maalla sijaitsevien jäätiköiden paksuutta senttimetrin tarkkuudella mittaava CryoSat-2 on nyt alkanut lähettää kalibrointidataa Maahan. Tämä Euroopan avaruusjärjestön ESA:n satelliitti laukaistiin radalleen Kazakstanista viime torstaina.

Viimeviikkoinen laukaisu oli jo toinen yritys saada CryoSat-satelliitti Maata kiertämään. Satelliitin ensimmäinen versio, CryoSat-1, tuhoutui vuonna 2005 kiertoradalle laukaisun yhteydessä. Toistaiseksi kaikki on sujunut erittäin hyvin CryoSat-2:n kanssa. Satelliitin laitteistoa säädetään nyt puoli vuotta, minkä jälkeen sen on tarkoitus suorittaa varsinaista mittaustehtäväänsä kolmen vuoden ajan. Satelliitin kehittämisessä on ollut mukana myös suomalaisia tieteilijöitä.

CryoSatin tuoreesta menestyksestä uutisoivat BBC, BBC lisää, ja vielä BBC, The Guardian, The Great Beyond, Yale Environment 360 ja Knight Science Journalism Tracker sekä suomalainen Tähdet ja avaruus. ESA:n englanninkielinen video (alla) kertoo myös joitakin yksityiskohtia lähinnä CryoSat-2:n toiminnasta.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-04-06

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 13/2010

Havaintoja viime viikon (29.3.2010-4.4.2010) uutisista:

Kanadan Yukonin territorion jäätiköiden pinta-ala on kutistunut 22 prosenttia viidessäkymmenessä vuodessa vuosien 1957-1958 jälkeen. Tämä on tapahtunut samanaikaisesti kun sikäläiset talven ja kesän keskilämpötilat ovat nousseet ja talvinen sademäärä on pienentynyt.

Tutkijat arvioivat, että Yukonin jäätiköt ovat menettäneet massastaan suurin piirtein neljäsataa gigatonnia, mikä vastaa merenpinnan runsaan millimetrin nousua maailmanlaajuisesti. Jäljellä oleva jäätikkömassa voisi nostaa merenpintaa vielä viitisen millimetriä, jos se sulaisi kokonaan.

Sulava ikirouta voi tuottaa typpioksiduulia paljon enemmän kuin on osattu odottaa. Sulanut ikirouta sisältää runsaasti typpeä liukoisessa muodossa, ja ilmeisesti ikiroudassakin on mikrobeja, jotka muuntavat typpeä typpioksiduuliksi, joka voi edelleen vapautua ilmakehään. Grönlannista ja muista arktisista tutkimuskohteista saatujen tulosten perusteella arktisen alueen maaperän typpioksiduulipäästöt voivat yltää trooppisten metsien tasolle, jos päästöt lasketaan pinta-alayksikköä kohti.

Typpioksiduuli eli dityppioksidi (N2O) vaikuttaa ilmakehän alemmissa osissa voimakkaan kasvihuonekaasun tavoin. Ylempänä ilmakehässä, stratosfäärissä, se aiheuttaa otsonikatoa. Ilmakehän typpioksiduulipitoisuus on kasvanut merkittävästi vuoden 1800 jälkeen, osittain ihmistoiminnan seurauksena.

Ikiroutatutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Siitä uutisoivat Reuters ja Society of Environmental Journalists. Suomessa siihen kiinnitti huomiota Yle Radio 1:n Tiedeuutiset.

Olemme saaneet taas yhden arvion siitä, miten paljon merenpinta nousee: 0,6 - 1,6 metriä vuoteen 2100 mennessä. Mallinnuksessa käytettiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n säteilypakoteskenaarioita.

Tutkijat arvioivat myös tulivuorenpurkausten ja auringon säteilyaktiivisuuden vaikutusta merenpinnan nousuun. Jos ilmakehän yläosiin levitettäisiin rikkidioksidia Pinatubon purkausta vastaava määrä neljän vuoden välein, se viivästyttäisi merenpinnan nousua vain 12-20 vuodella. Ja jos auringon aktiivisuus pysyisi koko tämän vuosisadan ajan heikoimmillaan 9300 vuoteen, olisi senkin vaikutus merenpinnan nousuun vain vähäpätöinen.

Worldwatch-instituutti on analysoinut palmuöljyn elinkaarta, ja yhteenvedosta löytyy monta hyvää syytä välttää kyseistä raaka-ainetta:

Luonnonmetsiä tuhotaan öljypalmuplantaasien tieltä, mikä saattaa uhanalaiset eliölajit entistäkin suurempaan vaaraan. Myös paikallisten ihmisasukkaiden oikeuksille viitataan usein kintaalla, ja ristiriidat kärjistyvät väkivaltaisiin konflikteihin öljypalmutilallisten ja kyläläisten välillä. Palmuöljypohjainen biodiesel on usein kasvihuonekaasupäästöjen nettolähde, eikä mikään aidosti vähähiilinen bensiinin vaihtoehto. Eikä luotettavia kestävän palmuöljytuotannon standardeja ole oikeastaan vieläkään olemassa.


Kuva (Creative Commons): Merituulipuisto Kööpenhaminan lähistöllä.

Kiinan ensimmäinen merituulipuisto on valmistunut Shanghain lähelle Jangtsen suistoalueelle. Technology Review'n mukaan tämä turbiiniryhmä alkaa toimia täydellä 102-megawattisella tehollaan vielä tämän kuun aikana. Turbiinit valmistaneen Sinovel-yhtiön mukaan tuulipuisto tuottaa sähköä kahdensadan tuhannen shanghailaisen kotitalouden tarpeisiin. Se vähentää hiilen kulutusta sadalla tuhannella tonnilla ja hiilidioksidipäästöjä kahdellasadalla tuhannella tonnilla vuodessa.

Rannikkovesien tuulet ovat Kiinassa heikompia kuin Euroopassa, mikä johtuu vallitsevista tuulensuunnista. Tämä ei kuitenkaan pidättele Kiinan rannikkomaakuntien vallanpitäjiä, joille tuulivoima näyttäytyy hyvänä paikallistalouden investointina. Merituulipuistoja aiotaan rakentaa lisää.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset