2010-09-28

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 38/2010

Havaintoja viime viikon (20.9.2010-26.9.2010) uutisista:

Biosfäärin maailmanlaajuinen lämpeneminen tuntuu myös valtamerten syvissä vesissä, ja niissä kaikkein voimakkaimmin Eteläisessä jäämeressä. Ilmakehään kertynyttä lämpöä siirtyy ja varastoituu syvänmeren vesimassoihin yli neljän kilometrin syvyyteen saakka.

Tämä syvän meriveden lämpeneminen havaittiin 1990- ja 2000-luvulla tehdyissä mittauksissa, joiden tulokset on julkaistu nyt. Valtamerten pintakerrosten lämpenemisestä on raportoitu jo aiemmin (ks. esim. Tietoukan blogin uutiskatsaus 20/2010).

Syvänmeren lämpenemisvauhti on Etelämantereen tuntumassa vain noin 0,03 celsiusastetta vuosikymmenessä, ja muilla merialueilla sitäkin vähäisempää. Lämpöasteissa mitattuna muutos on siis pieni, mutta nämä vesimassat ovat tilavuudeltaan valtavia. Niinpä kyseessä on koko maapallon energiataseen kannalta merkittävä lämpövarasto. Jos tämä lämpö ei varastoituisikaan syväänmereen vaan jäisi ilmakehään, ilmakehän lämpötila nousisi vuosikymmentä kohti peräti kolmella celsiusasteella.

Vuoden 1993 jälkeen maailman valtamerten pinta on noussut keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Noin puolet tästä noususta on seurausta meriveden lämpölaajenemisesta, ja se toinen puoli lähinnä siitä, että meriin on tullut lisää vettä jäätiköiden sulaessa. Lämpenevä ja nouseva meri puolestaan sulattaa mereen ulottuvia jäätiköitä entistä tehokkaammin.

Tutkimus syvänmeren lämpenemisestä julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Yale Environment 360 uutisoi siitä.

Miten meriveden lämpeneminen vaikuttaa syvänmeren vuorten eliöyhteisöihin? Miten meriveden samanaikainen happamoituminen tulee vaikeuttamaan esimerkiksi syvänmeren korallien elämää?

Emme osaa vastata, koska syvänmeren vuorten ekologiasta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Näitä vedenalaisia vuoria on maailmassa ehkä noin sata tuhatta, joista vain vajaat kolmesataa on tutkittu hyvin. Marine Ecology -lehti käsittelee aihetta juuri julkaistussa erikoisnumerossaan. Se sentään tiedetään, että pohjatroolaus vahingoittaa syvänmeren vuorten eliöyhteisöjä pahasti. Troolauksesta toipuminen vie vuosikymmeniä.

Tilanne helpottunee hieman nyt, kun Pohjois-Atlantin keskiselänteelle on pantu alulle kuusi uutta suojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 285 000 neliökilometriä. Uusilla suojelualueilla on myös syvänmeren vuoria. Kyseessä on maailman ensimmäinen kansainvälisillä vesillä sijaitseva suojeltujen merialueiden verkosto. Myös yksi yksittäinen suojelualue on tätä ennen perustettu Eteläiselle jäämerelle.

Historiallisesta suojelupäätöksestä kirjoittivat Reuters ja Yale Environment 360.


Kuva: 1874 metrin syvyydestä löytynyt tunnistamaton polttiaiseläin (Cnidaria) eräällä Tyynenmeren syvänmeren vuorella. Yhdysvaltain NOAA:n sivuilla on tarjolla lisää jännittävää kuvamateriaalia, myös Atlantin syvänmeren vuorilta. (NOAA/Creative Commons)

Veteen liittyvät ongelmat pahenevat vaivihkaa myös kuivalla maalla, missä pohjavesivarantoja hyödynnetään kiihtyvällä nopeudella. Ongelmallista on se, että pohjavesi ei uusiudu samalla vauhdilla. Vuonna 2000 maailman pohjavesivarat pienenivät 283 kuutiokilometrin verran, eli jo yli kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 1960.

Pohjaveden käyttö houkuttelee, koska siinä on ylivoimaisesti suurin osa maapallolla välittömästi käytettävissä olevasta makeasta vedestä. Ylivoimaisesti suurin osa makean veden kokonaismäärästä on sitoutuneena jäätiköihin, ja vain prosentin verran on sulana pintavesissä.

Pohjaveden kokonaismäärää maailmassa ei tiedetä niin tarkkaan, että voitaisiin arvioida milloin se loppuu, jos nykymeno jatkuu. Pohjaveden vähetessä sen pinta kuitenkin laskee niin alas, että veteen ei päästä käsiksi enää samoilla välineillä kuin aikaisemmin. Pohjaveden varassa eläminen siis vaikeutuu huomattavasti ennen kuin käy kokonaan mahdottomaksi.

Nyt julkaistavan tutkimuksen mukaan ihmiskunta käyttää pohjavettä niin tuhlailevasti, että se mikä päätyy lopulta valtameriin saakka riittää nostamaan niiden pintaa noin 0,8 millimetrillä vuodessa. Pohjaveden käyttö aiheuttaisi siis noin neljäosan vuotuisesta merenpinnan tason noususta!

Pohjavesitutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä kerkesivät jo kirjoittaa Yale Environment 360 (lyhyesti) ja NatGeo News Watch (hyvin perusteellisesti).


Kartta: Pohjaveden hupenemisvauhti maailmassa. Hailakka vaaleankeltainen (jota on kartalla suurin osa maa-alasta) kuvastaa vakaata tilannetta tai hyvin hidasta vähenemistä. Värisävyt vaaleanvihreästä oranssin, tummankeltaisen ja punaisen kautta tummanruskeaan kuvastavat pohjaveden yhä suurempaa vähenemisnopeutta. Vaaleanharmaaksi merkityiltä alueilta ei ole riittävästi tietoa. (Kuva: American Geophysical Union)

Samaan aikaan toisaalla, pinnan yllä, näköetäisyydellä rannasta: Maailman suurin merituulipuisto on aloittanut toimintansa Ison-Britannian kaakkoisella merialueella. Thanetin tuulipuisto tuottanee vuositasolla saman verran sähköä kuin 200 000 englantilaista kotitaloutta kuluttaa. Tässä 300 megawatin tehoisessa tuulipuistossa on yhteensä sata turbiinia 35 neliökilometrin alueella.

Thanetin myötä Isoon-Britanniaan on asennettu tuulivoimaloita viiden gigawatin edestä. Aiheesta kertoivat muun muassa BBC News, Edie.net, The New York Times, Yale Environment 360, Inhabitat ja Suomen Yleisradio.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-09-21

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 37/2010

Havaintoja viime viikon (13.9.2010-19.9.2010) uutisista:

Atlantin valtameren tämänvuotinen hurrikaanisesonki jatkui viime viikolla hyvin aktiivisena. Atlantilla oli liikkeellä samanaikaisesti jopa kolme hurrikaania eli trooppista hirmumyrskyä: Igor, Julia ja Karl. Tällainen harvinainen kolmoishavainto on tehty viimeksi vuonna 1998.

Hurrikaanit luokitellaan tuulen huippunopeuden mukaan voimakkuusluokkiin 1-5, joista nelonen on toiseksi voimakkain. Tässä voimakkuusluokassa hurrikaanin tuulten huippunopeudet yltävät 59-69 metriin sekunnissa. Igor ja Julia olivat viime viikolla yhtäaikaisesti nelosluokan hurrikaaneja. Atlantilla on havaittu kaksi näin voimakasta hirmumyrskyä samanaikaisesti vain kerran aiemmin, nimittäin vuonna 1926.

Julia oli myös ennätyksellisen kaukana idässä Pohjois-Atlantilla silloin, kun se voimistui nelosluokan hirmumyrskyksi. Eikä siinä vielä kaikki viime viikon tai tämän vuoden hurrikaaniennätykset! Niistä voi lukea lisää Jeff Mastersin viime keskiviikon, torstain ja perjantain kirjoituksista.


Satelliittikuva: Myrskykolmikko Atlantilla 15.9.2010. Karl on saapumassa Jukatanin niemimaan ylle, kuvassa vasemmalla. Igor pyörii isokokoisena hurrikaanina keskellä valtamerta. Julia erottuu Igoria pienempänä pyörteenä kuvassa oikealla. Luoteis-Afrikka pilkottaa kuvan oikeassa reunassa vaaleanruskeana kaistaleena. Sekä Igor että Julia olivat tätä kuvaa otettaessa nelosluokan hurrikaaneja. (Kuva: NOAA/NASA GOES Project/Creative Commons)

Vilkkaasta hurrikaaniviikosta kirjoittivat myös esimerkiksi Dot Earth ja Climate Progress.

Hurrikaanien synty edellyttää riittävän korkeita pintalämpötiloja Atlantin valtameressä. Viime aikoina onkin ollut keskimääräistä lämpimämpää paitsi Atlantilla myös maailmanlaajuisesti. Tämän vuoden elokuu oli NASA:n mukaan mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin, NOAA:n mukaan kolmanneksi lämpimin elokuu.


Elokuun 2010 keskilämpötilan poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. Punaiset pallukat kuvastavat keskimääräistä korkeampia, siniset matalampia lämpötiloja. Mitä isompi pallukka, sitä suurempi poikkeama vuosien 1971-2000 keskiarvosta. (Kartta: NOAA)

Tämän vuoden kahdeksan ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin tammi-elokuu niin NASA:n kuin NOAA:nkin mukaan. NOAA:n säätilastoissa tähänastinen vuosi tosin jakaa ykkössijan vuoden 1998 vastaavan jakson kanssa.

Päättyneen elokuun ja kuluvan vuoden lämpötiloista kirjoittivat maailmalla muun muassa ScienceNOW, Climate Progress ja WWF Climate Blog.

Mitä muita ennätyksiä tänä vuonna ehkä vielä rikotaan? Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Arktisen merijään osalta tiedämme jo, että uutta ennätysminimiä ei onneksi syntynyt ainakaan tänä vuonna, tai ei ainakaan jään pinta-alan osalta. Alustavien tietojen mukaan tämänvuotinen pienin ala havaittiin 10.9., ja se oli mittaushistorian kolmanneksi suppein. Jäätilanteen kunnollinen hahmottaminen edellyttäisi kuitenkin tietoa myös jään paksuudesta ja sen myötä tilavuudesta.

Arktisen merijään ohenemisesta kirjoittivat tällä kertaa Climate Progress ja ScienceNOW.

Ilmastonmuutokseen liittyvä meriveden lämpeneminen on ehkä johtamassa voimakkaimpien trooppisten hirmumyrskyjen yleistymiseen Atlantilla (ks. myös Tietoukan blogin uutiskatsaus 8/2010). Sama globaali ilmastonmuutos voi aiheuttaa myö sen, että "arktisten hurrikaanien" eli polaarimatalien esiintymistiheys laskee merkittävästi.

Tämä on "harvinainen esimerkki sään ääri-ilmiöstä, jota ilmastonmuutos ei kärjistäkään vaan lieventää", tutkijat kuvailevat simulaationsa tuloksia. Moiset helpomman merenkäynnin mahdollisuudet eivät voi jäädä huomaamatta esimerkiksi öljy- ja kaasualan yhtiöiltä, jotka himoitsevat pohjoisille vesille poraamaan. Paheneeko "arktinen ryntäys" ja alalla harjoitettu massiivinen lobbaus? Nature-lehdessä julkaistusta polaarimatalatutkimuksesta uutisoi The Guardian.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-09-14

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 36/2010

Havaintoja viime viikon (6.9.2010-12.9.2010) uutisista:

Pohjoinen jäämeri on jatkanut sulamistaan ennätysten tuntumassa. Arktisen merijään keskimääräinen laajuus elokuussa oli toiseksi pienin koskaan mitattu elokuinen laajuus. Näitä satelliittiavusteisia mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien. Jää saavuttaa vuosittaisen suppeimman alansa yleensä suunnilleen syyskuun puolivälissä, eli ehkä aivan näinä päivinä.

Merijään kesäisessä sulamisessa on suurta alueellistakin vaihtelua, joka riippuu tuuli- ja muista sääoloista. Tässä elokuussa jääala supistui epätavallisen nopeasti Beaufortinmerellä ja Tšuktšienmerellä. Kyseisten merialueiden jo valmiiksi haurastunut jää lienee nyt sulanut kokonaan.


Satelliittidataan perustuva kuva Pohjoisesta jäämerestä 3.9.2010. Avovesi laajeni elokuussa ripeästi Tšuktšienmerellä (kuvassa keskellä, Beringinsalmen pohjoispuolella) ja sen itäpuolella Beaufortinmerellä. Karanmerellä (Novaja Zemljan itäpuolella, eli kuvassa vasemmalla ylhäällä) jää oli hyvin vähissä jo elokuun alussa. (Kuva: NASA Goddard's Scientific Visualization Studio)

Pohjoisen napa-alueen jäätilanteesta kirjoittivat Climate Progress, WWF Climate Blog ja uudestaan Climate Progress, sekä Society of Environmental Journalists.

Pohjoisen jäämeren tämänvuotisista tunnelmista raportoi myös Børge Ouslandin retkikunta, joka lähti lähti juhannusaattona Oslosta koillisväylälle tavoitteenaan purjehtia pohjoisnavan ympäri.

Tätä kirjoittaessani Ousland kumppaneineen on jo jättänyt Beaufortinmeren taakseen, ja trimaraani Northern Passage on tulossa Amundseninlahdelta itään luoteisväylää pitkin. Aluksella on kaikki hyvin, ja siellä olisi tilaakin vielä yhdelle kokeneelle purjehtijalle noin 23.9. alkavalla loppuosuudella!

Asiat olivat vähemmän hyvin Georgi Brusilovilla, jonka johtama retkikunta oli etsimässä koillisväylää noin sata vuotta sitten. Heidän laivansa juuttui jäihin Karanmerellä syyskuun puolivälissä vuonna 1912. Puolitoista vuotta myöhemmin kaksi retkikunnan jäsentä onnistui pelastautumaan ihmisten ilmoille. Muiden retkikuntalaisten jäännöksiä ja esineitä löydettiin lopultakin Frans Joosefin maan rannoilta tänä kesänä.

Kuten Ouslandin retkikunta kuittasi Tšuktšienmereltä vajaat kaksi viikkoa sitten, olosuhteet ovat todellakin muuttuneet vaikkapa niistä ajoista, kun A. E. Nordenskiöld purjehti koillisväylän ensimmäisen kerran vuosina 1878-1879.


Video: Ulappamaisemaa Karanmerellä tämän vuoden elokuussa. Siinä missä Brusilovin purjehdus tyssäsi kohtalokkaasti ahtojäihin, Ousland joutui tuskailemaan lähinnä vastatuulen ja tyvenen kanssa.

Tuhansittain mursuja on ilmaantunut Alaskan rannikolle parin viime viikon aikana. Normaalisti nämä mursut oleilisivat ja lepäilisivät merijäällä Tšuktšienmerellä, mutta jään katoaminen on pakottanut eläimet siirtymään, tällä kertaa Point Layhin. Tämä on vasta kolmas kerta, jona mursuja tiedetään rantautuneen joukottain Alaskaan. Ilmiö havaittiin siellä ensimmäisen kerran vuonna 2007. Nyt mursuja on uinut maihin ennätyksellisen paljon.

Rannalle pääsy ei valitettavasti ole pelkästään hyvä asia näille noin kymmenelle-kahdellekymmenelle tuhannelle mursulle, joista suurin osa on naaraita poikasineen.

Mursut ovat sosiaalisia ja pysyttelevät melko tiiviinä laumana. Point Layn mursulaumat ovat vieläpä normaalia suurempia. Mursut ovat myös arkoja eläimiä. Koko lauman säikkyessä pakosalle käy helposti niin, että pienimmät yksilöt tallautuvat hengiltä.

Mursujen maihinnoususta uutisoivat The Guardian, Knight Science Journalism Tracker, Climate Progress, Yale Environment 360, Society of Environmental Journalists, The New York Times ja kaikkein perusteellisimmin WWF Climate Blog.


Miten kauas mursujen on uitava rannalta, jotta ne saavat tarvitsemansa ravinnon? Entä kuinka moni mursunpoikanen jaksaa ylipäätään uida maihin saakka? Olemmeko ajamassa tyynenmerenmursun (Odobenus rosmarus divergens) sukupuuttoon? Yhdysvaltain viranomaisilta odotetaan päätöstä mursun suojelutarpeesta 31.1.2011 mennessä. (Kuva: Sarah Sonsthagen/USGS)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

2010-09-07

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 35/2010

Havaintoja viime viikon (30.8.2010-5.9.2010) uutisista:

Kaskeamisesta aiheutuva Amazonin metsäkato melkein puolittui Brasilian alueella viimeisen vuoden aikana - ainakin alustavien tietojen mukaan. Elokuun 2009 alusta heinäkuun 2010 loppuun metsänraivausta tehtiin maatalouden tarpeisiin noin 48 prosenttia vähemmän kuin edellisen kahdentoista kuukauden aikana. Kaskiala oli nyt yhteensä vain noin 2300 neliökilometriä.

On kuitenkin epäselvää miten hyvin nämä luvut kuvastavat sademetsän hävityksen kokonaistilannetta Brasiliassa. Sikäläinen kaukokartoitusta tekevä kansallinen tutkimuslaitos INPE käytti tässä tutkimuksessa menetelmää, jolla pystytään havaitsemaan vain yli 25 hehtaarin kokoiset paloalueet. Pienempialaisten raivioiden osuus saattaa olla noussut merkittävästi. Lisäksi pelkät metsänhakkuut jäävät kokonaan tämän metsäkatoarvion ulkopuolelle.

Brasilian metsäkatotilanteesta uutisoivat Yale Environment 360, ScienceInsider ja perusteellisimmin Mongabay.com.


Kuva: Paloalueita Madeirajoen tuntumassa Brasiliassa 7.8.2010. Korkean pintalämpötilan paljastamat, aktiivisesti palavat kohdat on rajattu satelliittikuvaan kirkkaanpunaisin reunaviivoin. Madeirajoki, tiet ja aiemmin raivatut maa-alueet erottuvat kuvassa vaaleanruskeina. "Kalanruotokuvio" on tyypillinen autotieltä alkaneelle metsäkadolle. © NASA/Jeff Schmaltz/MODIS Rapid Response Team.

Pienten kaskialojen yleistyminen saattaa olla yhteydessä siihen, että paloalueiden lukumäärä on kasvanut Brasiliassa ja Boliviassa rajusti viime vuodesta. Brasiliassa tilannetta kärjistää se, että metsänsuojelua koskevaa lainsäädäntöä ollaan ehkä löysentämässä. Sekä Brasiliassa että Boliviassa metsää raivataan paljon lihakarjan laidunmaiksi ja soijaviljelmiksi. Boliviassa palotilannetta on pahentanut myös viimeaikainen tavallista kuivempi sää. Tästä kirjoittivat Mongabay.com, WWF ja NASA.

Kuriositeettina mainittakoon, että Perussakin on nyt kärsitty kuivuudesta. Koillis-Perussa Amazonjoen vesi on laskenut alimmilleen neljäänkymmeneen vuoteen, ja maan sademetsäalueen suurin kaupunki, yli kolmensadantuhannen asukkaan Iquitos, on jäänyt vaille keskeisiä liikenneyhteyksiään. Tieverkosto ei ulotu Iquitosiin, vaan sinne pääsee vain vesitse Amazonia pitkin tai lentoteitse. Ruokaa ja muita tarvikkeita kuljetellaan nyt tavallista pienemmillä laivoilla, mikä on sekä hidasta että kallista puuhaa. Tilanne ei helpottune ennen sadekauden alkua. Perun tilanteesta kertoivat BBC News ja Yle Uutiset.

Amazonin alueen metsien kaskeamishankkeet ovat osa maailmanlaajuista ilmiötä. Vuosina 1980-2000 yli 80 prosenttia uudesta maatalousmaasta trooppisilla seuduilla perustettiin raivaamalla metsiä. Tropiikissa yli 55 prosenttia uudesta alasta lohkaistiin vieläpä luonnontilaisista metsistä.

Tarvitsemme ruokaa, rehua ja polttoainetta, mutta tarvitsemme myös luonnontilaisia metsiä muun muassa ilmakehän hiilidioksidia sitomaan. Maataloustuotteiden kysyntä saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Miten ratkaisemme tämän yhtälön?

Pientilallisten osuus maataloustuotannosta on ollut vähenemään päin 1990-luvulla, ja suuryhtiöiden merkitys on kasvanut vastaavasti. Näin myös Brasiliassa, missä suurtilojen toimintatapoihin on ehditty jo vaikuttaakin kuluttajien kansainvälisellä painostuksella. Eipä silti haittaisi, jos kestävän kehityksen tueksi saataisiin vielä myös kansainvälinen ilmastosopimus...

Maankäyttötutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Yale Environment 360 uutisoi siitä lyhyesti, ja Mongabay.com yksityiskohtaisesti.


Brasilialaisen metsäkadon aineksia. (Kuva: Leonardo F. Freitas/Creative Commons)

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset